Volvo Racing Club Finland - Koko Suomen Volvofoorumi
Keskustelua Volvoista => Offtopic => Aiheen aloitti: sportvolvo - 01.05.2020, 10:10:04
-
Tilasin omamekaanikolta huollon. Ammattiopiston työharjoittelija työparina. Onko tälläinen käytäntö yleistä.
-
On.
Aika monella korjaamolla ammattikoululta työssäoppimaan tullut työskentelee ko. korjaamon jonkun mekaanikon työparina.
Ei niiden 'yksinkään' voi antaa siellä pyöriä. Kyllä se valvojana toimiva pitää huolen, että työnlaatu on riittävällä tasolla.
Ja välttämättä ei anna kaikkea harjoittelijan tehdäkkään.
-
Tällä kertaa laatu oli huonontunut. Omat säädöt oli sotkettu. Ennen olleet ennallaan.
-
Outoa kyllä muuten, että tällaisena aikana on työharjottelijoita jossain korjaamoilla, mutta muuten ihan normaali käytäntö.
Ekamilla ainakin sellainen käytäntö ollut että työharjottelussa olevat käy työharjottelun loppuun, itellä loppui työharjottelu vähän koulujen sulkemisen jälkeen joten tein loput näytöt koululla.
-
Meillekin tuli tehtaalle 2 työssäoppijaa ammattikoululta toissaviikolla. Sen sanon että mua huolestuttaa opetuksen taso tällä hetkellä ammattikouluissa. Ei se enää päätähuimaavaa ollut omanakaan aikana...
-
Meillekin tuli tehtaalle 2 työssäoppijaa ammattikoululta toissaviikolla. Sen sanon että mua huolestuttaa opetuksen taso tällä hetkellä ammattikouluissa. Ei se enää päätähuimaavaa ollut omanakaan aikana...
Taso laskee kuin lehmän häntä, tästä ei voi suoraan syyttää opiskelijoita vaikka onhan näitä ns. "väärän alan valinneita" aina joukossa. Ite kun olen omassa toimessa vanhaa kaartia niin jonkun verran opiskelijoita ollut opastettavana, valitettavan paljon on porukkaa jolle ei ole alan perusasiat ollenkaan hallussa. Nämä pitäisi olla ainakin teoriatasolla jotenkin hanskassa kun tullaan työharjoitteluun.
Eräs entinen pomoni, nykyään toisessa firmassa manasi samaa kun käyvät rekrytoimassa kouluista/road show tyylisesti nuoria palkalliseen työhön mutta harjoittelija-statuksella. Sanoi vaan korrektisti että taso on ns. vaihtelevaa... erityisesti silmiinpistävänä seikkana se että nykyinen kännykkäsukupolvi on pelottavasti vieraantunut mekaanisesta hommasta.
Paras aines tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta jossa on vielä niitä "maatilan poikia ja tyttöjä".
-
Jos laatuun ei omasta mielestä ollut tyytyväinen, niin kohtelias rakentava palaute kannattaa antaa. Niitä siellä työelämässä ollaan keräämässä.
Opetuksen taso on mennyt niin alas, että esimerkiksi eräs keskisuomalainen autoliike hakee "osaavia tekijöitä" ilman koulutusta töihin, kouluttavat mielummin itse.
Ja onhan tuo myönnettävä. Itellä autoasentajan paperit enkä oppinut kyseisessä koulutuksessa yhtään mitään. Esimerkiksi mitään vaihdelaatikko/moottoriremontteja ei voinut tehdä edes pyytämällä. Ite kun tuon koulun kävin oppisopimuksessa, niin oli ns. näyttötutkinto. No olin vuoden ajan kerännyt portfoliota kuvineen selityksineen ym.
Sitten tuli viimeisen näytön ja portfolion tarkastuksen aika. Näyttö meni putkeen, mutta moottorin huolto/korjaustoimen näyttö ei kelvannut (portfolio).
Kysyin toki "miksi?".
Tekemäni kannentiivisteen vaihtotyö sisältäen moottorin yläpään läpikäymisen (venttiilien hionta, välyksien mittaus ja niin edespäin) ovat kriteerien yli ja täten AMK -tason opintoihin sopivia. Eivät kelvanneet ammattikoulun näyttöön. No hätäpäissäni tein sitten näyttönä yhteen Saabiin sytkäkasetin vaihdon periaatteella vikakoodi=syt häiriöitä ja kasetti sulanut yhden puolan kohdalta. Vaihto, koodien nollaus, koeajo, päästöt ja näyttö läpi. :idiot2:
Jotain opetuksen tasosta sanoo se, että automaattivaihteiston toimintaperiaatetta ei opiskeltu, koska "erikoistyö". Moottorin perusteissa kävimme yhden viikon (!) sitä, mitkä ovat nelitahtimoottorin tahdit ja miksi. MITÄÄN moottoriteknisiin ratkaisuihin liittyvää ei käyty, kuten esimerkiksi kuinka mitata kiertokangen laakerin välys, mihin tulpan kärkiväli vaikuttaa, mihin moottoriöljyn luokitukset perustuvat, mitkä on eri pakkasnesteiden eroavaisuudet ym...
Sähkötyönäyttökin piti muuten tehdä kahdesti. Minulla oli vuoden 1999 Fiat, mihin olin rakentanut käytännössä konehuoneen sähköt paremmin (valot kaikki releille ja uudet johdot, startti/laturi samaten). "Liian monialainen, ei kelpaa". Kelpasi sitten kun vaihdoin yhteen autoon vetokoukun pistokkeen. :facepalm:
Uskokaa pois, nuo "opetuksen säännöt ja tavoitteet" vituttaa opettajiakin aika raskaasti. Heillä menee vain maine.
-
Koneistusalalla kun halusi oppia monimutkaisempia juttuja niin opettaja vastasi "mene ammattikorkeaan".
Kuukaudessa oikeassa työpaikassa oppii enemmän kuin vuodessa ammattikoulussa jos menee opetussuunnitelman mukaan. Itse en mennyt vaan juoksin kokoajan muuta luokkaa edellä ja lopulta olin apuopettajana. Ja opetin opettajiakin välillä :D.
Autoalalle en mennyt kun ei kiinnostanut "tämä on mutteri ja tämä on pultti".
-
Mulle tuli kerran korjaamolle "alaiseksi" harjoittelija likka. Viimesen päälle oli meikit ja kaek aina.
Kun siinä sitten parin viikon seisoskelun jälkeen laitoin hänet tekemään jakopääremonttia (simppeli eikä riskiä tuhosta) niin oli aivan hukassa. Siinä sitten käytiin tunnissa oppimäärä, mikä on ajoitus, mikä on momenttiavain, mitä tarkoittaa momentti jne... Ensin arasteli ja harmitti kun sotkeentui paikat jne. Totesin ettei meillä ole sihteerille töitä.
Sai se sen tehtyä ja seuraavassa hommassa oli omatoimisempi. Kuukauden jälkeen totesi, että homma on kivaa ja ettei koulussa saa ikinä tehä tämmösiä (perus huoltoja).
Ja tarkennuksena: vaikka jakopää oli helppo niin kyttäsin kuin haukka ja tarkastin joka työvaiheen. Kyseisellä likalla oli otetta hommaan, mutta ei pätkääkään rutiinia (koulussa ei tehä).
Lopulta se suoritti koulun loppuun meidän korjaamolla viimeisen puoli vuotta.
-
Ja vielä tuli tarina mieleen.
Eräs toinen harjoittelija poika tuli kans tuolle pidemmälle (2-3kk?) harjoittelujaksolle. Sitä kiinnosti autot ja harrastelikin niitä jollain tasolla, mutta eipä se saanut muuta aikaiseksi kuin ottaa selfietä itsestään joku työkalu kädessä auton alla. #sikanaduunii tjsp. oli ainakin yksi mikälie tviitti. Jos jarrupalojen vaihdossa menee aikaa kolme tuntia eikä ole vielä edes kasassa, niin ei sitä työnteoksi voi kutsua...
