Omiin automaattivolvoihini olen aina oston jälkeen teettänyt laatikon öljynvaihdon, tai oston ehtona on ollut vaihdelaatikon öljyjen vaihto. Työkaverini osti ranskalaisen "auton", vuosimallia 2004, 190000 km ajettu. Painostin hänet viemään härpäkkeensä tämän tyyppiseen huoltoon, koska jatkossa olen itsekin kiinnostunut kyseisen tekniikan käyttämisestä:
http://www.automerkit.fi/yritysesittelyt/7834-uutta-suomessa-100-oljynvaihto-automaattivaihteistoonTänään muuten huomasin, että jopa Tammer-Diesel on ottanut tuon systeemin käyttöön.
Mutta, takaisin asiaan... Olin mukana, kun tuo kyseinen käsittely tehtiin. Pyysin ihan vartavasten ottamaan minulle jonkin ämpärin pohjalle pienen näytteen vanhasta öljystä. Kyseisen laatikon toiminta oli ok, mutta ei aivan pehmeätä.
No, sitten kun kyseinen auto oli valmis, sain eteeni ämpärin, jonka pohjalla oli varmaan 5 cl vanhaa öljyä. Taju oli lähteä, niin palaneen hajuista, että ohhoh. Väristä ei tarvinne erikseen hehkuttaa, että automaattilaatikkoöljyn perinteistä punaista ei ollut havaittavissa. Ei edes paljon käytetyn öljyn vihreätä vivahdetta. Se oli aivan pikimustaa.
Tässä vaiheessa työkaverinikin tajusi, että jotain ihmeellistä on tapahtunut (jos täällä on vanhoja Amiga-käyttäjiä, niin tunnistavat varmaan tuon suomennoksen)... Tosiaan, paluumatka pajalta takaisin töihin, niin huomasin kyllä repsikankin paikalta, että todella nätisti vaihtaa.
Nyt en tosiaan ota kantaa automaattivaihteiston öljynvaihdon suoritustapaan, vaan siihen, että se todellakin kannattaa tehdä. Tavalla tai toisella. Omat lootani on vaihdettu huuhtelumenetelmällä. Ja olihan se kiva nähdä, että pohjapropun magneetissa ei ollut kummassakaan tapauksessa mitään metallihiukkasia. Kyseisen propun kautta poistuu yleensä vain 1/2 - 1/3 öljyistä, joten se huuhteluvaihto täytyy tehdä oikein.