Saisko "koputustestin" sisätiloissa mitkä kohdat "rämisee" ei tuntuu halpikselta.
Toistaiseksi mikään ei rämise tai värise ajossa ja toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin.
Yleisesti ottaen materiaalit näyttävät laadukkaailta ja viimeistely on hyvällä tasolla, mutta kolme kohtaa nostan esiin:
1) Keskikonsolin kehysmuovi. Se on harmaata ja kovaa. Tuo kehys olisi voitu XC90:n tapaan päällystää samalla nahkalla, jota on käsinojassa ja penkeissä. Voi pojat, että olisi ollut tyylikästä(!), mutta kai jotain piti jättää lippulaivaan...
2) Penkkien taustat. Edellisessä XC60:ssä nahkapenkit oli verhoiltu ympäri, mutta nyt on lyöty säästölekalla ja penkkien taustat ovat kovaa muovia. Onneksi penkkien muotoilu on muuten tosi tyylikäs, eikä asiaan varmaankaan kiinnitä huomioita, jos ei tee edellä mainittua vertailua. Laatuvaikutelma kuitenkin hieman kärsii, kun taakse könytessä tökkää polvensa muoviin...
3) Hansikaslokero. Että voidaan sitten kojelaudasta yksi kohta tehdä niin muista poikkeavasti. Se on kuin väärään muottiin joutunut halpa muoviämpäri ja muuten ainut paikka sisätiloissa, jota voi painelemalla nitkutella edestakaisin. Lokero ei muuten ole umpinainen, vaan kun kurkkaa tarpeeksi pitkälle, takaa näkyy kojelaudan sisään ja sinne voi myös työntää tavaraa...
Jotenkin veikkaan, että näissä kaikissa on pitkälti kyse suorien valmistuskustannusten ohella auton kokonaispainossa säästämisestä ja siten pienemmistä päästöistä.
Sitten väliin jotain positiivistakin: Tankkausluukku on nykyisin painamalla avattava. Edellisessä mallissa avaus oli napilla kojelaudasta ja talvella, jos oli sopivasti paikat jäässä, avaus napsahti luukun jäädessä kiinni. Nyt ei ole uudesta autosta vielä jäätymiskokemuksia, mutta veikkaan luukkua painamalla jäidenkin lähtevän välistä ja luukun aukeavan. Tankkausyhde on nyt korkitonta mallia, joka puolestaan on hyvä siksi, että jossain vaiheessa (2011 V60:ssä oli, 2017 XC60:ssä ei ollut) Volvo hukkasi korkista luukkuun sopivan pidikeloven. Simply not clever. Mutta nyt kun ei ole korkkia, niin ei tarvita pidikettäkään. Kolmas tankkauspaikalla ilahduttava asia on täyteen tankkauksen suoraviivaisuus. Vanhassa autossa tankkauspistoolin ensimmäisen napsun jälkeen sai halutessaan tankkiin menemään vielä viitisen litraa menovettä, mutta sitä piti lirutella hiljakseen. Nyt ekasta napsusta tankkiin menee tasan kaksi litraa lisää ja sitten se on putkea myöten täynnä, piste.
Olen nyt kaksi kertaa käynyt konetilan puolella. Ensimmäisen kerran kävin, kun auto oli uusi ja halusin vain kurkata, että miltä siellä näyttää sekä täyttää tuulilasinpesunesteen. Tänään oli toinen kerta ja ihan vaan siksi, että halusin todeta, mikä on likaantumisaste 4500 km:n jälkeen ja ottaa tänne kuvan, kas tässä:

Jäähdytyspuhallin on nyt tiiviimmin paketoitu ja katemuovia on runsaasti paikkojen peittona. Huomatkaa oikealla punaisen kannen alla hyvin merkitty plus-napa ja siitä edelleen oikealle tappi, johon voi kytkeä miinusjohtimen. Hyvä uudistus! Konepelti on muuten todella iso ja nousee kahden kaasujousen avittamana lähes pystysuoraan ylös.
Tällaista tänään. Päivittelen nämä asiat myös alkuperäiseen postaukseen, kun tässä ehdin...