Volvo Racing Club Finland - Koko Suomen Volvofoorumi
Tekniikka, Viritys, Veteraanit ja Projektit => Projektipäiväkirjat => Aiheen aloitti: femur - 01.06.2015, 02:20:14
-
Olipa kerran vuoden 2010 tienoilla Porilainen Nörtti. Kokemus autojen laitosta rajoittui lähinnä anopin Opelin renkaiden vaihtoon. Koska niin työ kuin harrastuksetkin liittyivät lähinnä penkin ja näppäimistön välissä hengailuun, jotain muuta piti keksiä. Autot olivat aina kiinnostaneet, ja kaveripiirin autoharrastus heitti kovasti lisää vettä myllyyn.
Harrasteautonhan tulee olla uskottavan oloinen peli, näyttävä ja tehokas. Volvoihin pitkään rakastuneena joskus Mobilistilehden sivuilta hyppäsi komea kuva Pyhimysvolvosta. No sellainenhan sitä tietysti piti saada.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/lolvo.png)
Kuvausta kaikki oikeudet Mobilistilehdelle, Mikäli kuva aiheuttaa pahennusta tulkoon se poistettavaksi.
Aloittelevalle autoharrastajalle piti löytää jokin helppo projekti. Pientä laittoa, vaha pintaan ja kovaa ajoa. Useamman kuukauden haarukoinnin jälkeen lopulta löytyi ruotsista tuotu vuoden 1965 Pyhimys, joka oli tuotu muutama vuosi sitten suomeen ja säilytetty siitä lähtien katoksessa. Ja sitä ennen maannut 10v. Ja sitä ennen ollut varmaan traktorina. Ja sitä ennen ajeltu pitkin ruotsia. Ja sitä ennen mällätty. Ja sitä ennen ajettu 35vuoden ajan kesät talvet.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/shine_like_a_diamond.jpg)
Iha hyvä se on, eikös?
Seisonnan vuoksi oli sitten päässyt ikävästi jarrut jumittumaan. Sitä nyt sattuu, ei sellaseen kannata takertua. Moottori oli kanssa päässyt vähän jämähtämään, ei meinaan inahtanutkaan. Poikain kanssa siinä sitten pohdittiin ennen carnauban levittämistä, että kyllähän auton käydä tarvii, joten nyppäsimme lohkon irti tarkempaa tutkimista varten.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/pannu_lentaa.jpg)
Onneksi meillä oli poikien kanssa jo vähän tallintapaista hakusessa, niin päästiin rauhassa kattelemaan että mitä se auto oli oikein syönyt. Tutkimusmatka oli oikein antoisa. Opimme muunmuassa seuraavia asioita:
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/takapenkki.jpg)
Takapenkki on aika vaatimaton, 50kg kaverikin saa suonenvedon jalkaansa.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kuskinlattia.jpg)
Lattia on valmistettu jostain huokoisesta ruskeasta materiaalista, ja se on pinnoitettu huonosti irroitettavalla mustalla tahmealla levyllä
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/akku.jpg)
Akku hajotessaan syövyttää ympäriltään löytyviä asioita
Niin.
Mehän oltiin sitä moottoria tarkastelemassa. Se oli volvon B18 lohko, muutamalla strombergin kaasarilla sekä peltisatsilla varustettu möhkö. Lohkon valmistamiseen oli käytetty rautaa, lattiassakin käytettyä ruskeaa ainetta sekä jotain toista mustaa tahmeaa juttua. Kyllä se moottori siitä liikkumaan saatiin kun aikamme liotimme erinäisiä nesteitä mäntien päällä.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/lohko.jpg)
Auki revitty moottori ennen sen kummempaa puhdistusta
Mä olen senverta vielä nuori poika, että en ole päässyt tarkemmin tutustumaan 60-luvun autojen rakennustekniikkaan. Olen kuitenkin oppinut jo paljon, vaikken ihan kaikkea vielä ymmärräkkään. Esimerkiksi allaolevissa kuvissa on hyvin paljon käytetty tätä ruskeaa materiaalia rakenteiden tekemiseen, mutta jotkin kohdat näyttävät mielestäni siltä, että sitä materiaa olisi voinut käyttää enemmänkin.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/moottori-pyorantuenta.jpg)
Ratti oli kiinnitetty sellaseen tankoon, ja tanko loppu sellaseen mutikkaan mikä oli kiinno noissa kolmessa reijässä
Mulla on käyttöautoina ollut V70 volvoja, ja niitä on mukava verrata tähän vanhaan rouvaan. Esimerkiksi ilmanvaihdon namiskat ja ominaisuudet ovat samalla ajatuksella tehty, kuten monen muunkin napin tai vivun paikka. Oli myös oli huomata, että nykyautoistakin löytyvä poistoilmaventtiili oli jo pyhimyksen aikaan sijoitettu ajoneuvon takaosaan. Tällähän taataan siis sisääntulevan ilman ulospääsy ajoneuvosta. Pyhimyksen ulostuloaukko on havaittavissa kuvan oikeassa reunassa, pyöränkaaren sisällä. Kuvassa allekirjoittanut kiillottaa taka-akselin holvia.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/taka-akselin-ilmanvaihto.jpg)
Kyseessä on kuitenkin GT-auto suoraan 60-luvulta, joten eihän se oo projektiauto eikä mikään jos ei tuuninki-alustasarjaa laiteta alle. Taka-akseli piti ottaa edellämainitun kiillotuksen vuoksi pois, ja etukelkkakin jäi aika näppärästi käteen irroitetun lohkon ansioista. Irtiolevat hilppeet olikin sitten mielyttävä pistää paloiksi, joten päästään vaihtamaan vähän trendikkäämpää jousta ja iskaria alle:
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/etukelkka.jpg)
-
Moottoriin vielä palatakseni. Lolvossahan oli siis hiukkasen vain jämähtänyt B18 lohko, jota ruokki pari strombergin kaasutinta. Teemaan sopien noilla kaasuttimilla taitaa olla lisänimi juutuvakurkkuinen, joten parempi ennen kruisailuja tehdä siihen pieni remppa ja vaihtaa juuttumista aiheuttavat osat.
(http://www.vuorinen.cc/album/lolvo/kaasari_auki.jpg)
Ensin otetaan kaasuttimesta tuo säätömäntäjuttu irti, kuvasta näkyy myös jousi joka antaa vastapainetta männälle. Kaasarissa vaihdettavia osia on lähinnä tiivisteet, neulat ym sekä tuo kuvassa näkyvä kuminen kartio joka tiivistää jotain.
Seuraavaksi kannatta puhdistaa runko esim. bräkleenillä tai lasikuulapuhalluksella jotta voidaan huomata jonkun idiootin aikoinaan kiristäneen pultit liian tiukalle jotta runko on murtunut. Mainittakoon, että purukumin syöminen on ollut ilmeisesti muodikasta jo 70-80 -luvuilla, koska kaasuttimeen tullut reikä oli paikattu jollakin purukumin näköisellä tuotteella.
