Historian ensimmäinen 2-päiväinen F-Cup Valkealassa 3-4.3 takana ja volvo tosiaan pysyi yhtenä kappaleena ja ojien välissä.
Palataanpas ensin 2 viikkoa ajassa taaksepäin: Edellisessä kisassa ekan pätkän jälkeen keskeytys kun lootan kuoreen ilmesty reikä. Romut remonttiin ja takas paikalleen, viikonloppuna testaan ja heti kartaani poikki. Kartaanin haeskelua ja nivelten ja tukilaakerin vaihtoa ym. säätämistä ja auton teippausta. Perjantaina kalusto nipussa ja karavaani kohti kisapaikkaa, testiä laatikolla remontin jälkeen 50m ja kartaanilla 0m (onneks oli tasapainossa).
Kaikki mutterit muistettiin vissin kiristää kun kauheesti ei reitille osia karissut. Eka pätkä oli heti kovavauhtinen ja maalin kohdalla oli suistuminen lähellä, kun meinattiin hypätä ojaan (ei oltu ainoita, koska penkka oli jo kynnetty).
Toka pätkä olikin mielenkiintoinen. Vollesta meni molemmat takakulmat kasaan kun piti otta penkasta tukee, onneks oli kovat penkat niin kesti nojailla. Pahimmasta ulosajopaikasta selvittiin, kun edellisen kilpailijan nostotoimenpiteet oli vielä kesken. Oli lopussa vielä aika liki, kerkisin huutaa jo *itulla päähän! kun olin varma että mennään pitkälle hankeen:
http://www.fotoklubi.net/fotoklubi/displayimage.php?album=67&pid=3954#top_display_media Onneks kuskilla on kuitenkin notkeat ranteet
Päätettiin pikkasen höllätä että latu piisais maaliin asti, kolmen pätkän jälkeen oltiin yleiskilpailun yhdeksäs 54 startanneen joukossa.
Nelonen oli yleisöpyöritys Kouvolan raviradalla, ajettiin nollariskillä kun siellä ei ole nostajia jos lipsahtaa...
EK5 ja 6 menikin jostain syystä huonosti, tiestö hiukan muuttui ja Proomu alkoi puskemaan. Takapäässä tuntui olevan tosi kova pito verrattuna keulaan, eikä ajo sujunut niin juoheasti enää. Yötauolle tultaessa oltiin yleiskisan 14.
Sunnuntaiaamuna oli vielä 4 pätkää edessä. Heti aamun ekalla kävi flaksi kun päästiin taas yksi paikka varotuksella kun oli toisen Volvon nostohommat kesken, villi paikka oli sekin...
Vedettiin siis kerrankin kisa maaliin ja sijoitus oli yleiskisa 12. ja luokan 8. Oli suorastaan juhlava fiilis kaiken epäonnen jälkeen mitä on koettu. 10 parhaan joukkoon oli tavoite, mutta kaks päivää kun koheltaa tuolla mettässä kuola suupielessä niin 12 sija maistui oikein hyvältä.
Aamen.
