Asiaa, rohkea rokan syö ja komiat pärjää aina.
Ostin näkemättä C303 Volvon (se semmoinen 70-luvun army koppi)Juuasta. Jo edesmennyt työkaverini ajoi Siilistä katsomaan auton ettei ole joku palanut raato. Tiedossa oli että kytkin on huono, eli luistaa kovasti.
Kaupat kuitenkin sovittiin ja lähdettiin Vantaalta ajelemaan kaverin hyvin sisäänajetulla Sprintterillä... vanha ambulanssi. Tässähän oli ollut jo kaikenlaista ja jo heti alkutankkauksella kun halusin katsoa konehuoneeseen totesin että hihnankiristimen pultti on flektissä.
Kaveri oli just hiljattain jäänyt tielle tämän kanssa kun se pultti oli pudonnut ja hihna lentänyt huispois, ja flektikin oli särkynyt. Korjaamo oli korjannut ja kaveri ajeli tyytyväisenä. Halusin nimenomaan sen vuoksi katsoa konehuoneesta ainakin öljyt yms perusjutut kun tämä ko. kaveri on hyvin boheemi autojensa kanssa...
Vähän harmitti kun jo tovin odotettu matka oli vaarassa katketa heti ekan 200m jälkeen. Mulla oli kuitenkin kaksi työkalupakillista kamaa mukana joten pienen tonkimisen jälkeen sain rakenneltua isosta pultista kuusiokoloavaimen jolla se kiristimen pultti kiristettiin. Eikun menoksi ja kova pulina autossa kun tän kaverin kanssa ollut aina hyvät meiningit.
Ajeltiin pitkät pätkät ja jossain kohtaa tuli ruokatauon paikka. Ruokailun jälkeen pikatarkastus että autovanhuksella kaikki hyvin, se pultti oli taas löysällä... mikä prkl... ei muuta kuin uus kiristys ja tienpäälle. Loppumatka menikin sitten pulttia kiristellen 100km välein, soittelin jo autonmyyjälle että tulossa ollaan mutta Mersussa on problem ja matka-aika venyy.
Perille päästiin joskus myöhään illalla. Pakkanen oli kiristynyt jo melkoisesti ja mielessä on lukema -17c Juuan kirkonkylän mittarissa. Löydettiin auto, pikainen tutkiminen ja tuli todettua että ompa melkoinen laitos... etukäteismaksu kauppiaalle käteen nimet papereihin että oltais aamuksi himassa.
Ensimmäinen etappi oli tankkaus. Oli siinä lyhyellä matkalla heti semmoinen ajatus että voihan vinetto, tästä tulee pitkä yö. Tehostamaton pakkasen kangistama ohjaus, ihan mutterit vanhat ja liukkaat "lapikkaat" renkaina, kytkin luisti ihan hitokseen jos vähänkin yritti tarjota B30:n woimaa tienpintaa, lämppärin säädöt ihan hukassa -> jalat jäässä ja ikkunat huurussa.
Lähdettiin kuitenkin rohkeasti öiselle maantielle. Olihan meillä pelastusveneenä se sprintteri. Volvo kulki alkumatkan max 50kmh kun voimansiirto oli niin kankea ja kytkin ei kestänyt enempää runtua.
Pikkuhiljaa paikat lämpeni, hytin lämpökin alkoi nousemaan kun löysin lämppäriin jotain säätöjä sekä jotain valojakin kun sammutin "sotavalot". (Joka tarkoitti ei valoja)
Renkaat lopetti muutaman kymmenen kilsan jälkeen jumputtamisen ja jossain tyyliin Kuopio -Varkaus akselilla vaunulla pystyi päästelemään jo satasta. Joskin paras vauhti tälle oli max 90kmh ajo-ominaisuuksien puolesta, ja melutaso pysyi siedettävänä. Tässähän oli kiinteä flekti joka parkuu siinä oikean reiden kohdalla.
Muistetaan että sitä sprintterin kiristintä kiristeltiin edelleen 100km välein. Volvo toimi hyvin.
Loppumatkasta Mersu hylättiin Sysmään kun kaveri oli muutenkin viemässä sitä huoltoon sinne.
Päästiin joskus aamuyöllä Helsinkiin, Volvo jäi kaverin pihaan kun mulla ei ollut frouvalta lupaa ostaa tommosta ja tähän piti miettiä joku selostus miten näin on päässyt käymään.
Hitonmoinen reissu, mutta loppui kuitenkin onnellisesti. Volvo palveli offipelinä jokusen vuoden jonka jälkeen aloitin peruskorjauksen joka ei valmistunut ikinä. Auton myin aktiviselle harrastajalle tässä reilu vuosi sitten. Mm. se huono kytkin toimi koko sen ajan jonka auto mulla oli ajossa, vanha kunnon kytkin joka palautui itsekseen vaikka useampaan otteeseen mettäreissuilla se herkisi kuumettuaan pitämästä. Jäähdyttyään piti taas hienosti.
Se Mersun kiristinprobleemikin oli selvinnyt huollossa, edellinen korjaamo oli jättänyt keskipulttiin kuuluvan holkin pois. Jatkuvasti nytkyttävä kiristin löysytti pulttia jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut vain pitää se holkki eikä toimia laakerina.