(http://www.vuorinen.cc/album/lolvo/kaasari_halki.jpg)
Kaasuttimen huoltotoimenpiteet ovat yleensä helppoja. Joissain tilanteissa kannattaa kuitenkin varautua käyttämään tiettyjä erikoistyökaluja. Tällä kertaa korjaamisessa tarvittiin normaalien varusteiden lisäksi myös TIG- ja koneistus -nimisiä työkaluja sekä hassulla lempinimellä tunnettua mulkkumirgeliä.
(http://www.vuorinen.cc/album/lolvo/kaasari_hitsattu.jpg)
(http://www.vuorinen.cc/album/lolvo/kaasari_hiottu.jpg)
Pyhimyksessä on muute ylivaihdelaatikko. M41! Ihanko kukaa ei tietäis, ni siinä on M40 loota mihin on sit isketty tuollanen alumiinimutikka lootan ja kardaanin väliin. Sen kans kuulemma pääsee täysiä. Koska nyt moottoriki tuli otettua irti, ni aattelin nyt ottaa puhdistuksen vuoksi tuon laatikonkin loisineen pois. Jos ei muuta niin ainakin se oli hyvin rasvattu. Pinnoitukseen oli käytetty kanssa jotain mustaa juttua, mutta se oli näistä kaikista mustista jutuista kaikista vittumaisinta irroittaa
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/loota.jpg)
Vanhoilla volvoilla ja muilla autoiksi luokiteltavilla vehkeillä ajaneet varmaan ovat huomanneet että nuo bensamittarit meinaavat vatkata kun teinipoika peiton alla. Siellä ei ole mitään hienoja loiskelevyjä ja TIKITAAALISTA kalibrointijärjestelmää laskemaan keskiarvoja polttoaineen määrälle. Tuo polttoaineen anturi on kuitenkin aika hieno sähkömekaaninen laite, joten ajattelin vaihtaa sen näin 45 vuoden jälkeen. Alla vielä kuva vanhasta mittarista tankin päällä:
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/tankki.jpg)
-
Jotkut ovat väittäneet että mussa on jotain pientä perfektionistin vikaa. En sitä nyt tiiä, mut ainakin tykkään kaikista uusista kivoista jutusta varsinkin jos ne on millään tavalla teknisiä.
Volvon pinnassa nyt oli jotain pientä naarmua. Vähän tuli sieltä täältä kittiä esille kun vähän rapsutteli, ja muutenkin maalipinta oli vähän kauhtunut. Minä sitten reippaana poikana kävelin paikalliseen agrimarkettiin ja ostin siltä lantakauppiaalta tuhannen kilon säkin soodaa. Setä siinä hetken voivotteli että onko mun lehmäni tulleet hulluiksi vai onko niillä muuten vain vatsa sekaisin - Ruokasoodaa kun tunnetusti käytetään lehmien närästyslääkkeenä. Hulluusepäilyt muuttuivat pian toiseksi kun kerroin silittäväni volvon maalipintaa kyseisellä tavaralla.
Soodan kaveriksi tilasin ÄÄÄÄÄMERIKAsta soodapuhallusvehkeet Eastwoodilta. Ostin oikein stereo-mallisen vehkeen, mistä saa toisesta pannusta puhallettua lasia/kiveä ja toisesta soodaa. Ihan kelpo peli vaikkei urakkalaite olekkaan. http://www.eastwood.com/dual-tank-blaster.html .Ilmankuivain ois ollut ihan kiva, mutta kyllä sähkömoottoriin ruuvatulla epäkeskoakselilla sai riittävästi värinää aikaa että sai sieltä tahnat pihalle. Pintamaalit sain itte tiskattua tuolla eastwoodilaisella, mutta pohjan ja muiden paskojen paikkojen kanssa piti turvautua tuoreeseen paikalliseen yrittäjään joka puhalsi ne loppuun.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/delorean.jpg)
Pelle Petersonin Delorean. Kiiltävää terästä ja lentää aikojen halki
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/oikea_kylki.jpg)
Oikea kylki kaipaa aukkoihinsa pientä täytettä
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kuskin_ilmanvaihto.jpg)
Kuljettajan lattiassa on ystävällisesti huomioitu ilmanvaihto, mikä helpottaa kesähelteillä erityisesti tällaisia herrasmiehiä jotka tykkäävät maihareista kesät talvet.
Ajoneuvon pinnoituksen puhdistamisen jälkeen paljastui muutama kohta mihin näimme parhaimmaksi hakea motonetistä hieman korvaavia osia.
Tässä poika lahesta opettelee käyttämään kemppiläistä laitetta:
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kaari_hakee_paikkaa.jpg)
GT-auton laadukkaan äänentoiston varmistamiseksi ja turhien rengasäänien minimoimiseksi tilkttiin muutama autossa ollut reikä. Joissain niissä on ollut ilmeisesti taannoin kaiuttimet, ja loput oli valmistettu ruskeasta aineesta ilmanvaihdon parantamiseksi.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/oikea_takapyora.jpg)
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/jukka_heppaa.jpg)
Kiitos asianomaiselle hitsuujeesistä (ja muutenkin kaikesta, muita #projektitallilaisia unohtamatta). Toi # ei sit oo twitterijuttu!
Siinä samassa, samalla vaivalla tuli nyt uusittua koko keulan runkorakenne pala kerrallaan. Uusittiin myös akun kotelo joka oli saanut vähän happoa. Hippailun, happoillun, häppäilyn ja heppailun jälkeen saumat vielä vedettiin lentävällä suoraksi ja tinattiin. Omnom. Aikamoista tavaraa. Tuossa matkan varrella tuli huomattua että tuo keula on mällätty joskus taannoin, eikä se helvetin keula edes ollut samasta autosta, vaan useita vuosia uudemmasta E- tai ES- mallin pyhimyksestä. No. tällasta tänään, tulipa tehtyä kunnolla.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/keulaa.jpg)
-
Tässä Volvoa laittaessa tuli huomattua että oon aika kova kittaamaan. Sen jälkeen kun merkittävä osa runkopalkeista, lattia, kaaret, koko keula, puolen perää ja jotain pientä oli väännetty pellistä uudelleen ja hitsattu nippuun alkoi aikamoinen kittaaminen. Maksa viheltää vieläkin
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/pera_kitattu.jpg)
Persloosteri oli saanut jonkin verran osumaa, ja sen lisäksi koko alareuna 10cm korkeudelta jouduttiin vääntämään pellistä uudestaan. Mä vältin tuon perän vääntämistä ja hitsaamista useamman viikon, kunnes karjalais-pohjalaisen raivokännin turvin uskalsin tuon jokasuuntaan kaarevan hässäkän hitsata kasaan. Siitä kitin määrästä ei sit keskustella.
