Työharjoittelijat

Onko tämä vallitseva käytäntö? Valitaan omamekaanikko,kuitenkin työn suorittaa työharjoittelija.Kyllä tuntee tulleensa huijatuksi !

Näin se valitettavasti välillä menee. Omalle kohdalle on sattunut eri huoltokerroilla melkoista haparointia. Osasta annoin palautetta, jota ei otettu vastaan kovinkaan kypsällä tavalla. Kiireinen omamekaanikko ei ilmeisesti ehdi vahtimaan harjoittelijan jokaista liikettä, ja virhe on mahdollista tehdä sangen yksinkertaisissakin toimenpiteissä. Harjoittelijan pitäisi mielestäni merkkihuollossa etsiä työohje järjestelmästä, ei soveltaa omiaan tai koulusta kuultua.

Asiakkaan on vaikea jälkikäteen osoittaa laiminlyöntejä. Esimerkiksi puuttuvat suojakansien ruuvit tai vaihtamatta jääneet, laskutetut pyyhkijän sulat voivat paljastua vasta päiviä, jopa viikkoja huollon jälkeen. Ammattilainen kiristää pyörät aina kalibroidulla momenttiavaimella, eikä millään ilmakoneella, on siinä sitten "momenttivarsi" käytössä tai ei.

Vakiohuollon olemus on muuttunut epäsiistiksi ja työpisteet ovat kaaosmaisessa kunnossa. Varaosatiskillä asustelee nykyisin elämäänsä kyllästyneen oloinen, ylimielinen otus, jolle asiakas tuntuu olevan työn pahin haitta. Jälkimarkkinoinnin taso ja koko liikkeen ilmapiiri ohjaa voimakkaasti merkin vaihtoon.

Ketjussa todetut ammatillisen koulutuksen epäkohdat ovat tiedossani. Tämä humanistien "koulutusyhteiskunta" on jättänyt suorittavan portaan pulaan, vaikka juuri siellä on pulaa tekijöistä. Kipeimmin tämä puute kurittaa esimerkiksi nykyaikaisia koneistamoja.

Mekaanikkojen ja harjoittelijoiden kannattaa kuitenkin muistaa, että auton huoltoon tuovaa ei kannata aliarvioida. Hänellä saattaa olla vankka tausta niin lattiatasolta kuin korkeakouluistakin. Sama toki pätee koko henkilöstöön, asiakashan heidät elättää.   

Näin se valitettavasti välillä menee. Omalle kohdalle on sattunut eri huoltokerroilla melkoista haparointia. Osasta annoin palautetta, jota ei otettu vastaan kovinkaan kypsällä tavalla. Kiireinen omamekaanikko ei ilmeisesti ehdi vahtimaan harjoittelijan jokaista liikettä, ja virhe on mahdollista tehdä sangen yksinkertaisissakin toimenpiteissä. Harjoittelijan pitäisi mielestäni merkkihuollossa etsiä työohje järjestelmästä, ei soveltaa omiaan tai koulusta kuultua.

Asiakkaan on vaikea jälkikäteen osoittaa laiminlyöntejä. Esimerkiksi puuttuvat suojakansien ruuvit tai vaihtamatta jääneet, laskutetut pyyhkijän sulat voivat paljastua vasta päiviä, jopa viikkoja huollon jälkeen. Ammattilainen kiristää pyörät aina kalibroidulla momenttiavaimella, eikä millään ilmakoneella, on siinä sitten "momenttivarsi" käytössä tai ei.

Vakiohuollon olemus on muuttunut epäsiistiksi ja työpisteet ovat kaaosmaisessa kunnossa. Varaosatiskillä asustelee nykyisin elämäänsä kyllästyneen oloinen, ylimielinen otus, jolle asiakas tuntuu olevan työn pahin haitta. Jälkimarkkinoinnin taso ja koko liikkeen ilmapiiri ohjaa voimakkaasti merkin vaihtoon.

Ketjussa todetut ammatillisen koulutuksen epäkohdat ovat tiedossani. Tämä humanistien "koulutusyhteiskunta" on jättänyt suorittavan portaan pulaan, vaikka juuri siellä on pulaa tekijöistä. Kipeimmin tämä puute kurittaa esimerkiksi nykyaikaisia koneistamoja.