Asia otettiin pariin otteeseen puheeksi ja kerran tehtiin selväksi, että jos ei työnteko maistu niin voi jättää tulematta. Tähän luonnollisesti vastattiin "HAH!" ja juputtamisella.
Asiaa monimutkaisti vain se, että ko. pentu oli jonkun isokenkäisen poika/veljenpoika tai jotain. En tiedä, ei kiinnosta, mutta pois potkiminen oli vähän vaikeampaa.
Lopulta laitettiin se istumaan koko päiväksi aina laputtamaan varaosia eikä enään ikinä otettu sitä harjoitteluun tai kesätöihin.
-
Suomessa ei osata hyödyntää A.) Nuoria eikä B.) Vanhoja
Nuoria pitäisi saada enemmän noihin harjoitteluihin ja kisällimeininki äkkiä takas. Mutta kun valtaapitävillä on sokea usko siihen että asia kuin asia opitaan koulussa :facepalm: Työntekijät ovat valitettavasti itsekin osaksi syypäitä tähän homman lässähtämiseen. Moniko on nähnyt isänsä/äitinsä lahkeessa roikkuvia TET nuoria? Minä olen nähnyt aivan tarpeeksi ja siksi olen omille muksuille sanonut että te ette tule mun työpaikalle vaan johon ihan muualle, opitte kysymään ja toimimaan vieraiden ihmisten kanssa, tekemään jotain ihan uutta ja selviämään. Muuten koko työelämään tutustuminen lähtee väärille raiteille.
No vanhat sitten..eli voi elämän kevät kuinka paljon tietotaitoa menee hukkaan eläköitymisen myötä. Terveitä ukkoja/akkoja jotka voisivat opastaa ja konsultoida pikkukorvausta vastaan vaikka vain pari tuntia viikossa. Jotkut voisivat tehdä sitä ihan ilmaiseksi rakkaudesta lajiin ja ajankuluksi. Moni ukonkäppänä antaisi paljon parempia neuvoja kuin joku ylihintainen englantia ja suomea sekoittava sloganeita kuin transsissa hokeva konsulttipelle.
Kiitos ja anteeksi :)
-
Noita motivaation puutteessa olevia/väärän alan valinneita löytyy, etenkin sieltä ammattikoulun hallista. Meillä kiellettin (yritettiin kieltää) puhelimien käyttö hallissa vedoten työturvallisuuteen, sen takia kun porukka somettaa puhelimilla hallissa. Siitä ei tullut siis mitään ne puhelimet kuljetettiin halliin ja salaa käytettiin niitä jossain hallin nurkassa. Täytyy myöntää että itelläkin mennyt tässä kolmannen vuoden aikana motivaation puuttessa melko laiskotteluksi toi auton asennus, mutta viimisillä motivaatioilla saatu näytöt tehtyä ja näyttää siltä että saatan jopa valmistua kesällä.
Voihan sitä siis laittaa instagrammiin selfietä "Remppa reiska #sikanaduunii" jos käyttää koko päivän jarru remppaan.
-
Yhtä harjoittelijaa lukuunottamatta kaikki mitä omana aikana ollut pyörimässä korjaamolla, on olleet aika tiukasti naama puhelimen ruudussa kiinni. Valvoja saa aika monesti huomauttaa että pitäiskö töitä tehdä.
Ite en (onneksi) ole joutunut pidemmäksi aikaa harjoittelijan valvojaksi/opastajaksi.. vastahan sitä itekkin on ollu harjoittelija.
Myös työaikojen noudatus tuntuu joillekkin olevan vaikeaa. Tullaan miten sattuu ja lähdetään miten sattuu.
Ei sentään kovin yleistä.
Koulussa ei opi juuri mitään. Opetuksen taso on luultavasti jokaisella alalla ainakin täällä päin niin romutettu, ettei päteviä ammattilaisia valmistu kuin muutama kappale jotka on itse opiskelleet omatoimisesti ja hankkineet sen osaamisen muuta kautta.
Asenne ratkaisee paljon.
Jostain syystä niitä on valitettavan paljon, joilla asenne on tasoa "osaan jo kaiken" ja ihan vakavissaan yritetään sitten päteä omilla tiedoillaan/osaamisellaan mikä on todellisuudessa sellaisella tasolla ettei kyllä pitäisi olla mitään syytä kehuskeluun.
Muutaman kerran oon kuitenkin tuurannu valvojana toimivaa asentajaa, ja oonkin laittanu harjoittelijan tekemään omasta mielestä hyvin yksinkertaisia hommia mut mitä ko. valvoja ei ole antanut tehdä.
Kyllä siinä näköjään saa hetkeksi ainakin luulot pois, kun toinen höseltää opastuksesta huolimatta 15min saman työvaiheen parissa missä itellä menee rutiinilla n. 30 sekuntia. :D
Mutta näin sen pitäisikin mennä. Luulot pois ja ite vaa kattoo että työ tehdään varmasti oikein.
Vastuu on jokatapauksessa valvojalla, ei sillä harjoittelijalla.
Siinä mielessä on hyvä, että opetus on siirtynyt enemmän työpaikoille että saa edes jotain oikeata opetusta oppilaat.
Ja todellisen kuvan työelämästä.
Vaikka väärin se onkin, ettei koulussa opeteta enään mitään järkevää kuten joskus vielä on ollut..
Tällä kertaa laatu oli huonontunut. Omat säädöt oli sotkettu. Ennen olleet ennallaan.
Se on silti sen valvojana toimivan mekaanikon vastuulla, eli omamekaanikkoon yhteys jos/kun on jotain pielessä.
Voi olla esim. ihan puhdas unohdus tai vahinko, että jäänyt tallentamatta kustomoinnit ennen ohjelmistopäivitystä tms.
Harjoittelijan piikkiin ei oikeastaan mitään voi laittaa, tai pitäisi.
-
Koneistusalalla kun halusi oppia monimutkaisempia juttuja niin opettaja vastasi "mene ammattikorkeaan".
Kumma kun ei sanonu että monimutkaisemmat hommat tehdään ulkomailla. No kohtapa ne tehdään yksinkertaisemmatkin hommat ja kotimaata kovemmilla hinnoilla >:(
-
Yhtä harjoittelijaa lukuunottamatta kaikki mitä omana aikana ollut pyörimässä korjaamolla, on olleet aika tiukasti naama puhelimen ruudussa kiinni. Valvoja saa aika monesti huomauttaa että pitäiskö töitä tehdä.
Ite en (onneksi) ole joutunut pidemmäksi aikaa harjoittelijan valvojaksi/opastajaksi.. vastahan sitä itekkin on ollu harjoittelija.
Myös työaikojen noudatus tuntuu joillekkin olevan vaikeaa. Tullaan miten sattuu ja lähdetään miten sattuu.
Ei sentään kovin yleistä.
Koulussa ei opi juuri mitään. Opetuksen taso on luultavasti jokaisella alalla ainakin täällä päin niin romutettu, ettei päteviä ammattilaisia valmistu kuin muutama kappale jotka on itse opiskelleet omatoimisesti ja hankkineet sen osaamisen muuta kautta.
Asenne ratkaisee paljon.
Jostain syystä niitä on valitettavan paljon, joilla asenne on tasoa "osaan jo kaiken" ja ihan vakavissaan yritetään sitten päteä omilla tiedoillaan/osaamisellaan mikä on todellisuudessa sellaisella tasolla ettei kyllä pitäisi olla mitään syytä kehuskeluun.
Muutaman kerran oon kuitenkin tuurannu valvojana toimivaa asentajaa, ja oonkin laittanu harjoittelijan tekemään omasta mielestä hyvin yksinkertaisia hommia mut mitä ko. valvoja ei ole antanut tehdä.