Keula tosiaan oli jostain ihan eri vehkeestä, eri mallistakin vielä. Kyllä se siihen paikalleen saatiin suoraan ja sellasta kun aikansa mittasi. Suosiolla tuli vedettyä hitsisaumat hieman sisempään, pohjat vedettiin tinalla umpeen ja kaupan päälle tuli kittipallo.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/keulan_pakkelit.jpg)
Siinä kun innostuin niin alustan hilppeet tuli puhallettua puhtaaksi, sinnetänne piti vähän kemppiä näyttää mutta ei niistä tarvi välittää. Pintaan kaikkiin alustan osiin, kuten koko pohjaan tuli POR-15. Hienoa tavaraa - suosittelen - mutta käyttäkää hyvät ihmiset hengityssuojaimia. Mä kerran jätin käyttämättä, ja voi muoviämpäri. Nosti yöks kuumeen ja missäköhän hitossa mä asuinkaan. Kumiosat tuli ystävällisesti vp-autopartsilta ruotsista, genuine volvo parts U know. Nuo koiranluun näköiset jutut pyöräytin itte sorvissa haponkestävästä. Iskareista ja jousista en ikävä kyllä löytänyt parempaa kuvaa, mutta alle pyöräytettiin tilauksesta -30mm GTS performance kit joka maistuu ihan toimivalta setiltä tähän pakettiin.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/keula_alusta.jpg)
-
Seuraavaksi kannatta puhdistaa runko esim. bräkleenillä tai lasikuulapuhalluksella jotta voidaan huomata jonkun idiootin aikoinaan kiristäneen pultit liian tiukalle jotta runko on murtunut. Mainittakoon, että purukumin syöminen on ollut ilmeisesti muodikasta jo 70-80 -luvuilla, koska kaasuttimeen tullut reikä oli paikattu jollakin purukumin näköisellä tuotteella.
Kaasuttimen huoltotoimenpiteet ovat yleensä helppoja. Joissain tilanteissa kannattaa kuitenkin varautua käyttämään tiettyjä erikoistyökaluja. Tällä kertaa korjaamisessa tarvittiin normaalien varusteiden lisäksi myös TIG- ja koneistus -nimisiä työkaluja sekä hassulla lempinimellä tunnettua mulkkumirgeliä.
....
Vanhoilla volvoilla ja muilla autoiksi luokiteltavilla vehkeillä ajaneet varmaan ovat huomanneet että nuo bensamittarit meinaavat vatkata kun teinipoika peiton alla. Siellä ei ole mitään hienoja loiskelevyjä ja TIKITAAALISTA kalibrointijärjestelmää laskemaan keskiarvoja polttoaineen määrälle. Tuo polttoaineen anturi on kuitenkin aika hieno sähkömekaaninen laite, joten ajattelin vaihtaa sen näin 45 vuoden jälkeen. Alla vielä kuva vanhasta mittarista tankin päällä:
Hienoa nähdä näitä elvytyskuvia. Sulla on näköjään palava halua askarrella, kun näitä Romppaisia taitaa saada ihan ehjänäkin lähes vie pois hintaan. Ja jos kaipaat SUn vastaavia imusarjoineen (mitkä lienevät alkuperäiset) multa löytyy tarpeettomina ja ei tartte kuukauden liksaa tiskiin latoa vaikka fattan avustuksilla eläisi.
Tuo sun bensamittarin anturi näytti sellaiselta, että ei olisi mittari turhaan heilunut. Saattaapi olla että ei olisi noussut vaikka miten olisit houkutellut ja jos jonkinlaiset temput tehnyt.
Hienoa jälkeä. Kuvista päätellen kitin määrä on erittäin kohtuullinen. Eihän tuohon ole tainnut vielä mennä edes purkkia?
Lycka till projektiin.
-
No nyt on nättiä S*
-
No onhan mielenkiintoinen projekti ja hyvä kynän jälki. Mukavaa luettavaa.
Osui silmään, että Blocketissa muuten on suht. edullisesti jonkin verran palikoita tarjolla
http://www.blocket.se/ostergotland/Volvo_P1800_60776242.htm?ca=5&w=3
-
Hieno topikki, hyviä kuvia ja loistavaa kerrontaa!
Tätä pitää seurata! O0
-
Seurattavaks meni! Asiallista työnjälkee ja jutut kuin kalkkiksella, hetken jo mietin onko nimimerkki joku kalkkiksen alterego.. :D
-
Sehän vasta vanhan mieltä piristää kun mun huonoista jutuista ja perunalla otetuista kuvista tykätään S*
Tämä projektihan alkoi jo viitisen vuotta sitten ajoneuvon hankinnalla, ja olen sen jälkeen sitä askarrellut paskarrellut kasaan. Aattelin että tehään nyt ensin ja ihmetellään sen jälkeen mitä syntyi. Dokumentaatiota ja kuvamateriaalia on ehtinyt kertymään, minkää johdosta tässä nyt tulee päivityksiä sitä mukaa kun sormet jaksavat näppiksellä liikkua.
Eli meillähän nyt oli haasteena se, että ei se auto oikein ottanut liikkuakseen. Pannu oli jämähtänyt ja jarrutkin tuppasivat laahaamaan. 65-vee pyhimyksessä on edessä levyjarrut, ja takana rummut. Jos en ihan väärin muista niin E- ja ES-jonne malleissa on ollut levyt myös takana.
Takajarrujen huoltamiseksi otettiin taka-akseli pöydälle. Kivempaahan se niin on, kuin auton alla tahi huoran päällä makoillessa.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/taka-akseli.jpg)
Mulla on kyllä jossain olemassa purkukuvat taka-akselistakin, mut tähän hätään eivät kävelleet vastaan. Toimitan jahka saan kopin.
