"suurin sallittu nopeus"... Ei jätä kysymyksiä. Aika selkeesti tuo raja joka pätkällä ilmotettu. Autoissa on nopeusmittari jolla tätä nopeutta valvotaan. Sen on joka autonvalmistaja kalibroinut tarkoituksella sellaiseksi kuin se on. Mikä sitten usein aiheuttaa liikenteen pumppaamista ja kuormittaa omaa prosessoria on olematon turvaväli ja ennakointikyvyn puute.
Paljonko voittaa jos ajaa 105km/h vastaan esim 95km/h kun ottaa vielä huomioon vällilliset vaikutukset muulle liikenteelle? Tai eihän sillä kai väliä ole kunhan saa ajaa kuten haluaa ja on letkassa eka joka pääse suikkaan liittymään.
Minua ei haittaa ns. "tasanopeus" tai edes pikkuisen alle, jos nopeuden ylläpito on tasaista. Pumppunopeuden ylläpito on kaikista rasittavinta - se vie keskittymiskyvyn ja kuluttaa reilusti enempi polttoainetta, kuin tasainen marssivauhti.
Ja tuon takia olen jo vuosia pitänyt periaatteena, että jos tienpäällä saavutan toisen auton, menen ohi. Näin vaikka ajaisimme hetkellisesti tarkastellen samaa nopeutta. Sille on kuitenkin olemassa jokin syy, miksi saavutin tuon auton alunperinkään ja aivan liian usein syy on epätasainen ajonopeuden ylläpito, mikä tuntuisi olevan liki ylitsepääsemättömän vaikeaa tänäpävänä jopa autoilla, joissa on vakionopeuden säädin.
Viimeksi eilen ohitin maantiellä Hiacen, jonka saavutin "liki samasta nopeudesta huolimatta". 100kmh rajoitettu maantie ja näin Hiacen varmaankin noin 10-15km ajan, mutta hyvin hitaasti valuin lähemmäksi kokoajan. Kun sitten lopulta olin "hajuetäisyydellä", meni Hiace samaa vauhtia kuin minäkin, ehkä 1-2kmh hitaampaa, mutta ylämäissä vauhti tipahti hieman alle rajoituksen. Ilmeisesti haisussa oli kuormaa päällä.
Ruikkasin reilusti ohi kunnon turvavälillä ja jatkoin "oman nopeuden" ajamista. Näin sekä haisukuski, -että minä saimme jatkaa normaalisti keskittymättä muihin. Haisukuskin ei tarvinnut tuijotella peilejä, eikä minun tarkkailla edessä menijää kaiken muun lisäksi.
Toki jos matkaa olisi ollut jäljellä enään hieman tai liikenne jonoutunut, olisin jäänyt pitkän turvavälin päähän köröttelemään ja pitänyt silmäni "kaukana tulevaisuudessa", eli pidemmällä letkassa, en haisulin takavaloissa. Kuitenkin kun matkaa oli jäljellä vielä reipas 60km kohteeseen ja maantie pölisi siitepölystä, menin ohi.
Nopeuteni pyrin sovittamaan vallitseva rajoitus +1...+4kmh. Autoni nopeusmittari valehtelee "vaatimattomat" 20% (riippuen miten laskee. 100kmh=120 mittarissa ja 80kmh=95 mittarissa) ja on täten todella rasittava seurata tarkasti. Lisäksi autosta ei löydy vakionopeuden säädintä, kaasupoljin on sähköinen ja moottori vapaasti hengittävä ja pieni nuhapumppu melkein puolitoistatonnisessa (ajokunnossa) kopassa. Silti tasaisen nopeuden ylläpito onnistuu "melko hyvin" ja pääasiassa nopeuden heitot jäävät noin 3-4kmh huojuntaan. Miksi tämä on niin vaikeaa monelle, joiden autoissa papu riittää varmasti tasaisen nopeuden ylläpitoon ja löytyy se vakkari?
Mielestäni sakotuskulttuuri suomessa autoliikenteen osalta on kieroutunut. Pelkkä nopeusmittarin tuijottaminen ei kerro mitään vallitsevasta tilanteesta. Jos loivassa alamäessä tai hieman ennen vastamäkeä nopeus nousee yli rajoituksen, niin mitä sitten? Jos tie, keli ja liikenne tämän sallivat, niin mitä haittaa siitä on? Jos kuljettaja on tietoinen ympärillään tapahtuvasta (niin edellä- kuin takana), niin eikös turvallisuus tällöin täyty? Orjallinen mittarin tuijottaminen on pois havainnointiajasta - minun mielestäni. Eilen väläytin peltipoliisin, hieman tuon edellä mainitsemani haisulin ohituksen jälkeen. Rajoitus laski 100kmh--->80kmh suunnilleen tasamaalla. Jo hyvissä ajoin aloin rullaamaan moottorijarrulla ja kun tulin kameralle, mietin vielä mielessäni "tuleekohan taas hupivälähdys?" - ja tulihan se. Nopeusmittari näytti kameran kohdalla 95kmh - todellinen on tuolloin 80-81kmh ja tämän tarkistin myös kojelautakamerasta.
Kysynkin, mitä hyötyä tuollaisesta on? Aloitin hidastamisen heti, kun näköni erotti nopeusrajoitusmerkissä lukevan jotain muuta kuin "100". Jos tie on suunniteltu niin, että normaali ajaminen edellyttää jarruttelua, on suunnittelu epäonnistunut raskaasti (jarrutus on aina poikkeava tapahtuma, joka vaatii huomiota).
Jos ohitustilanteessa rajoitus ylitetään "järkevällä marginaalilla" suhteessa liikennetilanteeseen ja ohituksen jälkeen nopeus sovitetaan takaisin rajoitusnopeuteen - miksi se on iso ongelma? Toki olen sitä mieltä, että otsalumpio täynnä keltaista nestettä aivan kipeitä ohituksia tekevät vajaamieliset saisi kerätä pois. Jos juhannus-ruuhkassa on pakko siinä silminkantamattomiin ulottuvassa jonossa suikkia "auto kerrallaan täysiä" ohi, niin suorilta liputus sivuun - ei aiheuta kuin vaaratilanteita.
Joskus nuorempana ohittelin itsekkin +20 autoa kerralla juhannusruuhkassa, en enään. Sillä ei voita yhtään mitään, jos jonoa on kilometritolkulla joka suuntaan. Tuollaisessa ruuhkassa olisi kaikista fiksuinta kaikkien vain tiputtaa hiukan nopeutta ja ajaa tasaisesti - pumppaaminen ja haitariefekti jäisivät pois ja todennäköisesti keskinopeus koko jonolla nousisi hieman, vaikka "suurin sallittu" jäisikin tavoittamatta.
