Omat silmät on hiton hyvä instrumentti valojen säätöön.
Jos lähivalojen rajat häipyy tasaisella horisonttiin, niin valot on suunnattu liian ylös. Se vaakasuora osuus johonkin 50-60 metriin niin suurin piirtein oikein häikimäti vastaantulijaa, sivusuuntaus näin talvella helppo laittaa suoraan eteenpäin, kun lumi auttaa sihtaamisessa. Jossain suoralla esim. peltotiellä ajaa sinne 100 metrin päähän ja peruttaa takaisin ja sitten säätää sivukorot kohdalleen renkaan jälkien perusteella, peittää aina toisen umpion, ettei häiritse suuntausta.
Ja sitten seinää vasten hienosäätää valot sentilleen samalle korkeudelle. Apupitkät saattaa näyttää erikorkeuksille, mutta H7 ainakin kannattaa tsekata liikuttaa polttimoa, voi olla vähän löysää kiinnitysreijässä. HB3 ja H9 ei onnistu, mutta niissä voi taasen xenonia säätää laittamalla prikkoja kiinnitysruuvien alle, jolloin suuntaus muuttuu. Tai voihan olla, että se bi-xenonien läppä ei olekaan molemmissa umpioissa samoin säädetty, eikun umpio pöydälle ja tsekkaamaan mahdollinen säätö. Jouduin aikoinaan V50:n xenonit säätämään, kun toisesta umpiosta tuli pienempi valoalue kuin toisesta lähivaloilla.
Lopuksi, kun kaikki valot sojottaa suurin piirtein oikealle korkeudelle ja suoraan eteenpäin, voi hyvillä mielin ajella ja nähdä pimeässä tuskailematta vastaantulijoiden räpsyttelystä. Ei nämä valoasiat ole niin vaikeita, paitsi jos ne itse tekee itselleen vaikeiksi.