Kyllä siinä näköjään saa hetkeksi ainakin luulot pois, kun toinen höseltää opastuksesta huolimatta 15min saman työvaiheen parissa missä itellä menee rutiinilla n. 30 sekuntia. :D
Mutta näin sen pitäisikin mennä. Luulot pois ja ite vaa kattoo että työ tehdään varmasti oikein.
Vastuu on jokatapauksessa valvojalla, ei sillä harjoittelijalla.
Siinä mielessä on hyvä, että opetus on siirtynyt enemmän työpaikoille että saa edes jotain oikeata opetusta oppilaat.
Ja todellisen kuvan työelämästä.
Vaikka väärin se onkin, ettei koulussa opeteta enään mitään järkevää kuten joskus vielä on ollut..
Minä itseasiassa tykkään opastaa nuoria. Olen sohlannut niin monta kertaa että omille pojille mukava tarinoida millä kaikilla tavoilla tullut kierteet korkattua, männäntapin sokka mopon kampikammioon jne ;D Pyrin aina selittämään esimerkkien avulla (ja tiettyn rajaan asti teoriaakin) miksi jotain tehdään jollain tietyllä tavalla. No vissiin olen ollut liiankin innostava kun vanhin poika näyttää konetekniikka lähtevän opiskelemaan ??? Hieman tuli nieleskeltyä kun asia selvis. Mahtaakohan riittää innostusta kuinka pitkälle. No pitää koettaa olla kannustava
-
Kyllä se silloin on ihan mukavaa opastaa, kun opastettavaa kiinnostaa enemmän aihe kuin puhelin, eikä yritä päteä joka välissä. :D
Itellä tietysti varmaan muuttaa tilannetta se kun ikäero niihin harjoitteluihin ei kovin paljoa ole.
-
Kyllä se silloin on ihan mukavaa opastaa, kun opastettavaa kiinnostaa enemmän aihe kuin puhelin, eikä yritä päteä joka välissä. :D
Itellä tietysti varmaan muuttaa tilannetta se kun ikäero niihin harjoitteluihin ei kovin paljoa ole.
Sun pitää sanoa että PUHELIN HE*****IIN! :2funny: No en mä nyt ihan noin mutta severta painokkaasti et ei enää puhelimia näy. Et vähän respektiä ny kun iskä selittää :)
-
Pistetään omakin lusikka tähän soppaan ja sanon heti alkuun, että en ole itse suorittanut autopuolen tutkintoja eikä ole tarkoitus mollata niitä jotka ovat.
Olen asioinut kolme kertaa synnyin paikkani ammattikoululla kysymässä auton korjausta. Autona oli tuolloin -89 Nissan Sunny. Ekalla kerralla kone syöksi öljyä pihalle kampuran stefasta joten kävin kysymässä sen korjausta. "Ei onnistu mene kirjaamolle xxx kysymään". Toisella kerralla pakoputki vuoti, joten kyselin onnistuuko sen hitsaaminen tai tarvittaessa sen vaihtaminen ehjään. "Ei onnistu mene korjaamolle xxx kysymään." Kolmannella kerralla oli sormen mentävä reikä pyöräkotelon sisäpuolella. "Ei onnistu mene korjaamolle xxx kysymään."
Siskon silloinen poikaystävä oli silloin kyseisessä koulussa autopuolella niin kyselin että mitä ne tekee siellä, vastaus oli lähinnä tulppien ja renkaiden vaihtoa.
En tiedä senkään koulutuksen tasosta muuta kuin, että kun siskon silloiseen G60 Corradoon laittoivat kesävanteet alle niin muutaman sadan metrin päästä siskolta lähti oikean puolen eturengas 80km/h vauhdista irti kun mutterien/pulttien kierteet oli ammuttu vtuiksi.
Kaverin isoveli käytti Opelinsa jakopään laitossa samalla koululla ja venttiilit meni sitten solmuun siitä. Samalle koululle laittoon ja se kesti kauan niin tässä välissä kaverin isoveli osti toisen auton ja opelin kun sai takasin niin myi sen kaverille (pikkuveljelleen). Kaveri ei sillä kauaa ehtinyt ajella niin meni taas venttiilit solmuun ja auto takaisin koululle.
Itse olen opiskellut niin amiksessa kuin työnohessa suoritettavia tutkintoja. Jälkimmäiset on niitä missä oikeasti oppii asioita kun sitä työtä tehdään ihan omin käsin ja teoria-asiat ovat tuttuja kun niitä on jo nähty oikeassa elämässä, ei vain teorian tasolla.
Ja tuosta puhelimen käytöstä, se ainakin omien havaintojen mukaan pysyy yhtä tiukasti kädessä, oli se käsi nuoren aikuisen tai vanhemman aikuisen.
-
Noita motivaation puutteessa olevia/väärän alan valinneita löytyy, etenkin sieltä ammattikoulun hallista. Meillä kiellettin (yritettiin kieltää) puhelimien käyttö hallissa vedoten työturvallisuuteen, sen takia kun porukka somettaa puhelimilla hallissa. Siitä ei tullut siis mitään ne puhelimet kuljetettiin halliin ja salaa käytettiin niitä jossain hallin nurkassa. Täytyy myöntää että itelläkin mennyt tässä kolmannen vuoden aikana motivaation puuttessa melko laiskotteluksi toi auton asennus, mutta viimisillä motivaatioilla saatu näytöt tehtyä ja näyttää siltä että saatan jopa valmistua kesällä.
Voihan sitä siis laittaa instagrammiin selfietä "Remppa reiska #sikanaduunii" jos käyttää koko päivän jarru remppaan.
Pikku vinkki sulle:
Jos tosiaan haluat jäädä alalle, niin sitten täysin luuloitta ensimmäiseen työpaikkaan. Autoasentajan työ on pirun kiireistä ja tarkkaa, mutta kyllä siihen oppii ja siitä oppii jopa tykkäämään.
A) Häslätä ei saa, kysy ennemmin apua
B) Some ja puhelin pidetään kädessä, kun perse on kahvihuoneen jakkaralla
C) Ole nöyrä
Alkuun voi motivaatiomontun pohjalla järkyttää, mutta 2-3kk ja siitä se lähtee. Mutta jos puhelin on somessa koko työpäivän ja #sikanaduunii, niin oven saranat käy kokoajan.
Pitää aina koettaa muistaa kokonaisuus, eli siitä yhden työntekijän työstä maksetaan aika paljon enemmän, kuin mitä palkkakuitissa näkyy. Ja että varsinkin nykyvehkeiden kanssa on myös tosi kovat vastuut rahallisesti. Menet jonkin ABS-anturin piuhan murjomaan koska "työjohtaja kävi jo neljännen kerran kysymässä, että milloin valmis!! PAKKO KIIREHTIÄ!!!", niin pahimmassa tapauksessa siinä sitten pilkotaan sisälokaria ja johtosarjaa yhden anturin vaihtoon - talon piikkiin.
Mitä työelämässä oppimiseen muutoin tulee, niin ei se niin toimi kuin nyt ammattikouluissa yritetään, että työnnetään parin viikon jälkeen töihin. Perusteet ja yleinen ymmärrys pitäisi olla edes hanskassa ennen työpaikalle menoa.
Jyrkemmin saisi myös noihin luvattomiin poissaoloihin puuttua. Jo kymmenen vuotta sitten oli linja se, että vaikka oppilas ilmoitti eroavansa koulusta, oli hän vielä kirjoilla noin vuoden (koulu saa rahaa). Sama lorvailijoiden kanssa ---> niitä odotti aina kaikki eikä ne saaneet mitään sanktioita.
-
A) Häslätä ei saa, kysy ennemmin apua
B) Some ja puhelin pidetään kädessä, kun perse on kahvihuoneen jakkaralla
C) Ole nöyrä
Tuossa on aika hyvät asiat.
Voisi kyllä lisätä, että tietynlainen välinpitämättömyys on hyvä.
Tarkoittaen sitä, että kun työnjohto hengittää niskaan ympärillä niin pitää olla vaan kuin ketään ei olis ympärillä.