Taka-akselin rummut olivat muuten aika hemmmmmmetin tiukasti kiinni. piti oikein askarrella paskarrella erikoistyökalu että sain ne loppupelissä irti. Ennen erikoistyökalua tuli koitettua melkein kaikki mahdollinen raa-asta voimasta happi-asetyleenin hehkuvaan rakkauden lämpöön.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/5280546/IMG_20150602_023950.jpg)
Tällä irtoaa vaikka Äiti Isästä
Takarumpujen ikävän jumittumisen lisäksi myös edessä asustavat jarrulevyt olivat saaneet osansa kulumisesta, ikääntymisestä ja seisonnasta. Huoltotoimenpiteiden vuoksi päätin irroitella myös jarrulevyt edestä. En löytänyt siihen kovin tarkkaa ohjetta, joten irroitin varmuudeksi kaikki ruuvit mitä sieltä löysin.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/vasen-etu.jpg)
Osat on paljon helpompi puhdistaa ja hahmottaa kun niitä vähän erittelee. Kumiosat olivat ikävästi kuluneet loppuun, mutta Emma ruotsista ystävällisesti lähetti mulle uudet
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/tuennan-akseli.jpg)
Kyllä se volvonium komeasti muotonsa pitää, vaikka muutama vuosikymmen ehtisikin kulumaan
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/etu-tuenta.jpg)
Pikaisen puhdistuksen jälkeen huomasin että olivat ikävästi päässeet hapettumaan nuo runkoon hitsatut mutterit, mihin meinasin tuuninki-alustani kiinnittää. Ettei jouset vaan vahingossakaan pääse hyppäämään pihalle varmuuden vuoksi porasin mutterit irti, ja heppasin uudet mutterit runkoon kiinni. kuvassa näkyvät pultit toimittajat placeholderin virkaa, että menee kiinitykset kohdilleen eikä tule räittyä kierteitä umpeen
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/etu-tuenta-poraus.jpg)
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/etu-tuenta-maalattu.jpg)
Kyseinen hilpe tulee alareunastaan siis kiinni etukelkkaan, yläreunaan tulee eturengas, keskireikään jousi sekä iskari ja vasemman puolen reikään kallistuksenvakaajan tango.
Kyllä nyt on mukava vaihtaa jarrupaloja kun ympärillä olevat osatkin on putsattu asianmukaisesti!
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kukkuu.jpg)
-
Hienoa luettavaa ja seurantaan! Pyhimys.... S* S* Auto, josta ei varmastikkaan ikinä luopuis, mikäli sellasen omistais.. :D
-
Vastoin ennakko-oletuksia tulin tämän yksilön kohdalla huomanneeksi ettei Volvonium ole ikuista, vaan se muuttuu ikääntyessään ruskeavivahteiseksi hauraaksi materiaaliksi, joka lopulta rapisee pois. Isot pojat ovat kertoneet, että tämä ruskea juttu ei ole hyvä, joten otin neuvosta vaarin ja lähdin rapsuttelemaan Pyhimyksestä ruskeaa volvoniumia pois.
Onneksi ruskeaa juttua ei ollut paljon, sain lähes kaiken pois kiillottamalla kulmakiillotuskoneen erikoislaikalla ja pistämällä pintaan muotoon naputeltua volvoniumia.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/aneetti.jpg)
Nypätessäni antennin irti, sen alta löytyi reikä. Magneetin ja sähköliiman avustuksella reikään löytyi paikka
Etsin ja löysinkin paljon rakennekuvia lolvosta. En kuitenkaan löytänyt suurempaa syytä kyljissä olleille ilmanvaihtoaukoille, koska ilman sisääntulo on tehty koneellisesti, ja poistokin on järjestetty. Päädyin ottamaan kulmahiomatyökalulla suurimmat rippeet pois, jonka jälkeen teräsharjan kannustamana irtonaiset ruskeat volvoniumin palaset sai poistettua näppärästi. Kotelot käsiteltiin vielä hah-hah-hapolla ja pintaan vetästiin ruiskulla POR-15. Kauhean monta kerrosta olivat volvoniumia koteloihin asenteneet, joten jouduin kaiken vaihtamaan :E
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/oikea_kotelo.jpg)
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/alapalkki-hitsattu.jpg)
Mä oon vähän pettynyt Pelle Petersonin Nordic designiin, koska perinteisen ruotsalaisen muotoilutyökalun - viivottimen - sijasta hän oli ottanut suunnittelutyökaluksi kaariviivaimen. Italialaisten vika, kun sattui niiden piikkiin tekemään hommia tuota suunnitellessa.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/taka-kaari-penkki.jpg)
Joka suuntaan kaarevaa volvonium-palaa on vähän vittumainen muotoilla
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/pellin-kaareutusta.jpg)
Mobitiveltä eli mve-online.com tilasin tuollaiset volvoniumin muotoon kannustamiseen tehdyt välineet. Hieman epänörttimäsiä makuuni, kun ei niille saa annettua tekstieditorilla valmiiksi koordinaatteja. Varsin pätevä nuija-alasin yhdistelmä kyllä, sillä tuli tehtyä lähes kaikki muodot takapenkistä pyöränkaariin saakka.
Runkopalkiksi kutsuttu juttu etuosassa oli mun mielestä sen näköinen ,että se on tehtaasta tulon jälkeen menettänyt osan ominaismassastaan.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/runko-leikattu.jpg)
Aikani mallailtuani alkoi tuokin osa hakea muotoaan. Jos nyt kuvat on vähän epäselviä, niin kyseessä on konehuoneen kyljestä oikean puolen runkopalkki, eli se korin osa mihin tulee etukelkka ja muuta pientä kiinni.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/runko-pala-paikallaan.jpg)
Ihan vakavasti puhuen, niin varsinkin etuosan runkopalkit ja sen tapaiset sai rakennella ihan kokonaan uusiksi. Joitain hilppeitä löytyi vielä sinisen tiskiltä mutta suurimman osan palkkirakenteista sai vääntää prässillä ensin muotoonsa, ja sitten hitsuutella paikalleen. Niihin kohtiin missä materiaalia oli ollut enemmän, tai levyvahvuudelle koettiin muuten tarvetta sitä myös laitettiin.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/palkin vahvike.jpg)
Kuvassa joku säätömutteri, nyt en jaksa muistaa mistä. Jostain kelkan ja/tai ohjaussimpukan luota.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/keulan-palkki.jpg)
Kuten jo maintsin, niin jotain volvonium-osia sais valmiina tiskiltä, kuten kuvasta näkyvän keulan runkopalasen.
Ihan vaan sivistyksen kannalta ja välikevennyksenä, kun sattui tulemaan albumissa kohdalle: Tältä näyttää kun hitsataan volvoniumin sijasta valokuitua (eli sitä juttua mistä internet tulee)
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/sanna-hitsaa.jpg)
Olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että tuo yksilö on jossain vaiheessa kohdannut jotain volvoniumia vahvempaa. Tämän johdosta puolen keulaa on ruostepaskassa tai rutussa.
Spoiler alert! Myöhemmin myös huomasin, että ei tuon auton keula edes oli -65 vuoden pyhimyksestä, vaan E tai ES-mallista..
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/keula-ruosteessa.jpg)
Paljon tuli volvoniumia vaihdettua uuteen..
Volvossa on niin paljon komeita kromisia koristeosia, jostai monet olivat ikävä kyllä jääneet vuosien varrella johonkin matkalle. Sain kuitenkin haalittua jo pelityövaiheessa kaikki oleelliset osat, joten pellit pääsi muotoilemaan osien ja muiden mittojen mukaan.
