Tervehdys täältäkin. Jotain on tapahtunut.
Tuossa "uudemmassa" Volvossa on takajouset jo aikansa eläneet ja siihen piti sitten tilata K.A.W:n madallussarja. Ja kun en oikein
tykkää tosta 240:n pomputtvasta takapäästä, niin tilasin siihenkin saman valmistajan jousisarjan. Nämä laitetaan sitten alle. Tuossa
alla näkyy molemmat jousisetit. Yllätys oli suuri kun lähetti toi jouset kotiovelle. Sellainen 150 cm pitkä (sulka päässä) oleva pikku
tyttönen seisoi paketin kanssa ovella. Ihmettelin, että missä on toinen paketti. Voi kerpele sentään, jokin sähläys. Mutta kun tartuin
pakettiin, niin paino kyllä kertoi molempien sarjojen olevan samassa paketissa. Ja tuo pikku mimmi oli kantanut laatikon autosta ovelle.
Painoa laatikolla oli kuitenkin yli 30 kiloa. Toinen yllätys oli se, että 240:n jousissa on enemmän rautaa kun S70:n jousissa. Joo, näiden
jousien mukana tule ne vaadittavat TUV-dokumentit. Ja puslasetti takapäähän tuli tilattua Ruotsista.
Seuraavaksi sitten maalaushommiin. Viime kesänä maalailin joitain osia mustalla (ei 2k-maalilla) ja
lopputuloksen saattaa arvata. No saan maalata ne sitten tänä keväänä uudelleen. Nyt hankin sellaisen
maalin, mikä myös pitää ruosteet poissa ja pysyy kiinni. Paikallinen automaaleja myyvän liikkeen
avulias myyjä sai minut vakuuttuneeksi Poradur 2K HS UNI PRIMER +UV PINNOITE tuotteesta.
Maalilla on monta hyvää ominaisuutta:
- yhdistetty pohja- ja pintamaali
- hyvä korroosiosuoja
- hyvä värin pysyvyys
- pysyväeti elastinen
- kuivuu 60 minuutissa jopa -20 pakkasasteessa
- voi maalata ilman lämpörajoitusta
- maali sopii teräs-, alumiini-, sähkösinkattu- kovamuovi- ja tiilipinnoille
Maail onkin oikeasti peltikattomaali. Käytetään paljon myös autoprojekteissa. Niin myös nyt tässäkin.
Halpaa ei ollut, mutta jos nyt pysyisi ruosteet poissa.
Ei muuta kun maalaamaan siis. Ulkona 2 astetta pakkasta. Ja jumankauta sentään, maali kuivui tuossa
lämpotilassa alle tunnissa. Maalausaikaa maalilla on kuulemma reilu kaksi tuntia. Kysyin maalia ostaessani,
jotta mitä jos sekoitan maalia liikaa. Neuvottiin laittamaan maalikerroksen päälle hiuksen hieno kerros
ohennetta ja maali mahdollisimman viileään paikkaan säilytykseen. No mähän sekoitin sitten liikaa maalia
ja tein kuten neuvottiin. Maali säilyi maalauskelpoisena kolmen yön yli. Jos vaan ruoste pysyy poissa, niin
tämä tuote ansaitsee kyllä suuret kehut.
Joustenvaihto oli aika nopea operaato tällä kertaa. Takapää on muutenkin nopea homma. Etupäässä jouset
vaihtui myös helposti. Edes jousipuristimia ei nyt hommassa tarvittu. Madallusjousen vaihto toiseen on siis
aika kivuton homma. Tosin työvälineviritykset oli ns. hiihtoliiton hyväksymät. Mutta erittäin toimivat.
Jousisetin madallus on valmistajan mukaan 40/30 mm. Autossa oli siis ennen joustenvaihtoa edessä Lesjön
madallusjouset ja takana katkaisemattomat kuormajouset. Mittasin korkeudet navan keskeltä lokarinkaareen
seuraavin tuloksin 35/35 cm. K.A.W:lla korkeudet ovat 33,5/31,5 cm. Eli madallusta tuli.
Lesjö vasemmalla ja K.A.W. oikealla
Mutta muuttuiko mikään muu kuin alustan korkeus? No kyllä muuttui. Tietyiltä osin alusta muuttu hemmetisti
mukavammaksi. Eteenkin moottoritienopeuksissa auto on aika kiva ajaa. Vaikka takapään puslat ovatkin loppu.
Jousituksen pintakovuus väheni, mutta peräpää ei kyllä vieäkään ole ihan sitä mitä haluaisin. Terävät nypyt tulee
vieläkin läpi. Siis takana. Etupää on ihan siedettävä ja mukavampi kuin Lesjöillä. Kun kyydissä on takapenkillä kaksi
raavasta miestä, niin tilanne on toinen. Silloin mennään ihan mukavasti. Onkohän tää jo iskariasia. Olisikohan Sasch
Advantage sittenkin parempi vaihtoehto? No parannusta tapahtui ja ero siihen mistä lähdettiin (Motonetin kaasuiskarit)
on huima. Kyllä tästä vielä ihan siedettävän kulkineen saa aikaiseksi.
Potkuahan tässä autossa ei vielä oikein ole ja lisähevosten haku aloitettiin. Lastun tilasin Tonilta. Ensin tuli väärä lastu,
mutta asiat kyllä hoituivat kivuttomasti kuntoon. Kahta eri lastutettua boxia on kokeiltu. Toinen siis Tonin lastuttama ja
toinen boxi on muistaakseni joku 900-saarjan boxi. Tonin versio toimii jotenkin pehmeämmin ja vähemmin särmikkäämmin
eli on käytössä mukavampi.