Mekaanikkojen ja harjoittelijoiden kannattaa kuitenkin muistaa, että auton huoltoon tuovaa ei kannata aliarvioida. Hänellä saattaa olla vankka tausta niin lattiatasolta kuin korkeakouluistakin. Sama toki pätee koko henkilöstöön, asiakashan heidät elättää.

Mistä se harjoittelija tietää mitään työohjeiden hakuja, jos ei ole koskaan kuullutkaan tai ei ole opastettu...?

Mikäli mekaanikolla ei ole aikaa tarkistaa harjoittelijan työtä, on todennäköisesti johto munannut.

Mitä momenttivarsiin tulee, niin saahan sitä nillittää mistä haluaa. Oikein käytettynä se momenttivarsi on luotettava ja säästää paljon aikaa. Kun säästyy aikaa, ei käy vahinkoja/unohduksia.

Se momenttivarsi oli niin tunnoton että en minä sitä koskaan oppinut käyttämään.
 Kun on se sama pulttipyssy käytössä päivästä toiseen niin oppi kyllä tuntemaan momentin.
Aluvanteet kevyesti kiinni ja momenttiavaimella loppuun.

Peltivanteet oli hyvä kun laittoi kakkostehon ja semmoinen 75% liipaisimesta. Sillä sai sellaisen 100-120Nm.

Työlleni annoin aina takuun että renkaat pysyy kiinni ja avaan pultit auton omalla rengasavaimella.

Momenttivarsi säästää pinnapultteja autoissa missä ne ei kestä juurikaan ylikiristystä (=lähtee herkästi venymään ja poikki), esim. Toyota (vanhemmissa eli ainakin 90-luvun vielä kesti paremmin).

Jos ei ole varma, ni tulee se momentti tarkastettua mihin se oikeasti menee.
Ite oon todennut että menee tiukempaan kuin 103nm (Toyotan ohjearvo suurimmassa osassa henkilöautoista), n. 115-120nm oikeasti tolla momenttivarrella.. mutta se ei aiheuta venymistä kuten momenttiavaimella vedettynä.
 Sen mitä oon kuullut näiltä asiakkailta kenellä menny pinnapultteja poikki (joka kevät ja syksy tulee jonkin verran, suurinosa rengasliikkeiden asiakkaita), niin ainakin yks veti aina 150nm momenttiin.. joo ei kestä montaa kiristystä ja alkaa pultit menemään poikki ja kyllä ne kaikki näyttääkin siltä et on "pikkuse" venähtäneeet.

Jos ei voi käyttää momenttivartta , silloin koneella semmosella hylsyllä mikä mahtuu (ei hakkaamalla) ja sit momenttiavaimella oikeaan momenttiin.

Se on nopeampi ja varmempi (ei tule unohduksia, esim. yhtäkkiä lätkäistään toinen homma kesken aika pahan vaiheen eli pyörät ei kunnolla kiinni, vaikka saattaa näyttää siltä), eikä saa aikaan venymistä kuten momenttiavaimella yhtä tiukkaan vedettäessä.

Mikäli mekaanikolla ei ole aikaa tarkistaa harjoittelijan työtä, on todennäköisesti johto munannut.

Juuri näin.
Ei siitä ole harjoittelijaa ainakaan syyttämistä.

Harjoittelijalle on ihan turha sysätä vastuuta yhtä paljon kuin sille mekaanikolla joka toimii harjoittelijan valvojana.
Se on siellä oppimassa, eikä työskentelemässä leipänsä eteen.
Virheitä sattuu kaikille, ja niistä sitten (toivottavasti) aina oppii jotain ja kehittää ratkaisun miten välttyy toistamasta niitä virheitä.
 Ei sitä kaikkea aina muista, kun tulee yllättäen 10 asiaa samaan aikaan hoidettavaks ja lopulta palaat melkein lopussa olevan työn äärelle et "jaa mihis sitä jäätiinkään".

Mä en itse henk koht ymmärrä niitä joiden opetusmetodit on "vittuile virheestä" / "nomikäonkuneisuju?!". Tähän jos vielä yhdistää sen että kehuja ei tuu, mutta töitä sen edestä, niin on suoraansanottuna aika huono opettamaan.