Muutama osa oli päässyt vähän rapistumaan, ne tuli vaihdettua yhtenäisempiin paloihin.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kylki-laho.jpg)
Ja muotoa alkaa löytymään:
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kylki-hakee-paikkaansa.jpg)
-
Onneksi välillä päästiin sisustahommiinkin. Ettei tarvitsisi ihan niin paljoa pistää vibroplastia, laitoin kuskin lattiaankin hieman volvonium-levyä. Volvoniumin asennuksen ohessa tuli hyvä tilaisuus puhdistaa ruosteesta kotelot. Koteloihin ruiskuteltiin vielä myöhemmin jotain öljyjuttua korroosion estämiseksi.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kuskin-lattia.jpg)
Ettei pyhällä hengellä olisi niin paljoa tekemistä, tuli lattiaan laitetuksi tueksi tuollainen palkin näköinen palikka. Ja sille kaveri.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kuskin-lattia-palkki.jpg)
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kuskin-lattia-auki.jpg)
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kuski-tein-itse-ja-saastin.jpg)
Nätti ku Porsche pienenä
Ettei nyt ihan kuljettajan hellimiseksi menisi tämä touhu, niin myös apukuskin lattiaan laitettiin äänieristeen alle hieman vahviketta.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/hanttarin-lattia.jpg)
Akun alle löytyi kanssa sopiva pala volvoniumia. Palaseen joku reipas oli oikein kirjoittanut ameriikankielellä suunnat ettei vaan mene väärin.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/akun-reika.jpg)
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/akun-pelli.jpg)
Takakaarien ilmanvaihdon minimoimiseksi sinnekkin tuli naputeltua muutamaan kohtaan sopivan kokoinen palikka. Onneksi toisen puolen kaaresta sekä tallista löytyneestä Amazonista sai pientä referenssiä muotojen ja mittojen suhteen..
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/oikea-takakaari-paikka.jpg)
-
On kyllä asiallinen projekti ja kertoja kyllä kruunaa tämän :D Tämmöisiä projektikertomuksia lukee mielellään :)
-
Hienoa jälkeä ja upeaa luettavaa!
-
Nonni sedän satu jatkuu. Vaikka tykkäänkin tunkea leveät lahkeeni särmäreillä saappaiden päälle niin kai sitä pientä viriä voi vahauksen lisäksi tehdä pikku pyhimykselle. Kyllähän nyt GT-autossa pitää lukkoperä olla. Kauhean vaikeaa oli löytää kunnollista lukkoperää tuon ikäiseen peliin. Aikani etsittyäni löysin Jyväskylän suunnalta ehjän kitkalukon pyhimykseeni. Ainakin luulin niin. Halusin olla varma lukon toimivuudesta, niin koeajoin sitä lukkoa kesän verran.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/peranluovuttaja.jpg)
Etualalla näkyy lukkoperä siniseen koteloonsa asennettuna. Taustalla pyhimys kiillotettavana.
Aikani kuluksi revin sisustat ja sähköt mäkeen tuosta peräkotelosta, mukavuudenhaluisena äänieristin korin ja uusin sähköt turvallisuuden nimissä. Useiden satojen testikilometrien jälkeen olin vakuuttunut perän toimivuudesta jotta uskallan siirtää sen turvallisesti pyhimykseen.
Perän myynyt setä sanoi myös että tässä sinisessä peräkotelossa olisi 2.1 litraiseksi porattu B20 madalletulla isoventtiilisellä ruiskun kannella, R-nokalla ja (huonokuntoisella) peltisatsilla. No prkl! reippaan koeajon jälkeen tuli todettua että kaikki hepat pellin alla eivät olleet kuolleet, joten kiinnostus lohkoa kohtaan nousi merkittävästi.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/amazonin_pannu.jpg)
Tässä vielä hieman ulkoilmakuvaa perämutikasta ja moottorista siistimisen jälkeen:
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/amazoonas.jpg)
No tuon perämutikan kanssa kävi sit kato niin että se on s-tana erilainen ku pyhimyksessä. Ihan turhaan ostin koko mutikan, ku ei se mahu sinne paikalleen. Oletin ihan liikaa, ois pitäny tarkistaa faktat että eri vuosimallin ja eri mallin peleissä on erilaiset taka-akselit. Emmää kato.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/arra.jpg)
ÄRRÄRRÄR
Kostoksi revin siitä tuon virikoneen irti ja pistin perämutikan koreineen myyntiin. Ostaja onneksi löytyi hyvin läheltä, ja tiedän Amazonin päässeen hyvään kotiin missä se sai uuden koneen ja kovia kilometrejä. Ihan vaan siinä kun sattui lohko olemaan pöydällä, niin ajattelin hieman putsailla sitä ja ottaa turhanpäiväisen lohkolämmittimen pois. Ettei yhdelle markalle tulisi paha mieli niin vaihdoin kaikki uusiin. Samalla vaivalla tuli vaihdettua kaikki tiivisteet ja käytyä läpi oikeastaan koko lohko. Kantta en repinyt irti kun näytti olevan muista suunnista tarkasteltuna kaikki kunnossa.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/lohko_maalattu.jpg)
Toi väri on nimeltään Ford red, toivottavasti nimi ei miestä pahenna. Mustana on käytetty POR-15:sta ja loput osat on sinkitty + lakattu
Samalla vaivalla tuli pestyä, liuotettua ruotsalaisten piet ja tiesuolat pois sekä hapotetua M41 ylivaihdelaatikko. Varmuudeksi revin senkin auki, mutta tiivisteiden vaihdon lisäksi ei tullut sen suurempia toimenpiteitä tullut tehtyä.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/laatikko_roikkuu.jpg)
Älkää antako kuvasta löytyvän Ladan pilata nautintoanne.
Mitä sen perämurikan suhteen tulee, niin se tosiaan lähti auton mukana jatkamaan matkaa. Löysin kuitenkin uuden lukkomutikan tämän ystävällisen Foorumin avustuksella, ja kävin lunastamassa itselleni pyhimykseen sopivan huolletun, sen jälkeen ajamattoman lukkoperän johon oli levyt vaihdettu ja tapit vaihdatettu Karpiolalla. Jotain Redlinen litkua muistaakseni tuli laitettua sinne palikoiden kaveriksi kitkaa vähentämään. JOS olisin joskus ajanut tuota rekisteröitämöntä peltikasaa, niin saattaisin todeta, että tuntuisi toimivan. Senverta hieno peli.
