Nonii, ei ole pitkiin aikoihin mitää tullu kirjoteltua, mut kaikenlaista tapahtunu. Ensinnäki talvi lähestyy ja totesin kirjotusten jälkeen, että on vähän rahan tarvetta (eikä paikkaa, eikä maalaria amazonia varten), joten kasasin sen nippuun ja laitoin myyntiin. Päätavotteenahan siis lähtökohtasesti oli palauttaa liikenteeseen ja ehkäpä onnistuin siinä, sillä ei siinä kovin isoja enää leimalle ollu kun se pihasta lähti, ajamalla, viimesen kerran.
Tollain siit tuli siis kesän aikana. Sinällään ei ulkosesti ihan kauheesti muuttunu, mutta käytännös kemppiläinen vois olla erimieltä. Eli kyl sinne peltiä uppos loppupeleis.
Sisustast tuli tollain. (Vähä kiireessä ku samana aamuna kasasin viel ku tehtii kaupat.)
Tilalle tuli vaihossa, riittävän välirahan kanssa, tollanen pihankoriste:
Eli siis vanha raatovankkuri. Mätä, ruma, hirvee, kauhee, paska, hyi. Mut omal tavallaan kuitenki iha mahtava laite. Ja voin kertoa, että ne ihmisten ilmeet kun aamul ajoin ton lukion päätyyn parkkiin.
En muista, koska ois viimeks nauranu niin paljon, ku nyt parina päivänä ku tolla ajellu puuhalapuilla.
Mut vähän faktaa tosta, eli autohan on Volvo 240 Begravningsbil. Vanha ruumisauto. Toiminu viime vuosina lähinnä laulukäytössä, ja ollut itseasias viime kesänä yhdellä mun tutulla omistuksessa.. Tällä on varmasti aiheutettu paljon yleistä pahennusta.
Tekniikkana toimii vähän väsyny b23a + m47. Kytkin vähä lopussa, kartaani ravistaa(?) tai sit perä on menos.. Mut kulkee eteen ja taakse.
Suunnitelmat on vähän auki vielä. Kerron lisää kun tiedän itse