Ahtopaineen mitattiin ennen lisähevosten puristusta ja tulokseksi saatiin noin, 0,35 bar. Paineiden nosto tehtiin alla näkyvillä
tarpeilla. Metallinen t-haara ja pätkä letkua. Letkua katkottiin ja mitattiin välillä paineet. Letkuvirityksellä saadaan kuulemma
mukavampi vaste kaasupolkimeen, eikä sellaista turbolle ominaista äkäistä potkua pitäisi ilmetä. Eikä muuten ilmenekään. Nyt
ahtoja on 0,8 bar ja kulkua saatiin hiukan lisää.
Paineidennoston yhteydessä vastaan tuli ilkeää nykimistä sellaisella 0,5 bar paineella, kun kierroksia koneessa oli 2000-3500. Täyttä
tehoa ei ollut kovin mukavaa ulosmitata. Kokeiltiin molempia boxeja, mutta sama ongelma molemmilla. Kele sentään. Asiaa hiukan
tutkittiin ja löydettiin kaksi hiukan huonoa tulpanjohtoa. Mutta seuraavana päivänä töihin ajellessa huomasin, että nykiminen on
kadonnut eikä sitä nyt kuukauden ajon jälkeen ole enään ilmennyt. Tulpanjohdot on nyt myös vaihdettu toimiviin. Jopa mammakin
on nyt tyytyväinen, kun kuulemma ei "kaiken maailman Fordit" enään roiku puskurissa
.
Mun "Volvo Omamekaanikkoni" haluaa kokeilla lastujen tuunausta ja tästä taitaa tulla sitten jonkinmoinen testipenkki sille. Tarkoitus
olisi mahdollisuuksien mukaan parantaa nykyistä lastua ja tehdä sitten mahdollisesti viinalle oma lastu. Katsotaan mitä tästä syntyy.
Aihe on mulle täyttä hepreaa...
Lambda-anturin vikavalon nollaamista olen päässyt treenaamaan. Koodina 2-1-2. Kun valo on nollattu se syttyy työmatkalla valehtelematta
300 metrin tarkkuudella samassa kohtaa tietä. "Volvo Omamekaanikkoni" kehoitti nollaamaan vikavalon ja ajamaan töihin alkupätkän motaria
pitkin. No eipä vikavalo syttynyt töihin mennessä. Mutta takaisin tullessa syttyi. Työmatkan alkupätkillä on 40-60 km:n nopeusrajoituksia ja
vikavalo syttyy, kun tuollaista nopeutta ajelee. Lambda-anturin kunto on tarkastettu ja se toimii normaalisti. Onkin herännyt epäily siitä, että
down pipen jälkeen oleva vuoto pakoputken sauma kohdassa sekoittaisi anturin toimintaa.
Tilasin eräältä foorumilaiselta etupäähän hiukan jäykistettä. Ja totta tosiaa etupää kyllä jämäköityikin. Poikkituki oli mallia "istuu heti paikalleen".
Ylä GT tukien kanssa sen sijaan oli hiukan ongelmia. Sain sitten ensimmäisen parin tilalle toisen ja sen sain istumaan pikku madauksen avulla.
Hyödylliset kalikat totta tosiaan.
Peränvaihdon yhteydessä vaihdetaan myös jarrukilvet. Ostin foorumilta käytetyt kilvet ja kunnostin ne. Puhdistus ja sitruunahappokylpyä.
Alla olevat kuvat kertovat kuinka rapaisista ja pinttyneistä kilvistä tuli ihan hyvät ja siistikuntoiset osat. Maali pintaan ja eiköhän nuo nyt
muutaman vuoden kunnossa kestä. Tuo sitruunahappo on kyllä mainio ruosteenpoistoaine. Sillä edellytyksellä, että asialla ei ole hoppu.
Kokeilin myös Bilteman vaaleanpunaista happotahnaa. Olisikohan fosforihappoa. Toimiin sekin ja on nopeampaa kuin sitruunahappo.
Tuo sitruunahappo vaan on reilusti edullisempaa ja mukavampaa käyttää.
Reaktiotangot laitetaan myös kuntoon ennen peränvaihtoa. Tarkoitus olisi tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi ennen peränvaihtotöihin
ryhtymistä. Vanhojen puslien irroitus on ollut aika työlästä hommaa. Ensin laitoin ruosteenirroitusainetta, jotta saataisiin metalliholkit helposti
irti. Työmaalla on käytössä Rocol-merkkistä metallin työstöainetta, joka toimii hemmetin hyvänä ruosteenpoistoaineena. Eka holkki sahattiin
halki ja hakattiin irti. Toinen holkki saatiin prässillä irti. Toinen tanko onkin sitten kovempi pala purtavaksi. 5 tonnin paineella holkki liikkui sen
verran, että päätettiin laittaa lisää Rocolia ja antaa sen vaikuttaa vielä muutama päivä ja kokeillaan uudelleen. Kyllä nuo holkit irtoaa halkaisemalla
ja hakkaamalla. Prässillä hommaolisi vaan hiukan nopeampaa ja siistimpää. Kuinkahan kova homma on saada uudet puslat paikoilleen...
Eipä tässä nyt muuta. Auto on päivittäisessä ajossa, eikä mitään ongelmia ole esiintynyt.
ps. nyt näyttää siltä, että olen ostamassa M90 ja turbokonetta viritysaihioksi
.