Perän luovuttaneesta yksilöstä jäi käsiin lohko johon pulttasin loppupelissä 40 DHLA dellorton, Marteliuksen kioskissa poikkesin ja löysin 4-2-1 peltisatsin putkineen loppuun saakka, Freetechnicin kanssa katsottiin siihen sopivat messinginpalaset sisälle ja itseasiassa juuri äskettäin tilasin vielä USB-ohjelmoitavan 1-2-3 sytkärin jotta saadaan valot vilkkumaan oikeaan tahtiin. Finnish Motor Instrumentsilakin kävin kääntymässä tuossa naapurissa ja nappasin vielä lambdan viisareineen putken kylkeen.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kaasarit_konetta.jpg)
En raaskinu ostaa ku yhen redlinen suodattimen. Rän Rän
-
Tämä topikki on jo niin hienosti kirjotettu, että tätä vois lukea kummitytölle vaikka iltasaduksi. O0 Nättiä jälkeä kertakaikkisesti!
-
En mä oikeesti oo ihan vahauksella tästä selvinnyt, vaan vähän on pitänyt peltiäkin oikoa ja kilikolilla pinnoitella. Toivottavasti kukaan nyt ei oo postausteni innoittamana juossut tukka putkella Autodudeille ja alkanut hinkkaamaan ruosteiseen Oopeliinsa uutta väriä. Vaha auttaa vasta maalipintaan ELK
Nomutku ei tässä kannattanut edes yrittää vahausta, niin mä hinkkasin sit oikein kunnolla.
Perässä oli vähän sitä ruskeaa haurasta juttua ni joutu paikkailemaan vähän pellillä ja KITT:illä.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/pera_kitattu.jpg)
KITT on se Kalifornian kuvernöörin auto.Tai no, eihän se George Clooney enää oo kuvernööri.
Hieman joutui turvautumaan häppäilyn ja tinaamisen lisäksi myös KITT:in apuun keulan kanssa. Sitä joutui oikaisemaan muutaman sentin ja sen jälkeen on kuitenkin kiva saada se suoraksi. Jotain pikku klommoa oli päässyt kertymään muuallekkin.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kylki_kitattu.jpg)
Hioma-apuna käytin säädettävää AFS -hiomatukea Mobitivelta (http://mve-online.com/product_info.php/hiomatuet/afs-hiomatuki-p-129), varsin pätevä työkalu moninaisten muotojen kanssa touhutessa. Jyrkempien muotojen kohdalla hinkkaukseen käytin milloin mitäkin työkalua, mutta suurimpana ilona oli paikallisesta työkaluliikkeestä hankittu ajoneuvojen hinkkaamiseen tarkoitettu hiomatukisarja. Sain vielä lisäksi toista metriä pitkän ja parikymmentä senttiä leveän jäykän hiomatuen, joka on tarkoitettu ensisijaisesti veneiden hiomiseen. Sain sillä kuitenkin vedeltyä suuret pinnat jotenkin linjaansa.
Aika monta koria kitattuani uskalsin lähteä vetämään ensimmäistä hiontavärikerrosta pintaan jotta saisin jotain tuntumaa siitä kuinka kaukana ollaan totuudesta. Kuten AO kuvastakin näkyy niin monesta kohtaa vetelee, ja niitä tuli aika paljon oikaistua. Siltikin äärimmäisen ammattitaitoinen maalarini hioi ja kitasi koko auton vielä muutamaan otteeseen ennen lopullisia pohjia...
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/peran_pohjat.jpg)
Siello pakaroissa appelsiini-ihoa havaittavissa viel meikeläisen jäljiltä.
No, aikani (n. 300-400h tinattuani, kitattuani, hiottuani jne) koria, runkoa ja sisustaa koitti aika siirtää kapistus ammattilaisten käsiin.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/menossa_maalarille.jpg)
Maalari teki merkittävän määrän töitä vielä oman suoristamiseni jälkeen ja tosiaan hioi ja kittasi/hiontavärikäsitteli+hioi runkoa. Kun kori alkoi viimein olemaan suora ja luukut kohdillaan, vedettiin pohjalle (vissiin) PPG:n base primer joka sulkee pohjakerrokset ja tarjoaa hyvän tartunnan pintavärille. Tämän päälle tuli sitten maali. Mä pyysin punasen ja sellaisen myös sain. Onhan tuo sävy kieltämättä vähän haalea punaiseksi..
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/pinkki_lolvo.jpg)
No ei. Kyllä siihen sitten vedettiin lisää sävyä kauniin pinkin päälle. Pohjamaalin päälle tuli väri, Volvon oma punainen mikä on kyseisessä autossa alunperinkin ollut. Värin levittämisen ja kuivamisen jälkeen levitettiin lakka, joka hiottiin sileäksi. Hionnan jälkeen levitettiin vielä toinen lakkakerros, josta muutamat pienet valumat / paksut lakkakerrokset höylättiin ja myllytettiin pois. Tuoreeseen maalipintaan levitin vielä carnaubat pohjaksi tulevaisuudelle ja suojaamaan tulevien hommien tuomilta naarmuilta.
Kuvapläjäys:
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kylki_kiiltaa.jpg)
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/pera_kiiltaa.jpg)
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/takaa_kiiltaa.jpg)
-
Ei ole tainnut tehtaalta lähtiissäkään olla nui suorat pelli :) punainen väri pukee kyllä hyvin.
Sent from my iPhone using Tapatalk
-
Ai muoviämpäri ei mörkö... Se on niin kaunis, myös kerronta on niin hauskaa, että jotakuta lainaten ''vaikka kummitytölle iltasaduksi'' P>
-
Upeeta..!
Kiiltä ku papin k****!
David Hasselhoff <--> George Clooney? :nuhtelu
-
On kyllä mukava lukea tätä projektikertomusta.
Kova homma sinulla on ollut, mutta pelastit yhden Pyhimyksen. :)
-
Tässä on taas yks omia unelmia toteutumassa, värikin on just. P>
-
Hienoa työtä, hienoa kerrontaa. P>
-
Se on tuo pinkki uusi suosikki väri näihin veteraaneihin 8)
(http://i117.photobucket.com/albums/o47/moikki86/11652039_10206148854853870_1598847753_n_zps25uogxt5.jpg) (http://s117.photobucket.com/user/moikki86/media/11652039_10206148854853870_1598847753_n_zps25uogxt5.jpg.html)
-
Kiitoksia kaikille kommenteista :)
Tuo pinkki on kyllä niin söpön värinen, olisi melkein tehnyt mieli vetää lakka päälle ja ajaa ulos uunista, mutta tuli nyt pitäydyttyä alkuperäisessä suunnitelmassa :D
-
Iltaa.
Projektin nykytilasta mainittakoon, että useita viikkoja sitten kävin Volvon kanssa lähikunnassa pienessä kaasuttimien säädössä. Paikallinen katsastuskonttori ystävällisesti mahdollisti siirtokilvet retkeäni varten, joten tuli ajeltua volvolla useampia kymmeniä kilometrejä ja samalla haettua tuntumaa vehkeeseen. Oikein kivasti toimi, kardaanin tuet olivat vähän löystyneet aiheuttaen tärinää. Korjaantunee Kempin kannustamana ellen muuta keksi.