Tietty pitää sen työnjohtajankin olla ajantasalla missä mennään, pitääkö siirtää töitä, pitääkö ilmoittaa asiakkaalle että viivästyy tms. tarpeen vaatiessa.
Että siinä mielessä ei kannata liiemmin välittää siitä.
Siinä hommassa menee se mikä menee, sille ei minkä tee ja hätäilemällä tulee sutta ja sekundaa, ja alkaa unohtelut = lopputuloksena vielä enemmän aikaa käytetty ja ihan turhaan.
Siitä se kokemuksen myötä muodostuu tietyt hommat rutiinihommiksi silleen, että menee hyvinkin sujuvasti eikä tunnu edes siltä et olisi paljoo joutunu näkemään vaivaa ja aikaa menny huomattavasti vähemmän.
Ala itsessään on kuitenkin monella tapaa vaativa, ja vaatiikin aika paljon tietynlaista luonnetta ettei joka päivä odota vaan päivän päättymistä.
Palkka ei mikään erityisen hyvä ole, mut ei huonoimmasta päästäkään. Ainakin tietää tehneensä töitä palkkansa eteen, voisi todeta.
Ite oon tykänny kuitenkin, eikä ole tarvinnu katua yhtään että valitsin autoalan.
Vaikka jotku niin varmasti sanoo, ettei autoalalla voi menestyä eikä voi myöskään tienata yhtään paremmin 1v työkokemuksen jälkeen, niin kyllä ne on väärässä. Se vaan vaatii "vähän" enemmän.
Jos ei ala tunnu omalta, niin ei kannata jäädä. Se on helppo vaihtaa aikaisessa vaiheessa vielä alaa.
Näin on moni tuttu tehnytkin.
Yleisin syy on ollut huono palkka työn vaativuuteen ja määrään nähden, sekä työolosuhteet, miksi on vaihdettu alaa.
-
Itsellä kävi hyvä tuuri kun autoalaa opiskellessa kymmenisen vuotta sitten sattui työssäoppimispaikassa olemaan sellainen asentaja opastamassa jonka kanssa juttu luisti hyvin ja antoi tehdä hommia. Opin siellä varmaan kuukaudessa enemmän mitä koulussa ensimmäisen 1,5 vuoden aikana. Jatkossa olinkin sitten kaikki koulun hallipäivät tuolla ja olipahan pikkuisen mielekkäämpää puuhaa.
Ammattikoulussa kun varsinkin ensimmäisen vuoden opettaja oli aavistuksen 80-luvulle jämähtänyt tapaus. Siellä raskaskalustoasentajille vaahdottiin syöttöpumpuista ja siitä että miten raskaissa on aina ja poikkeuksetta vain rumpujarruja ja kytkimissä käytetään kierrejousiasetelmia. Tämä siis kuitenkin vuonna 2009...
Nykyisellään taas itse takaisin linja-autojen huoltohommissa 7-8v tauon jälkeen ja mulla on ollut nyt ammattikoululainen kaverina työmaalla. Onneksi sellainen tapaus että mielenkiintoa on alalle ja osaamistakin löytyy perusjuttuihin aika hyvin jo ja ymmärtää kysyä jos ei ole varma jostain. Niitäkin tapauksia kun kuulemma on ollut että parin vuoden opiskelun jälkeen tulee vielä yllätyksenä että "ai nää jarrutko toimii paineilmalla?" :2funny: :2funny:
-
Itse olen parhaillaan työssäoppimisessa, mutta aivan eri alalla kun automekaanikko.
-Kunnolla perehdytys on tärkein mitä harjoittelija tarvitsee. ( Itseäni perehdytettiin yli 3 päivää aluksi)
Voin sanoa saavani ohjaajaltani kaiken tarvittavan tiedon talon tavoista ja toimintamalleista.
Vanhemmat työntekijät ovat jopa olleet kateellisia siitä miten hyvin perehdytetty.
Sain sellaista tietoa mitä aiemmin yritykseen tulleet eivät muista tai sitten heille ei vaan kukaan ole kertoneet.
Ohjaajani töissä otti asiakseen hoitaa perehdytyksen kunnolla ja muisti ekalla viikolla joka päivä kysyä, onko jotain mikä mietityttää ja millaisella fiiliksellä päivä mennyt/meni.
Tämä ruokkii niin hyvin, että itse tulen sitten joskus toimimaan samalla periaatteella ohjattavieni kanssa "jos/kun saan perehdyttää sitten tulevaisuudessa".
Uskon monessa yrityksessä työharjoittelussa olevalta nuorelta vaadittavan liikaa osaamista ihan suoriltaan.
En tiedä käytäntöä miten toimitaan korjaamoilla harjoittelijoiden suhteen, mutta itse katsoisin eri vaativuudella annetuilla tehtävillä harjoittelijan motivaation ja osaamisen.
Eli: Renkaiden vaihto-> jarrulevyjen vaihto-> jne... Jne...
Nopeasti näkisi kuka on lorvija ja kuka tekijä.
-
Slerbahuulen ja Juhon jutut oli kyllä hyviä, nämä kun olisin kullu syksyllä niin olis voinu ehkä munkin kolmas vuos mennä vähän paremmin. :)
Ja tuo opetus on kyllä harvinaisen puutteelinen, kun ei ole budjettia millä pitää kunnon opetusta, meilläkin oli melkein koko 3. vuosi 3 päivää viikossa olikohan 2x 8h ja 1x 6h päiviä. Sitten kun verrataan jonnekkin 70-80-luvun vaihteeseen kun kummisetä on ollut autopuolella niin siellä oltiin 5x 8h päivää viikossa. Niinkuin Slerbahuuli jo aikaisemmin kirjoitti niin tämä budjetti homma ärsyttää noita opettajia ja kummisetä on myös todennut että mitäs koulunkäyntiä se semmonen on että ollaan enemmän vapaalla kuin koulussa.
-
Slerbahuulen ja Juhon jutut oli kyllä hyviä, nämä kun olisin kullu syksyllä niin olis voinu ehkä munkin kolmas vuos mennä vähän paremmin. :)
Ja tuo opetus on kyllä harvinaisen puutteelinen, kun ei ole budjettia millä pitää kunnon opetusta, meilläkin oli melkein koko 3. vuosi 3 päivää viikossa olikohan 2x 8h ja 1x 6h päiviä. Sitten kun verrataan jonnekkin 70-80-luvun vaihteeseen kun kummisetä on ollut autopuolella niin siellä oltiin 5x 8h päivää viikossa. Niinkuin Slerbahuuli jo aikaisemmin kirjoitti niin tämä budjetti homma ärsyttää noita opettajia ja kummisetä on myös todennut että mitäs koulunkäyntiä se semmonen on että ollaan enemmän vapaalla kuin koulussa.
No budjetti varmaan yksi syy, mutta pääsyy lienee opetuksen tasapäistäminen.
Eli on opetettava niin, että se osaamattominkin ymmärtää. No nyt voi miettiä sitä motivaatiota, kun amikseen samalle luokalle sattuu yläasteen jakorasia, joka olisikin halunnut kosmetologiksi mutta keskiarvo riitti ainoastaan auto-/metallipuolelle. Kaikki menee samassa tahdissa... :facepalm:
Vielä ehdit ottamaan motivaation kiinni. Ja tuossa on tullut pari todella hyvää pointtia siitä, että pitää osata olla välittämättä siitä "prässäämisestä", sekä pitää osata kysyä tai sanoa jos ei tiedä/muista/osaa/ole sanottu. Näin ihan vaikka töihin menisit.
Itelle tuo ala alkoi maistumaan täydellisen perseeltä. Vaihdoin työpaikkaa ja ensimmäinen homma oli juuri joku perkeleen laaja huolto nosturipaikalla, joka oli ns. "heittoruutu". Minulle ei osoitettu työkaluja, ei näytetty mitään mistä löytyy mitäkin (penkinsuojat, öljyt, hansat jne), oli vain kasa sekalaisia lenkkejä, hylsyjä ym. pöydällä. Lisäksi käytiin noin 10 min välein kysymässä "joko on valmis milloin on valmis?". Aloitin siis työkalujen etsimisellä.