Itse ainakin oon sellainen luonteeltani et jos vähänkin vastustaa niin siinä alkaa lentämään teksti joka ei oo suunnattu herkkäkorvaisimmille. Jotenkin menee vaan erheet tunteisiin vahvasti (t. tänä talvena itse renkaita vaihtaessa ihmettelin et mikä siinä on kun ei kesäpyörä lähde käsin ruuvaamalla kiristymään, sitten vasta tajusin verrata kesä - ja talvipyörän pyöränmutterin kokoa joka erosi koon parin verran )

Perehdytys on oikeestaan tärkeintä. Mieluusti toki niin et ed. työntekijäkin joka todnäk perehdyttää, on perehdytetty samalla lailla. On vähän haastavaa tehdä työnkuvaa x jos apua kysyessä vastaus on et "en kyllä oo itsekkään tainnut tuota tehdä"...

Oma  neuvo oli tehtaalla (1984-2006) omassa työpisteessä oppijoille noin alkuvaiheeksi. Olin yksi koulutetuista työnopastajista tuolloin ja kaikki tet, ammattikoululaiset, kesätyöntekijät sekä toisaalta siirretyt kulkivat työnopastajien kautta.
- kysy jos et ole varma tai tiedä, kysely ei ole häpeäksi vaan osoitus halusta tietää ja oppia.
- jos teet virheen niin kerro, vastuunkanto omista virheistä on hyvä asia.
- eteenpäin ei laiteta ominpäin mitään tavaraa ennenkuin joku vakituinen tarkistanut

Ensimmäisestä mokasta kerroin hyvässä hengessä mikä pielessä ja miten estää sekä korjata, toisesta juuri täsmälleen samasta mokasta oli tiukempi puhuttelevampi linja ja kolmannesta pidin vittuiluna. Kolmatta virhettä  samasta ei tehnyt kukaan opastettava.

Itse pidin opiskelijoissa kyselijöistä ja jos kaveri kulki kuin takiainen perässä, kuunteli ja kävi oppeja läpi ja alkoi olla oma-aloitteinen niin oli potentiaalinen kesähemmo tai tuuraaja työkaveriksikin. Oli ilo työskennelläkin mun loppu uran aikana parin ammattikouluoppilaan kanssa koko kesäajan ja yksi tuli  myöhemmin vakituiseksikin linjalle.

Yksi äärimmäinen poikkeustapaus oli aikoinaan ammattikoululainen joka tuli, ei edes kertonut tullessaan miksi välillä kävi pyörimässä valvomossa ja kun selvisi että ammattikoululainen niin työpäivä oli jo mennyt. Ei nkertonut mitä piti opetella ja kun opettaja kävi sen pyynnöstä kertomassa oli kaksi työpäivää mennyt.
No pyysin kolmantena lähtemään kierrokselle niin ei kuulemma joutanut kun kaverin kanssa oli kuppilaan sovittu syöminen. Tuli puolentoista tunnin päästä ja meillä ratakatko sekä mälli pytyillä niin en nähnyt hommien takia koko kaveria loppuvuoron aikana kuin poislähtiessä valvomossa
Ei kiinnostanut hemmoa loput päivätkään kuin istua kahvipöydän ääressä lukemassa lehtiä, kavereita kulk välilläi moikkaamassa pitkin tehdasta ja räpläsi kännykkääkin ahkerasti.
Opettaja pyysi loppupäivänä arvion niin laitoin joka työpistekohtaan viivan ja sanalliseen arviointi kohtaan vain  "ei sovellu alalle".
Kaveri toisella osastolla oli saanut  myöhemmin saman opiskelijan ja nuo tavat sekä käytös jatkui joten arviotkin antoi oppilaalle ihan täsmälleen samanlaiset kuin minä.

Itsellä hirveän harvoin on työnmäärästä johtuen harjottelijoita, kerran oli pari viikkoa kun "oma" duunari oli sairaslomalla.

Ihan kivasti se meni, ei ollu mikään kiva kaveri ja oli kyllä harrastaja vapaa-ajallakin... Mutta harvoin noita otetaan ja yleensä ne saa lähteä ekalla viikolla. (nojaa vain pöytään ja selaa puhelinta)