No. Palaten tähän pieneen restaurointiini. Ainakin nuo volvot mitä mulla on tallissa ollut ovat olleet kovin "tunnettuja" koiranluistaan. Pyhimyksessäkin oli jotain sen tapaista osaa olemassa. Vuodet olivat siihenkin tehneet tehtävänsä, joten jotain piti keksiä tilalle.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/paskanen_koiranluu.jpg)
En nyt suoraan muista olisiko siihen jostain saanut kokonaan uuden mutikan. Kuitenkin kumiosat ja lautaset tilasin Emmalta ruotsista, loput osat askartelin nuorrutusterästä ja happarista. Uskoisin että asentaja maatuu ennen osia.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/uusi_luu.jpg)
Olivat tuulilasinpyyhkijän sulatkin päässet hapertumaan vuosien varrella. Kumin hapertumisen lisäksi oli viipottimista hapertunut muutakin, joten nyppäisin moottorin ja koneiston pöydälle. Muuten ihan jees, mutta hiilistä ei ollut jäljellä kuin nysä, ja toisesta hiilen pidikkeestä oli jalka päässyt katkeamaan. En tiedä miten on mahdollista, että suljetusta moottorikotelosta on päässyt koko koipi katoamaan, mutta katkennuta osaa en koskaan löytänyt. Liekö jauhautunut dinosaurusjauhoksi.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/viipottimen_osat.jpg)
"Valoin" 2k-epoksimassasta uuden jalan hiilenpidikkeelle, jonka hioin karkeasti muotoonsa. Upotin vielä koko paketin ihan perinteiseen "super-epoxyyn", annoin kuivua ja hioin sitä senverta että sen sai mahtumaan moottorin sisään niin että kehtaa sen tunnustaa asentaneensa.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/viipottimen_moottori.jpg)
Hyvä siitä tuli, mekanismi kaipaa vielä vähän silittelyä ja koneistusta, mutta siitä lisää #toiste. Tällästa kevyempää tänään, pienet sille \o/
-
Hienoa jälkeä.. Onkos edistynyt viimeaikoina? :)
-
Kiitos kysymästä, kyllä on edistynyt. Hitaasti, mutta varmasti. Jotain pieniä sähkötöitä on tullut tehtyä, tänään askartelin akulle kiinnikkeet. Muuten aika on melkein mennyt muissa hommissa, kuten autotallin siivoamisen merkeissä. Siivoustouhutkin kyllä palkitsevat, kiva sitä on puuhailla kun on tilaa temmeltää sekä asiat oikeilla paikoillaan.
Kuten aiemmin jo mainitsinkin, niin alkuperäisen virranjakajan paikalle tilasin Alankomaista Ruotsin kautta 123 Ignitionin virranjakajan. Ajattelin aluksi viritellä siihen "perinteistä" kärjetöntä sytytystä, mutta lannistuin aikani ihmeteltyäni alkuperäistä kärjellistä ja sen tuunaamista. Onneksi pieniä Porilaisia nörtteja varten on keksitty jotain vielä modernimpaa. Pussihousut ja kauluspaita tälläerää vaihtuivat reisitaskuhousuihin sekä mustaan teepaitaan, lenkkiavain Lenovoon ja ajoituslamppu Logitechiin.
Vanha jakaja oli parilla hassulla pultilla kiinni lohkossa. Irroittamista ennen manuaali kehotti pyörittämään ykköspytyn YKK:hon, minkä nöyränä suoritin.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/jakajat.jpg)
Uudessa ja vanhassa on havaittavissa pieniä eroavaisuuksia. Toisessa on vähän enemmän patinaa kuin toisessa.. Konkka ja alipainekello ovat vaihtuneet johtonippuun. Uuden kyljessä on myös ylimääräinen kuusiokoloruuvi, jonka alta löytyi sellainen samannäköinen liitin kun kännyköissäkin latausta varten. Saisikohan siitä annettua apuvirtaa?
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/adapteri_pesussa.jpg)
Uuden virranjakajan mukana ei tullut tuota lohkon ja jakajan mukaan tulevaa kiinnityslaippaa, joten vanha pääsi elimenluovuttajaksi. Tälläkertaa elimen siirtoon ei käytetty kylmälaukkua, vaan osapieni pääsi kylpyyn. Kylvyn lisäksi annoin vielä hieman rättiä ja bräkleeniä desinfioinnin varmistamiseksi. Pikkaisen piti nyt antaa periaatteista periksi ja jättää lasikuulakylpy sekä maaliruisku väliin. Se liene ymmärrettävää kun on henki kyseessä?
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/jakajan_manuska.jpg)
Hankittu tuote on varsin vakuuttava kokonaisuus. Virranjakaja on käsissä laadukkaan tuntuinen, metallia ja muovia oikeissa paikoissa. Paketin mukana tuli käyttöohje, joka onneksi löytyy myös valmistajan kotisivuilta. Kotisivuilla on myös ladattavissa ohjelmisto, jolla tätä kyseistä mallia saa säädettyä. 123 Ignitionilla on myös "kiinteitä" jakajia, joihin on ennaltamääritelty tietynlaiset asetukset ennakoiden osalta. Käyttöohje on riittävän perusteellinen tällaiselle yksinkertaiselle nörtillekkin, ja ohjetta noudattamalla on vaikea epäonnistua.
Yksinkertaisuudessaan (ulkomuistista) asennus menee näin:
- Käännä kampura kohdalleen
- Kattele miltä vanha jakaja on näyttäny ja heitä se sen jälkeen mäkeen
- Työnnä uusi paikalleen
- Laita pari johtoa että laite saa sähköä pyöritystä varten
- Pyöritä vehjettä niin kauan kunnes vihreä lamppu syttyy
- Kiristä, iske kansi päälle ja laita loput johdot
- Tee nörttitaikatemppuja käyrälle
- Kovaa ajoa
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/jakajan_lamppu.jpg)
Kiinnityksen jälkeen jakajaa on tarkoitus pyörittää myötä- tai vastapäivään riippuen pyörijän pyörimissuunnasta jotta saadaan jakajan kansikin kohdalleen. Valmistaja on ystävällisesti laittanut oikeaa kohtaa ilmaisemaan klassisen vihreän LEDin, minkä ansioista sekin säätö on varsin helppo.
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/mallikayra.jpg)
Asennuksen jälkeen päästiinkin meikeläisen tontille, eli tietokoneen ääreen. Valmistajan kotisivuilta ladatulla softalla ja USB-kaapelilla kerroin Volvolle pieniä totuuksia elämästä. Ohjelmiston mukana tuli muutamia käyttökelpoisia templateja, joista yhtä muokkasin hieman Volvomaisemmaksi. Malli oli sinnepäin, ja pienellä säädöllä päästiin hieman lähemmäksi. Lonkalta laitoin <1000rpm ~10° , >= 3000rpm 33° ja loput siltä väliltä. Paskeena oleva akku roikku apuvirran varassa ja lohkolta unohtoi maadoitus. Onneksi jälkimmäisestä muistutti käynnistysvaiheessa savuavat nippusiteet kaasarin akselissa, joten lopulta saatiin kone käymään!
