Tässä esittely ja projektin aloitus pitkäaikaisesta haaveesta: aidosta volvon valmistamasta vuoden -71 145 express umpikyljestä. Auto on viimeksi katsastettu marraskuussa 2000 ja ilmeisesti vuoden 2001 aikana jäänyt pois ajosta.
Oli vuosi 2017 ja olimme erään tutun harrastajan kanssa lyöneet kaupat lukkoon 142 osalta. Autoa hakiessa silmään pisti myös eräs toinen jokseenkin aliarvostettu, mutta erittäin harvinainen klassikko, jonka rinnalla pyhimykset ovat tusinatavaraa. 145 express. Eikä mikä tahansa express, vaan umpikylki. Silloin en osannut itse vielä ymmärtää expressien harvinaisuutta, mutta tiedustelin joka tapauksessa olisiko kyseinen yksilö myynnissä. Ei ollut. Aikaa kului ja aina silloin tällöin tiedustelin olisiko kyseinen yksilö myynnissä, mutta ei se ollut. Kuitenkin törmätessämme lahdessa toukokuussa express volvon äärellä puheeksi nousi taas express ja nyt oltiin tultu siihen tulokseen, että voisin autosta tehdä tarjouksen. Eikai kukaan muu, ainakaan paikallisista ole yhtä hullu, että tälläisen vielä kasaan harsii. Silloin rahapussiin katsoessani sieltä ei löytynyt kuin hämähäkin seittiä, joten homma jäi roikkumaan. Opintojen lomassa kesän aikana, kun oli hiukan aikaa tehdä töitäkin tuli taas express mieleen. Kävin tiedustelemassa vieläkö se olisi kaupan ja koska sitä voisi käydä katsomassa. Sovittiin keskiviikko illaksi, että käyn katsomassa autoa ja pitkän väännön jälkeen pääsimme hinnasta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Tiedossa oli, että kyllä se kohtuullisen rapsakka yksilö on, mutta ei se ainakaan paremmaksi ollut viimeisen 5 vuoden aikana mennyt. Onneksi kuitenkin auto on maannut asfaltilla ainakin viimeiset 10 vuotta, joten sentään heinät eivät ole päässeet kasvamaan auton pohjasta läpi. 142 ohella Yhden aikalailla saman kuntoisen 244 olen hitsannut, josta ei muuten ole täälä mitään kirjoitusta, joten hitsaaminenhan ei ole uutta. Korigrillinkin saa siitä 244 tehdystä muokattua kohtuullisen helposti 145 korille sopivan. Silloin lopetin tuntien laskemisen 1000 jälkeen, katsotaan kuinka monta tähän kuluu.
Tänään oli sitten viimein se päivä kun kaupat saatiin lyötyä lukkoon. Kotoa lähtiessä otin mukaan kierroksen hyviä renkaita vanteineen, kun tiedossa oli, että noilla renkailla auto ei tule liikkumaan. Ensimmäisenä luvassa oli siis rengasjumppaa. Hommaa helpotti se, että auto oli asfaltilla. Mutta vaikeutti se, että takana tunkinkorvakot painuivat korin uumeniin samalla kun tunkkaa nosti. Onneksi akselit ja pyöräntuennat olivat kaikki tukevasti omilla paikoillaan, joten takaa alatukivarren etukorvakosta autoa sai sen verran ilmaan, että sai tuoreet renkaat alle.
Ensikohtaaminen tänään:

Seuraavana hommana oli rattilukon irroitus. Virtalukkoon oli kyllä avaimet, mutta vuosien saatossa virtalukko oli vetänyt täysin jumiin, eikä tehnyt yksinkertaisesti yhtään mitään. Edes haittalevyt eivät tuntuneet reagoivan millään tavalla avaimen lukkoon laittamiseen tai pois ottamiseen. Vaihtoehdoksi jäi siis irroittaa koko lukko. Ratin ympärysmuovit ensin pois ja sitten viisteet virtalukon pultteihin ja talttapääruuvarilla kiersi pultit pois. Ensimmäinen ongelma ratkaistu. Sitten ongelmaksi muodostui edessä oleva hirsipino, joka on todennäköisesti ilmestynyt paikalle auton jälkeen. Tunkkasin keulan etupalkista ilmaan, ja järkeilin siirtäväni keulan lähemmäksi tietä siinä kuitenkaan onnistumatta. Moottorit on tehty säästämään hikeä ja kytkin vetoauton hinausköydellä tunkkiin, joka veti auton keulaa tielle päin. Pikkusen saimme nypättyä auton keulaa keskemmälle tietä pois hirsipinon takaa kunnes tunkki alkoi toistuvasti luisumaan etupalkin alta. Kuitenkin se pienikin siirto riitti. Nyt tarvitsi enää kääntää ratti linkkuun ja volvon mahtavan kääntösäteen ansiosta hirsipino oli kierretty. Samalla huomasin, että vänkärin puolen takarengas oli täysin jumissa. Ongelmia olisi tiedossa kauramoottorilla varustetun vinssin kanssa, jos toinen takarengas on jumissa. Otin vielä renkaan irti ja paukutin pitkän talttapäisen vääntöraudan jarrulevyn ja jarrupalojen väliin. Tällä sain vapautettua renkaat ja nyt auto rullasi iloisesti ja vinssillä kyytiin veto oli helppoa.
Liikkeellä

Kotia kohti






Ensimmäisenä vuorossa oli tietysti pesu. Sammal ja lika oli kovassa, mutta samalla oli palkitsevaa nähdä työn tulos.
1. Painepesukierros

Pesun jälkeen




Sisätilat ovat kärsineet jonkun verran.



Lahoa





Moottoritila


Kokeilin autoa jopa käyntiinkin. Selvisi tulppien, kärkien, pyörijän vaihdolla. Hörähti starttipilotin voimalla käyntiin vaivattomasti, mutta kaasutin tulvi niin mielettömästi, ettei se käynyt omin voimin. Väliäkö tuolla, kun kuitenkin on rakennettava moottori tätä autoa varten.
Tulen kyllä todennäköisesti tekemään lasikylkisen expressini ensin, mutta halusin tehdä jo tässä vaiheessa topicin tästä. Sainpahan ostettua tämän ja ainakin on tallipaikka tälle niin ei ruostu enää enempää. Mieletön peltisavotta edessä, mutta mikäs sen hauskempaa.