Laitetaan sekalaisia muistoja minun 2000-luvulla tapahtuneista volvoiluistani, vuosimallijärjestyksessä.
145 van -71: hieno retroväri sinapinkeltainen, kauhtunut ulkoa ja sisältä, ihan kiva vanhan auton ominaistuoksu... Lämmin, hyvä käynnistymään, tosi tilava... Pienet ovet, paljon vikoja... Kaasari ei oikein säädöissä, hurja kulutus. Sisältä todella tyylikäs, hyvällä tavalla vanhanaikainen.
242L -76: Eka Volvoni ja mahtava väri (oranssi), mahtavan kuuloinen tikkukone (B20, kuten em. 145:ssakin). Iso ohutkehäinen ratti ja hidas ohjaus, aluksi todella outo ajotuntuma nykyautojen ohjauksiin tottuneelle... Mukava ja nostalginen peli, öljyä söi melko paljon mutta muuten toimi hienosti eikä vienyt kauheasti bensaakaan.
244 DL -86: hyvä väri tässäkin, beige. Sisusta ihan erilainen kuin vanhemmassa, ei niin retromainen tunnelma. Vinokone kuulostaa hyvältä, ajotuntumasta ei oikein muistikuvia (varaosa-auto, hyvin vähän tuli ajeltua). Toinen yksilö about samaa ikäluokkaa oli punainen, sitä koeajoin jonkin verran... Muistan siitäkin lähinnä vinokoneen mukavan äänen, joka kuului aika kovana kabiiniin.
744 GL -86: Nykyinen käyttis, ajoltaan jopa modernin tuntuinen... Muotoilultaan niin laatikko kuin auto voi olla, sisältä ja ulkoa, upea siis. Kalsarinsininen, josta tykkään myös kovasti - sisustuskin on sininen liituraitapenkkejä myöten, retroa. Ratti tuntuu pieneltä, ohjaus on kevyt ja ei-niin-tarkka... Maantiellä menee virheettömästi, paljon hiljaisempi kuin muistan 200-sarjan olleen... Kaasarivinokoneen säksätys puskee kuitenkin läpi ihan mukavasti. Varusteina ohjaustehostin, muuta mainittavaa en keksi...
744 GLE -87: Jenkkikeula on upea, väri hopea "Silver Grey metallic", edustusauton näköä... Ajoltaan virheetön, maalipinta ikäisekseen hyvä, pohjasta yllättävän mätä... Automaatti toimii ihan mukavasti, syö kyllä tehoa ja sitä vähäistäkin pirteydentunnetta jonkin verran B230F:stä. Kulutus maltillinen, varustus ikäisekseen jopa runsas. Sisustuskin on tyylikäs musta / vihreät plyyssipenkit.
745 GL -90: Valkoinen kartano, tylsä... B200F ja AW70, laiska kuin mikä ja toimii kylmänä huonosti... Sisustus "tyrmäävä" sininen / harmaat villasukka penkit, kotoisa oikeastaan. Vähiten mieleinen seiskoistani, tuntuu jotenkin tylsältä ja kulahtaneelta.
855 10V -94: Ensimmäinen moderni Volvoni, tuntui uudelta ja hienolta. Öljyä söi hurjasti, paljon kaikkea pientä laitettavaa... Musta ulkoväri, tumma/harmaa sisustus - varmoja ja tyylikkäitä valintoja. Tekniikka petti ja meni paaliin, tosi paljon osia luovutti seuraajilleen.
855 10V -94: Väliprojekti, ainakin neljästä eri autosta kasattu... Toimi miten toimi, ei koskaan tielle jättänyt... Tämäkin ulkoa musta, sisältä sekalaisen värinen - tyylikäs silti omaan silmääni... Ajettavuudessa ja tekniikassa paljon ongelmia, itsepä tämän kasasin... Mutta en ole luovuttanut tämänkään suhteen vielä!
855 T5 -94: Hurjan tehokkaan tuntuinen, ainakin kun sain tekniikkamurheet taltutettua. Automaatti toimi kummallisesti, ei ole oikein onnistunut tuote tuo näiden loota... Hyvän kuuloinen, ulkonäössä jokin tökkii... Ehkä lakkavikaisuus... Väri oli viininpunainen. Hyvä ajaa, parempi kuin nuo muut kasipätkäni. Ehjänä lähti minulta eteenpäin.
Siinäpä nuo tähän astiset taisivat olla... Seiskoilla jatketaan nyt toistaiseksi, niissä tekniikka tuntuu kestävän ja kestävän, mitä nyt sitä sun tätä joutuu uusimaan välillä... Osat on niin halpoja ja helppoja vaihdella, että ihan naurattaa välillä... Ruostetta vastaan tappelu vie vaan enemmän aikaa kuin haluaisin...
