Alan tähän keräilemään tarinaa tästä mun viimeisimmästä hairahduksesta - itseasiassa taitaa olla ensimmäinen showroom-yritys ikinä koskaan minulta
Mutta joo, tuollainen japsikäyttis on nyt rekkaroitu omiin nimiin periaatteella: Kun ei tiiä jos ei kokeile.
No niin, tämä autohan valikoitui itselleni oikeastaan foorumilla aktiivisena käydyn vetotapatopicin ansiosta. Sitä tässä aikani seurattuani aloin pikkuhiljaa haaveilla pitkästä aikaa nelivetoisesta autosta, edellinen ja ainoa omistamani neliveto oli VW Caravelle Syncro 1,6 turbodiesel-moottorilla, sekä lukittavilla etu- ja takatasauspyörästöillä. Kokeneemmat tietää että sehän on oikeasti aika täysiverinen maastoauto ja nykyisin varsin kovasti suosittu harrasteajokki kansainvälisissäkin piireissä. No tämä omani oli sitten kuitenkin aika "tyypillinen" korikunnoltaan ja päätin siitä luopua tiedossa olevan, minulle liian suuren työmaan takia.
Sittenpä tarjoutui tilaisuus - kaverin lähdettyä ulkomaille töihin - ottaa kokeiluun, tutustua ja tutkia Volvo V70XC vuosimallia 1998. Auto vaikuttikin ihan mielekkäältä vaihtoehdolta, tutuhkoa tekniikkaa ja niin pois päin, mutta siinäkin sen verran kuitenkin tekemistä että tässä nykyisessä tilanteessani sekin jää nyt lähinnä odottamaan omistajan paluuta kotisuomeen.
Eli nelivetoa kaipaillessani pohdin eri vaihtoehtoja: Volvo tuttu ja turvallinen, mutta sellaisen auton löytäminen jossa huolettomuus ja hinta kohtaisivat minun realiteettini, tuntui olevan aika harvassa. AWD-Volvoista on paljon tarinaa tälläkin foorumilla ja tottakai sieltä silmä poimii niitä kauhukokemuksia, milloin rikkoutuvista kulmavaihteista, booriholkeista, haldex'eista, cemmeistä ja ties mistä. Niin ja sitten vielä se että auton pitää olla bensiinikäyttöinen, kulurakenteen takia.
Siinä sitten tuli katseltua Toyota Rav4 tarjonta suht tarkoin koska taloudessa on yksi melkoisen huoleton merkin edustaja ollut uudesta lähtien. Hondan CRV:tä tuli myös kuikuiltua sekä sitten myös näitä korealaisten kikottimia. Mikään vaan ei tuntunut siltä oikealta.
Takaumat mennisyydestä nostivat sitten esiin 80-luvun alkupuolella tutustumani japanilaismerkin Subarun, joka teki siihen aikaan melkoisen paljon nuorempaan mieheen jonkinmoisen vaikutuksen kun kaverini oli sellaista ihan tosissaan hankkimassa. Sitä autoa sitten testattiin "ihan koko rahalla" ja kyllähän sen etenemiskyky oli vakuttavaa siihen asti pikku Corollalla kurvailleelle nulikalle
Tässä oli nyt sitä alustusta.
Sitten tutkimaan että millaisia vaihtoehtoja kyseisellä merkillä olisi tarjota ja olihan siellä monenmoista.. Forester kuitenkin nousi malleista aika pian framille, syynä osin auton korkeus. Olen sairastanut koko aikuisikäni reumaa ja autoon kulku ja sieltä poistuminen ei ole vuosien saatossa ainakaan helpottunut. Automaattikin oli itsestäänselvyys ja tietysti saihan siinä olla hieman mukavuusvarusteitakin olemassa. Auton ei tarvitsisi olla mitenkään iso koska perheessä vaikuttaa vakituisesti vain kaksi henkilöä. Tavaratilaa kuitenkin sen verran että sinne tarvittaessa sopii koira matkakaveriksi.
Nettiautot sun muut selailtiin ja pikkuhiljaa muodostui käsitys siitä että minkä sukupolven korimalli voisi tulla kyseeseen. Piti vaan sitten löytää se kohtuullisen vähän ajettu iäkäs, kohtuullisesti pidetty verme, no tiedetään ettei sellaisia ole ihan pilvin pimein tarjolla.
Yllätys oli myös se että Subarut olivat aika arvossaan myös sekä Saksassa että Ruotsissa, kuka hullu noihin vanhoihin romuihin oikein rakastuu jopa tuollaisissa autoilun sivistysmaissa
Kalliitakin ovat pirulaiset (tämä on toki suoraan verrannollista vain kirjoittajan omaan talouden tilaan). Se kuitenkin jäi sivuseikaksi, kaikki kelle jonkinlainen autokuume on joskus iskenyt, tietävät että silmiin kehittyy pikkuhiljaa sellainen "kiilto" jonka vaikutuksesta sitten järjen ääni hieman vaimenee. Siitä eteenpäin päätöksiä tehdäänkin sitten jonkin verran sumussa
Eli kriteerit sitten muokkautuivat seuraavanlaisiksi:
- Korimalli: SG (facelift 2006-2007)
- Moottori: EJ255 turboahdettu 2,5l boxer
- Vaihteisto: 4-portainen automaatti
- Ilmastointi: ACC
- Kilometrit: < 150tkm ja edes kohtuullinen huoltohistoria
Ehdokkaita tuli sitten katseltua vähän sieltä sun täältä, sopivat olivat vähissä ja jos sellainen vastaan tuli niin aina siinä joku kohta sitten oli pielessä loppujen lopuksi. Kotimaan mahdolliset joko häipyi ennen kuin täällä Hämeessä ehdittiin regoida tai sitten niitä oli rakenneltu jo siihen malliin ettei pappa uskaltatunut heittäytyä testaamaan. Katse kääntyikin sitten Ruotsin tarjontaan, siellä näytti olevan eripuolella maata muutamia sopivaksi katsomiani autoja tarjolla, toki siellä oli sitten myös se myyjä joka ei suostunut edes autoaan ulkomaille myymään
Auto itsessään olisi myyjän mukaan ollut hyvällä hoidolla, kyseessä oli merkin harrastaja mutta koskaan ei selvinnyt missä kohtaa asiat menivät niin mutkalle että yhteydenpito päättyi. Juu tinkimistäkään ei edes ollut aloitettu
Vaihtoehtoja hain siis itse netistä ja sitten paikan päällä asiaa oli hoitamassa paikallinen välittäjä. Itsellä kun ei ole kielitaidottomana skillejä moiseen kanssakäyntiin.
Tein pohjatyön niin hyvin kuin taisin, eli pyrin toimimaan kaikkien autontuontikokemuksista ammennettujen vinkkien mukaisesti. Pari autoa tarjonnasta valikoitui, joihin sitten keskityin. Kyselyjä ja katseluja sekä vähän kokeiluakin. Yllättäin muuten tämän ikäiset autot eivät sitten olleetkaan niissä paikallisten merkkiliikeiden valikoimissa, vaan joko yksityisillä myyjillä tai sitten niillä paikallisilla "Sulan teollisuusalueen" kauppiailla
.
Toinen näistä tutkituista todettin sitten sellaiseksi kuin olin mielessäni ehdot asettanut, joten hoidettiin asiat siihen pisteseen että pienen tinkimisen jälkeen kaupat päästiin tekemään.
Tärkeimmät hommat ensin kuntoon
Aloitusviestin kuvat pöllitty suurimmalta osin kauppiaan ilmoituksesta.