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/dashboard_nollilla.jpg)
Softassa olevasta dashboardista voikin sitten katsoa työnsä tuloksia. Sieltä näkyy mukavasti moottorin kiekat, imupaine (jos olisi letku kiinni), mutikan lämpötila, sytystysvirta sekä tässä tapauksessa se oleellisin eli sytytysennakko. Softa osaa myös kirjoittaa nörttiystävällistä csv-tiedostoa levylle, joten kerätty data on saatavilla myös jatkojalostukseen. Tuo suorastaan huutaa lambdan, nopeusmittarin ym kaveriksi raspberryä ja millisekunnintarkkaa reaaliaikakelloa..
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/jakaja_kiinni.jpg)
Siinä se nyt on, apuvirta-USB-johto kyljessään.
Ei muuta kun kovaa ajoa ja Haddaway soimaan!
-
onko tommosesta halvasta ultrapesurista apua? (tai ainaki se näyttää halvalta)
-
On kyllä siistin näköistä, on 8) Mitä tuli maksamaan jakaja? Itsellä Amassa paikallaan vakiojakajaan istutettu Ignitorin muutossatsi, mutta oishan tuommonen satakakskolomone vähä siisti...
-
On kyllä siistin näköistä, on 8) Mitä tuli maksamaan jakaja? Itsellä Amassa paikallaan vakiojakajaan istutettu Ignitorin muutossatsi, mutta oishan tuommonen satakakskolomone vähä siisti...
Ostin omaan pesoseen tän ohjelmoitavan viime keväänä. Koska säästäminen alkaa ässällä ja on elämän tarkoitus, niin luulen tehneeni varsin intensiivisen ja kattavan tukimuksen mistä saa halvimmalla. Testin voittaja löytyy Suomesta ja on aircooled.fi. Karvan alle 4 satkua.
Ja muuten huomasi kun heitti Ducellierin mäkeen.
-
Ostin omaan pesoseen tän ohjelmoitavan viime keväänä. Koska säästäminen alkaa ässällä ja on elämän tarkoitus, niin luulen tehneeni varsin intensiivisen ja kattavan tukimuksen mistä saa halvimmalla. Testin voittaja löytyy Suomesta ja on aircooled.fi. Karvan alle 4 satkua.
Ja muuten huomasi kun heitti Ducellierin mäkeen.
Mä ostin viime keväänä 2kpl EI-usb mallista jakajaa Skandixilta niin hintaa tuli toimituksineen 290e kpl.
-
Pari-kolme vuotta sitten kävi sillä lailla, että tuli aika muuttaa pyhimyksen tallin paikka uuteen. Minä reippaana poikana rakensin pyhimykselle tallin, ja siihen sosiaalitilat kylkeen. Toiset kutsuvat sitä myös omakotitaloksi. Kävi kuitenkin muuton aikana niin hassusti, että arkistoin johonkin liian syvälle taannoin hankkimiani tarroja.
Suruissani etsin näitä tarroja useasti, tuloksetta. Tänään kuitenkin sattui niin mukavasti, että löysin sattumalta tarrat kaivaessani erästä vanhaa läppärilaukkua yhtä vanhaa konetta etsiessä.
Ennenkuin vakavammin harkitsen tarrojen loppusijoitusta carnauban päälle, heitän tälle yhteisölle kysymyksen. Voiko näin tehdä, vai hakevatko ruotsalaiset menninkäiset minut lahden yli ja sijoittavat lopullisesti volvonium-vuoren sisään tehtyyn mausoleumiin?
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/5280546/IMG_20160221_200144.jpg)
-
Ruotsalaiset menninkäiset tulevat ja rankaisevat sinua jos tuon menet tekemään :nohnoh
Ei nuin täydelliseen ulkokuoreen saa mitään höpö höpö tarroja laittaa S*
-
Suruissani etsin näitä tarroja useasti, tuloksetta. Tänään kuitenkin sattui niin mukavasti, että löysin sattumalta tarrat kaivaessani erästä vanhaa läppärilaukkua yhtä vanhaa konetta etsiessä.
Harmi kun löytyivät, et kai ole missään vaiheessa ollut tosissasi noita tuohon liimaamassa?
-
Ensireaktiona jyrkkä ei. Toisaalta huumorin kukka se kaunein kukka, laita magneetti- teipillä niin voi arpoa tilanteen ja fiiliksen mukaan :P
-
Ennenkuin vakavammin harkitsen tarrojen loppusijoitusta carnauban päälle, heitän tälle yhteisölle kysymyksen. Voiko näin tehdä, vai hakevatko ruotsalaiset menninkäiset minut lahden yli ja sijoittavat lopullisesti volvonium-vuoren sisään tehtyyn mausoleumiin?
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/5280546/IMG_20160221_200144.jpg)
Minusta tuollainen hirvi sopii tekemään kunniaa Brewsterille ja lentäjille, eli kompromissina laita yksi pakoputken päälle peilikuvaksi siten, että saat varioitua pierevän hirven.
-
Eikös, jos se miellyttää omaa silmää, niin silloinhan se siihen sopii oikein hyvin ;)
-
(http://vuorinen.cc/album/lolvo/kilvet.jpg)
Ei mul muuta.
Lähiaikoina olisi luvassa juttua muunmuassa siitä, miten tuhoontuomituista penkeistä saatiinkin vielä varsin kelvolliset kalut. Muutamalla taktisella varaosalla sekä purkillisella nahanhoitoainetta tekee ihmeitä.
Hirvet ovat pysyneet pois volvon kyljistä. Tarpeeksi armollisen kiinnitystavan löydyttyä voi olla että päätyvät sopivissa tilanteissa nimensä mukaiseen tarkoitukseen, Prancing moose -tarroiksi :)
Taannoin asentamani 123-virranjakaja on ollut kyllä varsin komia peli. Koneen käytös parani merkittävästi vanhaan verrattuna. Tänään ajeltiin jokusen kymmentä kilometriä, ja eron vanhaan kyllä huomasi. Jahka saan muut lastentaudit korjattua, niin vuorossa on optimaalisen sytytyskäyrän haarukointi. Seossuhteet tuntuisivat olevan riittävän kohdillaan, analyysistä kiitos kauhukahvaan niputettu FMI:n lambdanäyttö.
(https://www.dropbox.com/s/ff9tp1wqfu7708l/IMG_20160427_231853.jpg?dl=1)
Koneella istuessa on hyvä venyttää niskaa. Muista myös venyttää toiselta puolelta.