Silloin kun vielä paljon käytettiin mineraaliöljyjä niin vanha kansa sanoi että siihen tottuneeseen ei saa synteetistä laittaa.
Sanoisin, että totta toinen puoli. Joskus "ennen" ne mineraalit olivat todellakin mineraaleja, eivätkä erityisen peseviä. Öljy tuli suunnileen suoraan tislauksesta, moottoreista nokea tuli paljon, öljyt mustuivat ja öljyjä vaihdettiin tiuhaan, jotta noki ei sakkaantuisi. Moottorin sisälle saattoi kertyäkin vahamaisia kerroksia öljystä ja noesta. Ymmärtääkseni öljyt ovat muuttuneet voimakkaasti pesevämpään suuntaan jo -70 luvulla ja samalla myös ohentuneet. Vaihtovälit ovat pidentyneet, kun moottoreiden noenkehitys on vähentynyt dramaattisesti. Ellei nyt ole käyttänyt niitä museautoihin nostalgissa peltikannuissa myytäviä "kaksiaste" öljyjä, en olisi huolissani. Nykyään taas on sitten taas kerätty kunnon kerrostumia (yli)pitkillä öljynvaihtoväleillä, joka kampikammion tuuletushäiriön yhteydessä voi saada aikaiseksi uudentyyppiset kerrostumat moottorin sisäpinnoille. Toinen on sitten tiivisteet. Sellaisein legendan olen itsekkin kuullut, että museokalujen tivisteet eivät kestä tai ainakaan pidä synteettisiä öljyjä sisällään. Ei pitäsi olla mitään ongelmia tässä suhteessa nykyisten käyttöautojen kanssa.
Yleensä taitavat ne koneet laueta pian sen jälkeen, kun niitä yritetään viimehädässä korjata öljyjä vaihtamalla. Oikein lääkeaineitakin on nettikaupat pullollaan, joista saostuu ihmeellisä kovametallipintoja juuri sinne, mistä liike on metallia kuluttanut. Eli useimmissa tapauksissa arvelisin sen koneremontin olevan lähinnä väistämätön seuraus saavutetusta korkeasta iästä ja kilometrisuoritteesta, jota ne viimehädän tehostetut öljynvaihdot saattavat hyvinkin siirtää muutamalla kilometrillä eteenpäin.