Tuossahan oli siis kaikennäköinen perehdytys ja esivalmistelu jäänyt kokonaan tekemättä, vaikka tulin työsuhteeseen.
Tuohon kylkeen loppuunpalaminen ja terveyden oireilu, niin ala sai jäädä.
-
Itelle tuo ala alkoi maistumaan täydellisen perseeltä. Vaihdoin työpaikkaa ja ensimmäinen homma oli juuri joku perkeleen laaja huolto nosturipaikalla, joka oli ns. "heittoruutu". Minulle ei osoitettu työkaluja, ei näytetty mitään mistä löytyy mitäkin (penkinsuojat, öljyt, hansat jne), oli vain kasa sekalaisia lenkkejä, hylsyjä ym. pöydällä. Lisäksi käytiin noin 10 min välein kysymässä "joko on valmis milloin on valmis?". Aloitin siis työkalujen etsimisellä.
Tuossahan oli siis kaikennäköinen perehdytys ja esivalmistelu jäänyt kokonaan tekemättä, vaikka tulin työsuhteeseen.
Tuohon kylkeen loppuunpalaminen ja terveyden oireilu, niin ala sai jäädä.
Perehdytyksellä toikin olisi kääntynyt ihan erilaiseksi kokemuksella.
Työkalujen sijainti pitää olla ihan selvää kertoa harjoittelijalle.
Vanha duunari osaa käyttää luovuuttaan vähän huonommillakin työkaluilla.... Mutta nuorella ei ole taitoa vielä tuollaiseen ja siksi tarvitsee hyvät työkalut mitä ei tarvitse itse muokkaa sopiviksi erikoisempiin paikkoihin.
Sillä että nuori etsii työkaluja ympäri hallia, menee motivaatio ja aikaa hukkaan.
-
Perehdytyksellä toikin olisi kääntynyt ihan erilaiseksi kokemuksella.
Työkalujen sijainti pitää olla ihan selvää kertoa harjoittelijalle.
Vanha duunari osaa käyttää luovuuttaan vähän huonommillakin työkaluilla.... Mutta nuorella ei ole taitoa vielä tuollaiseen ja siksi tarvitsee hyvät työkalut mitä ei tarvitse itse muokkaa sopiviksi erikoisempiin paikkoihin.
Sillä että nuori etsii työkaluja ympäri hallia, menee motivaatio ja aikaa hukkaan.
Joo, onneksi siinä vieressä oli pirun hyvä työkaveri.
Siinä vaan kun monta munaa samaan koriin yhtäaikaa, niin motivaatiohan siinä menee. Joka päivä olisi mm. pitänyt jäädä tekemään n. tunti ylitöitä, vaikka sopimusta kirjoittaessa terotin että minulla on lapsia päiväkodissa ja päiväkoti on kotimatkan varrella.
-
Itelle tuo ala alkoi maistumaan täydellisen perseeltä. Vaihdoin työpaikkaa ja ensimmäinen homma oli juuri joku perkeleen laaja huolto nosturipaikalla, joka oli ns. "heittoruutu". Minulle ei osoitettu työkaluja, ei näytetty mitään mistä löytyy mitäkin (penkinsuojat, öljyt, hansat jne), oli vain kasa sekalaisia lenkkejä, hylsyjä ym. pöydällä. Lisäksi käytiin noin 10 min välein kysymässä "joko on valmis milloin on valmis?". Aloitin siis työkalujen etsimisellä.
Tuossahan oli siis kaikennäköinen perehdytys ja esivalmistelu jäänyt kokonaan tekemättä, vaikka tulin työsuhteeseen.
Tuohon kylkeen loppuunpalaminen ja terveyden oireilu, niin ala sai jäädä.
Joo ei tarvii yhtään miettiä että miksi.
Se on kyllä jännä, kun työnjohtoon päätyy yleensä sellaisia henkilöitä jotka kuvittelevat olevansa kuin armeijassa komppanian päällikkö.
Kaiken kruunaa sitten kun ko. henkilöillä ei ole mitään aavistustakaan miten homma tehtäisiin, paljonko aikaa menee ja sitte syy on totta kai asentajassa kun toiveet eivät toteutuneet, mikä tuodaan selkeästi ilmi. :facepalm:
En kyllä miekään jaksaisi tuota hommaa, jos työkalut olis missä sattuu ja siisteydestä ja järjestyksestä ei olisi tietoakaan hallin puolella.
Onneks on omassa käytössä pakki ja työpiste, minkä järjestykseen ja siisteyteen on voinut ite vaikuttaa.
Monesta paikasta oon kuullut miten typerää käytöstä työnjohdolla on näyttää. Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Vaikka oon kuullut ihan uskomatonta kyykyttämistä tapahtuneen omassa työpaikassakin, kun ahneus noussut "ihan pikkusen" päähän.
-
Itse olen työpaikkani (teollisuuden kunnossapito) ihan harjoittelija/kesätyö reittiä ansainnut, joten tahtoisi mahdollisimman hyvin auttaa ja opastaa noita nuoria. Suurimmalta osalta kohtaamistani vaan tuntuu se aito kiinnostus työtä kohtaan olla kadoksissa. Liekö sit menneet muille aloille tai parempiin paikkoihin harjoittelemaan :D
Toinen, mikä kismittää on kun ammattikoulussa ei saa edes kunnon pohjaa lähteä ensimmäisiin työharjoitteluihin ekana vuonna. Onko liikaa vaadittu että edes hieman tutustuttaisiin työkaluihin tai yksinkertaisimpiin perusteisiin? Meillä on nyt tosiaan 2 metallipuolen opiskelijaa kunnossapidossa oppimassa. Kysyttiin ekoina päivinä vähän että millä vehkeillä olette hitsanneet jo, mig/mag, puikko, tig tai peräti kaasulla? No pojat vastas vähän kainosti että "koneella".
Vähän lisää kun lypsimme tietoa niin saivat soperrettua että heillä on vaan sellanen koulun vanhin kone, kahvassa on liipaisin. Puikkohitsauksesta puhuessa ilmeet antoi ymmärtää että "mikähän se puikkokone on?".
Aikani kun keskustelua johdattelin niin pojat sanoi että se ilmeisesti on otettu pois opetussuunnitelmasta :idiot2:
Rälläkän laikan vaihto tuotti tuskaa ja termitkin sen verran hukassa että kyselivät uutta terää tai kiekkoa millä voi terästä leikata.
No älypuhelimet tietty on aikamme vitsaus, monesti siihen sortuu itsekin.
Tämäkin voitaisiin välttää enimmälti kun oppijoille saataisiin mielekästä tekemistä. Ilmaisena työvoimanahan heitä ei voida käyttää vaan nimenomaan apulaisena jolle sitten voidaan antaa hieman enemmän haastetta ja itsenäisiä tehtäviä kun alkaa näyttämään siltä että homma voisi luonnistua.
Siinä ei ole mitään järkeä että laitetaan jätkät lakaisemaan verstaan lattiaa tai romuja kantelemaan eivätkä pääse edes näkemään niitä alansa töitä.
Itselläni se homma alkoi nimenomaan siitä siivoilusta, mutta silloiset mentorit, nykyiset työkaverit onneksi ottivat keikoille mukaan, opettivat hieman hitsaamaan ja oikeastaan kaiken perustan sille mitä nykyään osaan.
