Talouteen hankittiin ensimmäinen Volvo ikinä ja tässä säikeessä tullaankin nyt ihmettelemään tätä ostosta, sen vikoja ja muuta sellaista. Ostopäätös syntyi lähinnä hyvän yleiskunnon ja onnistuneen koeajon perusteella. Toki tarkastin huoltohistorian ja arvioin sen korkeintaan siedettäväksi. Nykymittapuun mukaan se on täydellinen eli 30tkm välein huollettu. Todellisuudessahan tuo on farssi. En ole koskaan ollut long life -miehiä ja tämäkään auto ei semmoista elämää enää meidän taloudessa tule elämään. Positiivisena puolena kone käy kyllä pehmeästi, voimaakin on ja automaattiöljyt on sentään vaihdettu kahdesti. Jakopääkin tehty hiljattain. Autolla on ajettu n. 277 000km.

Tein autolle heti pikaöljynvaihdon kun sain sen kotipihaan eli imin Lidlistä ostamallani 12V-imupumpulla vanhat kurat pois öljytikun aukosta ja kaadoin varastosta löytämäni avaamattoman 5L Valvoline tonkan koneen sisuksiin. Lisäsin sekaan RVS-aineet ja ajoin niillä noin 400km. Sen jälkeen taas uudet öljyt ja suodatin alakautta + toinen setti RVS:sää. Tämän sirkuksen yhteydessä sain ensikosketuksen V70:sen tyyppivikoihin... Konehan selvästi huohottaa öljykorkin kautta ja öljykorkissa ja täyttöaukossa on helkutisti mustaa paskaa (putsasin molemmat). Long live long life huollot! Eiku...
Eli sitten vaan opiskelua internetistä ja tutustumista huohotinongelmiin. Tilasinkin jo uuden huohotinsarjan KL-varaosilta ja samalla voikin näemmä putsata myös kaasuläpän. Vaihdoin ilmansuodattimen ja raitisilmasuodattimen, ne olivat molemmat aivan tukossa.

Pitänee vielä vaihtaa sytytystulpat, ohjaustehostimen öljyt, polttoainesuodatin ja viedä johonkin pajalle automaattilootan huuhteluun. Sitten ollaan ehkä saavutettu tila, jossa voi hengähtää ja miettiä tulevia ehostuksia. Keksin niitä kyllä jo nyt. Yksi on nuo vanteet, ne lienevät mk3 -mallista? Ainakin niissä on kaikissa aika paksut spacerit ja en oikein fanita moista ratkaisua. Vakionopeudensäädin kaipaa huomiota yms yms. Mutta on tässä toisaalta potentiaalia vielä jopa hienoksi menopeliksi.