Sillä itse olisin halunnut pistää nykyiset harjoittelijat vaikka ihan vaan hitsausharjoituksiin, meilläkin kun joutilaita koneita, materiaaleja ja luppoaikaakin osaa välillä olla. Työnjohto katsoi paremmaksi pistää pojat siivoilemaan katolta romuja :facepalm:
Ammattikoulussa (itse kävin sähköpuolen) tuli jo huomattua tämä opetuksen laskeva taso. Meitä ketä homma kiinnosti ja työ alkoi luonnistua oli ehkä neljännes luokasta. Suoraan sanottuna turhautti se opetuksen hitaus ja ne jopa päivien odottelut että tulisi uutta tekemistä. Sitä sitten istuttiin Salpauksen kahviossa tai keksittiin jotain tyhmää ja kivaa aikamme kuluksi. Tämä tietenkin sen takia että saatiin suurinpiirtein pidettyä ne hitaimmatkin yksilöt remmissä mukana.
Talotyömaat oli ihan farsseja, en suosittele ostamaan kyseisiä koulun rakentamia taloja. Tästä vois olla viikon verran tarinaa...
-
Taitaa toinen noista harjottelijoista olla muijan pojanpoika, emotukkanen pystyynnostettu lapamato.
Toisaalta, se on ollu oikein tyytyväinen, että pääsee tekemäänkin jotakin toisin kun koulussa, tuntu tykkäävän hitsaamisesta. Eikä se sen vika oo, jos ei oo koskaan kuullu puikkokoneen tai leikkuulaikan oikeeta nimee... Ite tiän koulukoulutuksesta että se on lähinnä /C:stä...
Muuta kun tsemppiä ja koittakaa vähä katella perään etteivät tapa itteesä...
-
Taitaa toinen noista harjottelijoista olla muijan pojanpoika, emotukkanen pystyynnostettu lapamato.
Toisaalta, se on ollu oikein tyytyväinen, että pääsee tekemäänkin jotakin toisin kun koulussa, tuntu tykkäävän hitsaamisesta. Eikä se sen vika oo, jos ei oo koskaan kuullu puikkokoneen tai leikkuulaikan oikeeta nimee... Ite tiän koulukoulutuksesta että se on lähinnä /C:stä...
Muuta kun tsemppiä ja koittakaa vähä katella perään etteivät tapa itteesä...
Juu, minusta se ei ole oppilaiden vika jos ei ensimmäisenä vuotena saada käytyä edes perusasioita.
-
Joo ei ole. Monesti tuli kouluissa (auto ja metalli) huomattua, että kyllä niitä "en osaa ennestään" oppilaitakin olisi kiinnostanut enempi mitä opetettiin. Yritettiin sitten porukassa toinen toista mahdollisuuksien mukaan auttaa.
Nyt AMK:ssa vähän toisinpäin... Oma teoriatausta kun on tosi heikko niin joutuu muilta kyselemään. Varmaan sais enempi apua jos kiertäs porukan kanssa ryyppäämässä, mutta eipä kiinnosta.
-
Onko tämä vallitseva käytäntö? Valitaan omamekaanikko,kuitenkin työn suorittaa työharjoittelija.Kyllä tuntee tulleensa huijatuksi !
-
Onko tämä vallitseva käytäntö? Valitaan omamekaanikko,kuitenkin työn suorittaa työharjoittelija.Kyllä tuntee tulleensa huijatuksi !
Uskallan väittää että sitä työtä ei ole yksistään se työharjoittelija tehnyt, avustanut tai jos jotain on itsenäisesti saanut tehdä niin melko valvotuissa olosuhteissa.
Joten ei syytä huoleen, ja ainahan on liikkeellä vastuu vaikka sillä omamekaanikolla olisi kämmi käynyt.
Ja tästä taas päästään siihen kysymykseen että missä ja milloin ne nuoret oppivat ammattilaisiksi jos ne eivät saisi mitään tehdä?
-
Turhaan on huolissaan siitä että harjoittelija olisi koko työn tehnyt itsenäisesti.
Kyllä siinä on se mekaanikko valvomassa ja tarkastamassa jokaisen vaiheen mitä harjoittelija tekee, ja tuskin vaativampia hommia antaa tehdä.
Silloin voi olla poikkeus jos harjoittelija osoittaa esim. kuukauden aikana että pystyy samaan työnlaatuun ja kykenee muuten itsenäiseen työskentelyyn niin ei tarvitse mekaanikon olla vahtimassa jokaista liikettä.
Silloin kun työnlaadussa on huomautettavaa, niin ei muuta kuin yhteyttä omamekaanikkoon.
Kyllä mie ainakin koen erityisesti negatiivisen palautteen tervetulleeksi, että on sit tietoinen jostain virheestä tms. ja korjataan sitte se virhe.
-
Ei sitten niin mitään tietoa, mutta luulenpa että harjoittelija ei saa itsenäisesti tehdä merkkihuollossa mitään. Siis jos laatujärjestelmää seurataan. Ainakin toivon että asia on näin
-
Ite oon useamman työharjottelun vuosien saatossa käyny ja joka paikassa on saanu touhuta ihan omikseen ku on näyttäny ensin et mitä osaa. Pari viikkoa yleensä kattoneet vähän perään ja sit yksinään tekemään. Maanrakennuskoneiden pariin ku menin nii eka päivän vanhempi asentaja katto perään ja tuumas et hyvin pärjäät yksin et hän lähtee loppuviikoksi reissuun ;D Koneistushommissa opetin eka viikosta alkaen vanhemmille työntekijöille sorvien ohjelmointia ku eivät tienneet mitä niillä voi tehä.
Itekki oon useampia harjottelijoita opastanu työelämään ja näkee yleensä kahen päivän aikana onko siitä ko hommaan. Tälläki hetkellä on työkaverina heppu joka tuli reilu kolme vuotta sit harjotteluun ja kesätöihin. Oli kotoa vähän pohjia isompiin koneisiin nii aika pian sai alkaa omikseen touhuamaan.
-
Mutta vaikeimpia työharjoittelijoita on ne joilla on kokemusta alalta pitkään mutta oppineet väärät tavat.
Rengassesonkiin tuli automekaanikko joka tuhosi monet pultit ja navat kun ei suostunut ensin pyörittämään käsin ja sitten vasta pulttipyssyllä. Hän sai lähteä ennen sesongin loppua.
Nykyiseen firmaan tuli kokeilemaan 30v ajanut kuljettaja jolta puuttui ympäristön tarkkailu ja ennakointi. Ei katsonut peilejä, ei käyttänyt vilkkua, ei turvavyötä (autoissa tutkat ja automaattiset hätäjarrutus avustimet joten lentää ratin päälle) eikä varsinkaan nähnyt kaukaa sitä traktorin perässä matelevaa jonoa. Yhden päivän aikana hän teki kaksi tiukkaa jarrutusta ja koko ajan pelotti olla kyydissä. Näistä kun otin asian esille niin kuulemma minun kilometrit eivät riittäneet kertomaan hänelle miten ajetaan autoa. Emme palkanneet häntä...
-
Rengassesonkiin tuli automekaanikko joka tuhosi monet pultit ja navat kun ei suostunut ensin pyörittämään käsin ja sitten vasta pulttipyssyllä.
Jaa tätäkin siis jotkut alan ihmiset harrastaa.. :idiot2:
Oonkin ihmetellyt sattuuko miulle semmosia autoja huoltoon välillä mihin omistaja tai joku ei-niin-kokenut vaihtaa pyörät kun saa sit kierteitä käydä pakalla läpi.. :D sitä kuvittelisi että mekaanikko osais laittaa oikeille kierteille pultit/mutterit...
Samoin kuin hyvin usein ko. autoihin on kuparirasvaa tai muuta kivaa laitettu muttereihin.
-
Jaa tätäkin siis jotkut alan ihmiset harrastaa.. :idiot2:
Minulta meni yksi mutterisarja kun rengasliikkeen opetettu gorilla piti pulttikoneessa kierroksia siitä hetkestä kun hylsy ei ollut vielä edes mutterissa kiinni siihen kun hylsy ei ollut enää mutterissa kiinni. Ja siinä välissä se oli siis kiristetty paikalleen. Oli vielä niin valoisa tapaus että huomautti minulle homman valmistuttua "nää sun mutterit on aika huonos kunnos" joo niin oli, puolet entisiä kun kulmista enää tietoakaan. Eka ja viimeinen kerta kun siitä liikkeestä ostin renkaat tai mitään muutakaan.
-
:facepalm:
Rengasliikkeiden asiakkaat monesti on tulleet sattuneista syistä pinnapultin/pulttien vaihtoon.
Siellä ei paljoo momenteista ole tietoa.
Tokihan se on sitten autovalmistajan syytä että ne pultit menee poikki kun vedetään älyttömään tiukkuuteen useita kertoja.
-
:facepalm:
Rengasliikkeiden asiakkaat monesti on tulleet sattuneista syistä pinnapultin/pulttien vaihtoon.
Siellä ei paljoo momenteista ole tietoa.
Tokihan se on sitten autovalmistajan syytä että ne pultit menee poikki kun vedetään älyttömään tiukkuuteen useita kertoja.
Eräs rengasalan ammattilainen väitti mullekin kivenkovaan että Volvolta on tullut ohjeistus vetää kaikkiin Volvoihin pyörät 140nm momenttiin, mallista/vetotavasta jne. riippumatta, ja siihen he kuulemma kiristävät :buck2:
Ei millään suostunut uskomaan kun kerroin että esim. 7/900 ohjeistus on vain ~85nm, 240:n tuumakierteille taas ~110nm.
Joskus eräästä rengasliikkeestä kysellessäni 242:een pyöränmuttereita aluvanteille tarjosivat pultteja. Noh kun huomautin että autossa on mutterit, tuotiin mulle M12 kierteellä olevia muttereita 16kpl pakkaus.
Huomautin taas että nämähän ei riitä, saati sovi sinne kun on 1/2" UNF kierre. Kaveri toi 4 mutteria lisää ja vakuutti että on se kierre niin lähellä jotta ne sinne sopii :facepalm:
Totesin että enköhän mä hae ne toisaalta kun myyjällä meni tunteisiin kun 19-vuotias kloppi alkaa neuvomaan alan ammattilaista.
Toisessa puljussa työskentelevä asentaja kertoi mulle että esim. 110nm momenttisauvalla kiristäessä se vetää tiukempaan kuin samalla voimalla kiristettäessä ilman sauvaa, kuulemma sen takia niitä käytetään.
Siis mitä helv... :idiot2:
-
Eräällä korjaamolla oli joku irroittanut etutolpan ja surauttanu päätymutterin auki ilman jousipuristimia ja sit muuten osat lähti. "Oho" ;D
-
Ja tästä taas päästään siihen kysymykseen että missä ja milloin ne nuoret oppivat ammattilaisiksi jos ne eivät saisi mitään tehdä?
Niinpä! :)
Ei näitä hommia sivusta seuraamalla opi. Jostain se täytyy jokaisen aloittaa :) Työharjoittelu on normaalia elämää oikeastaan millä tahansa alalla. Vastuussa on aina ohjaaja.
-
Mitään ei opi jossei mitään tee, joten valvovan silmän alla nuo työssäoppijatkin duunailee mitä osaavat.
-
No näinpä. Hattua nostan heille jotka ottavat kokemattomia töihin. Ei tässä muuten itsekkään olisi töissä.
Mutta se valvova silmä pitää olla mukana ja tarkkailla mikä on harjoittelijan osaaminen. Muuten tulee näitä virheitä ja firman maine menee.
-
Onko tämä vallitseva käytäntö? Valitaan omamekaanikko,kuitenkin työn suorittaa työharjoittelija.Kyllä tuntee tulleensa huijatuksi !
Näin se valitettavasti välillä menee. Omalle kohdalle on sattunut eri huoltokerroilla melkoista haparointia. Osasta annoin palautetta, jota ei otettu vastaan kovinkaan kypsällä tavalla. Kiireinen omamekaanikko ei ilmeisesti ehdi vahtimaan harjoittelijan jokaista liikettä, ja virhe on mahdollista tehdä sangen yksinkertaisissakin toimenpiteissä. Harjoittelijan pitäisi mielestäni merkkihuollossa etsiä työohje järjestelmästä, ei soveltaa omiaan tai koulusta kuultua.
Asiakkaan on vaikea jälkikäteen osoittaa laiminlyöntejä. Esimerkiksi puuttuvat suojakansien ruuvit tai vaihtamatta jääneet, laskutetut pyyhkijän sulat voivat paljastua vasta päiviä, jopa viikkoja huollon jälkeen. Ammattilainen kiristää pyörät aina kalibroidulla momenttiavaimella, eikä millään ilmakoneella, on siinä sitten "momenttivarsi" käytössä tai ei.
Vakiohuollon olemus on muuttunut epäsiistiksi ja työpisteet ovat kaaosmaisessa kunnossa. Varaosatiskillä asustelee nykyisin elämäänsä kyllästyneen oloinen, ylimielinen otus, jolle asiakas tuntuu olevan työn pahin haitta. Jälkimarkkinoinnin taso ja koko liikkeen ilmapiiri ohjaa voimakkaasti merkin vaihtoon.
Ketjussa todetut ammatillisen koulutuksen epäkohdat ovat tiedossani. Tämä humanistien "koulutusyhteiskunta" on jättänyt suorittavan portaan pulaan, vaikka juuri siellä on pulaa tekijöistä. Kipeimmin tämä puute kurittaa esimerkiksi nykyaikaisia koneistamoja.
Mekaanikkojen ja harjoittelijoiden kannattaa kuitenkin muistaa, että auton huoltoon tuovaa ei kannata aliarvioida. Hänellä saattaa olla vankka tausta niin lattiatasolta kuin korkeakouluistakin. Sama toki pätee koko henkilöstöön, asiakashan heidät elättää.
-
Näin se valitettavasti välillä menee. Omalle kohdalle on sattunut eri huoltokerroilla melkoista haparointia. Osasta annoin palautetta, jota ei otettu vastaan kovinkaan kypsällä tavalla. Kiireinen omamekaanikko ei ilmeisesti ehdi vahtimaan harjoittelijan jokaista liikettä, ja virhe on mahdollista tehdä sangen yksinkertaisissakin toimenpiteissä. Harjoittelijan pitäisi mielestäni merkkihuollossa etsiä työohje järjestelmästä, ei soveltaa omiaan tai koulusta kuultua.
Asiakkaan on vaikea jälkikäteen osoittaa laiminlyöntejä. Esimerkiksi puuttuvat suojakansien ruuvit tai vaihtamatta jääneet, laskutetut pyyhkijän sulat voivat paljastua vasta päiviä, jopa viikkoja huollon jälkeen. Ammattilainen kiristää pyörät aina kalibroidulla momenttiavaimella, eikä millään ilmakoneella, on siinä sitten "momenttivarsi" käytössä tai ei.
Vakiohuollon olemus on muuttunut epäsiistiksi ja työpisteet ovat kaaosmaisessa kunnossa. Varaosatiskillä asustelee nykyisin elämäänsä kyllästyneen oloinen, ylimielinen otus, jolle asiakas tuntuu olevan työn pahin haitta. Jälkimarkkinoinnin taso ja koko liikkeen ilmapiiri ohjaa voimakkaasti merkin vaihtoon.
Ketjussa todetut ammatillisen koulutuksen epäkohdat ovat tiedossani. Tämä humanistien "koulutusyhteiskunta" on jättänyt suorittavan portaan pulaan, vaikka juuri siellä on pulaa tekijöistä. Kipeimmin tämä puute kurittaa esimerkiksi nykyaikaisia koneistamoja.
Mekaanikkojen ja harjoittelijoiden kannattaa kuitenkin muistaa, että auton huoltoon tuovaa ei kannata aliarvioida. Hänellä saattaa olla vankka tausta niin lattiatasolta kuin korkeakouluistakin. Sama toki pätee koko henkilöstöön, asiakashan heidät elättää.
Mistä se harjoittelija tietää mitään työohjeiden hakuja, jos ei ole koskaan kuullutkaan tai ei ole opastettu...?
Mikäli mekaanikolla ei ole aikaa tarkistaa harjoittelijan työtä, on todennäköisesti johto munannut.
Mitä momenttivarsiin tulee, niin saahan sitä nillittää mistä haluaa. Oikein käytettynä se momenttivarsi on luotettava ja säästää paljon aikaa. Kun säästyy aikaa, ei käy vahinkoja/unohduksia.
-
Se momenttivarsi oli niin tunnoton että en minä sitä koskaan oppinut käyttämään.
Kun on se sama pulttipyssy käytössä päivästä toiseen niin oppi kyllä tuntemaan momentin.
Aluvanteet kevyesti kiinni ja momenttiavaimella loppuun.
Peltivanteet oli hyvä kun laittoi kakkostehon ja semmoinen 75% liipaisimesta. Sillä sai sellaisen 100-120Nm.
Työlleni annoin aina takuun että renkaat pysyy kiinni ja avaan pultit auton omalla rengasavaimella.
-
Momenttivarsi säästää pinnapultteja autoissa missä ne ei kestä juurikaan ylikiristystä (=lähtee herkästi venymään ja poikki), esim. Toyota (vanhemmissa eli ainakin 90-luvun vielä kesti paremmin).
Jos ei ole varma, ni tulee se momentti tarkastettua mihin se oikeasti menee.
Ite oon todennut että menee tiukempaan kuin 103nm (Toyotan ohjearvo suurimmassa osassa henkilöautoista), n. 115-120nm oikeasti tolla momenttivarrella.. mutta se ei aiheuta venymistä kuten momenttiavaimella vedettynä.
Sen mitä oon kuullut näiltä asiakkailta kenellä menny pinnapultteja poikki (joka kevät ja syksy tulee jonkin verran, suurinosa rengasliikkeiden asiakkaita), niin ainakin yks veti aina 150nm momenttiin.. joo ei kestä montaa kiristystä ja alkaa pultit menemään poikki ja kyllä ne kaikki näyttääkin siltä et on "pikkuse" venähtäneeet.
Jos ei voi käyttää momenttivartta , silloin koneella semmosella hylsyllä mikä mahtuu (ei hakkaamalla) ja sit momenttiavaimella oikeaan momenttiin.
Se on nopeampi ja varmempi (ei tule unohduksia, esim. yhtäkkiä lätkäistään toinen homma kesken aika pahan vaiheen eli pyörät ei kunnolla kiinni, vaikka saattaa näyttää siltä), eikä saa aikaan venymistä kuten momenttiavaimella yhtä tiukkaan vedettäessä.
Mikäli mekaanikolla ei ole aikaa tarkistaa harjoittelijan työtä, on todennäköisesti johto munannut.
Juuri näin.
Ei siitä ole harjoittelijaa ainakaan syyttämistä.
Harjoittelijalle on ihan turha sysätä vastuuta yhtä paljon kuin sille mekaanikolla joka toimii harjoittelijan valvojana.
Se on siellä oppimassa, eikä työskentelemässä leipänsä eteen.
Virheitä sattuu kaikille, ja niistä sitten (toivottavasti) aina oppii jotain ja kehittää ratkaisun miten välttyy toistamasta niitä virheitä.
Ei sitä kaikkea aina muista, kun tulee yllättäen 10 asiaa samaan aikaan hoidettavaks ja lopulta palaat melkein lopussa olevan työn äärelle et "jaa mihis sitä jäätiinkään". :D
-
Mä en itse henk koht ymmärrä niitä joiden opetusmetodit on "vittuile virheestä" / "nomikäonkuneisuju?!". Tähän jos vielä yhdistää sen että kehuja ei tuu, mutta töitä sen edestä, niin on suoraansanottuna aika huono opettamaan.
Itse ainakin oon sellainen luonteeltani et jos vähänkin vastustaa niin siinä alkaa lentämään teksti joka ei oo suunnattu herkkäkorvaisimmille. Jotenkin menee vaan erheet tunteisiin vahvasti (t. tänä talvena itse renkaita vaihtaessa ihmettelin et mikä siinä on kun ei kesäpyörä lähde käsin ruuvaamalla kiristymään, sitten vasta tajusin verrata kesä - ja talvipyörän pyöränmutterin kokoa joka erosi koon parin verran :idiot2: )
Perehdytys on oikeestaan tärkeintä. Mieluusti toki niin et ed. työntekijäkin joka todnäk perehdyttää, on perehdytetty samalla lailla. On vähän haastavaa tehdä työnkuvaa x jos apua kysyessä vastaus on et "en kyllä oo itsekkään tainnut tuota tehdä"...
-
Oma neuvo oli tehtaalla (1984-2006) omassa työpisteessä oppijoille noin alkuvaiheeksi. Olin yksi koulutetuista työnopastajista tuolloin ja kaikki tet, ammattikoululaiset, kesätyöntekijät sekä toisaalta siirretyt kulkivat työnopastajien kautta.
- kysy jos et ole varma tai tiedä, kysely ei ole häpeäksi vaan osoitus halusta tietää ja oppia.
- jos teet virheen niin kerro, vastuunkanto omista virheistä on hyvä asia.
- eteenpäin ei laiteta ominpäin mitään tavaraa ennenkuin joku vakituinen tarkistanut
Ensimmäisestä mokasta kerroin hyvässä hengessä mikä pielessä ja miten estää sekä korjata, toisesta juuri täsmälleen samasta mokasta oli tiukempi puhuttelevampi linja ja kolmannesta pidin vittuiluna. Kolmatta virhettä samasta ei tehnyt kukaan opastettava.
Itse pidin opiskelijoissa kyselijöistä ja jos kaveri kulki kuin takiainen perässä, kuunteli ja kävi oppeja läpi ja alkoi olla oma-aloitteinen niin oli potentiaalinen kesähemmo tai tuuraaja työkaveriksikin. Oli ilo työskennelläkin mun loppu uran aikana parin ammattikouluoppilaan kanssa koko kesäajan ja yksi tuli myöhemmin vakituiseksikin linjalle.
Yksi äärimmäinen poikkeustapaus oli aikoinaan ammattikoululainen joka tuli, ei edes kertonut tullessaan miksi välillä kävi pyörimässä valvomossa ja kun selvisi että ammattikoululainen niin työpäivä oli jo mennyt. Ei nkertonut mitä piti opetella ja kun opettaja kävi sen pyynnöstä kertomassa oli kaksi työpäivää mennyt.
No pyysin kolmantena lähtemään kierrokselle niin ei kuulemma joutanut kun kaverin kanssa oli kuppilaan sovittu syöminen. Tuli puolentoista tunnin päästä ja meillä ratakatko sekä mälli pytyillä niin en nähnyt hommien takia koko kaveria loppuvuoron aikana kuin poislähtiessä valvomossa
Ei kiinnostanut hemmoa loput päivätkään kuin istua kahvipöydän ääressä lukemassa lehtiä, kavereita kulk välilläi moikkaamassa pitkin tehdasta ja räpläsi kännykkääkin ahkerasti.
Opettaja pyysi loppupäivänä arvion niin laitoin joka työpistekohtaan viivan ja sanalliseen arviointi kohtaan vain "ei sovellu alalle".
Kaveri toisella osastolla oli saanut myöhemmin saman opiskelijan ja nuo tavat sekä käytös jatkui joten arviotkin antoi oppilaalle ihan täsmälleen samanlaiset kuin minä.
-
Itsellä hirveän harvoin on työnmäärästä johtuen harjottelijoita, kerran oli pari viikkoa kun "oma" duunari oli sairaslomalla.
Ihan kivasti se meni, ei ollu mikään kiva kaveri ja oli kyllä harrastaja vapaa-ajallakin... Mutta harvoin noita otetaan ja yleensä ne saa lähteä ekalla viikolla. (nojaa vain pöytään ja selaa puhelinta)