Juu, eli muokkasin tätä sen verran, että lisäsin otsikkoon myös T-5R:n. Juppiautonimityksen se sai töissä, kun duunikaverit sano, että tuollaisen juppiauton ostit. No juppi käsitteenä taitaa osua minuun melko hyvin, niin mitäpä sitä kieltämäänkään.
Asiaan:
Minulla oli pitkän aikaa kesäautona MB SLK 230K. Se oli lapsuuden haave omistaa sellainen joku päivä ja sitten se sattui tulemaan vastaan mobilessa. Väri oli räikeän punainen ja siinä oli AMG paketti, eli perus puskurit, helmat ja putken päät. Möin auton joskus vuonna 2014 ja sen jälkeen olenkin sitten ajellut kesät ja talvet V70 volvolla. Paitsi viimekesä meni XC:llä. No kuitenkin pitkän aikaa meni haaveillessa vaikka mistä kesäautosta aina Ladasta Lamboghiniin. Nyt tässä talven aikana on iskostunut päähän, että jos tahtoo kesäauton, niin sellainen on ostettava. Nettiauto levälleen ja vanhaa V70:stä tarjoamaan vaihdossa vaikka minkänäköiseen kulkineeseen. Jossain vaiheessa pääsin ihan paikan päälle katsomaan yhtä 850 ärrää. Se oli automaattilaatikolla, joten ei kuitenkaan iskenyt ihan täysillä. Kipinä oli kuitenkin syttynyt.
Suomen tarjonta oli äkkiä katsottu läpi ja katse suuntasikin Ruotsiin, josta löytyi lupaavannäköinen yksilö. Myyjään puhelinyhteys ja englanniksi solkkaamaan, että "juu häv this volvou eitfifti tii gul". Kysyin myyjältä, että jos tulen ostamaan auton, niin onko auto varmasti kunnossa, että pääsen sillä kotiin Suomeen. "Absolutely!" kuului vastaukseksi ja vielä sen päälle sain hyvät kuvat ja videoitakin autosta. Ei se ollut mikään kedon kaunein kukkanen, mutta ei mikään rytöläjäkään. No reppuun kalsarit ja seikkailumieltä ja lentäen Ruotsiin. Autoliike oli melko pieni, mutta repertuaariin kuului mm. E34 M5, Audi S1 quattro, Audi R8, MB AMG GT, Ferrari 458, niin ne herättivät luottamuksen, että ei tässä minkään pikkujobbarin kanssa olla tekemisissä. Myyjä kertoi ihan avoimesti, että auto oli varastettu edelliseltä omistajalta noin vuosi sitten, minkä takia koko keula oli maalattu uudelleen. Auto oli löydetty jo seuraavana päivänä, oli käytetty jossain keikassa ja sen jälkeen hylätty. Onneksi eivät polttaneet. Maalauksen jälki oli hyvä ja sävyeroa ei juurikaan ole. Kiillossa on melkein suurin ero, ja siitä pääsee myllytyksellä (ehkä).
Koeajo tehtiin siinä Tukholmassa ja oli vähän liukasta kesärenkailla lipsutella siellä. Auto kuitenkin toimi ja vetojakin tuntui olevan. Tinkasin mukaan myös talvirenkaat, mikä olikin suuri virhe, ne nimittäin ravisti niin hirveästi, että oli pakko ajaa suoraan laivasta rengasliikkeeseen ja vaihdattaa kesärenkaat takaisin alle. Onneksi sää suosi sen verran, että liukasta ei ollut missään vaiheessa. No, automyyjä kun oli, niin pakkohan sen oli vähän kusettaa. Ruotsissa jäin sitten tulliin kiinni. Virkailija kysyi, että miksi olen laivaamassa tuollaista vanhaa Volvoa Suomeen? Sanoin, että ostin tämän, niin tokaisi vaan, että eikö teillä Suomessa muka ole vanhoja Volvoja. No ei ole! Ja sitten koira paikalle. Vähän nousi jo kylmä hiki, että mitä jos ne auton aikoinaan varastaneet nistit ovat vahingossa pudottaneet jonkun nyssäkän autoon. Kumihanska kävi jo mielessä, mutta ei onneksi sen enempää minussa. Auto oli puhdas ja paperihommat kunnossa.
Suomen päässä tulikin seuraava ongelma. Ahdot katosi 2500 kierroksen jälkeen. Muuten auto pelitti, niin ajoin sen silti kotiin asti. Menin suoraan katsastukseen auton kanssa hakemaan vikalistaa, mutta yllätyin tässä vaiheessa positiivisesti, kun katsastusmies sanoi, että ei sieltä mitään vikaa löytynyt. Toiselta puolelta edestä alatukivarren hela alkaa olemaan heikko, mutta väljää ei vielä ollut. Ensi vuonna sitten uudella alatukivarrella. Auto talliin ja äkkiä selaamaan Volvo foorumeita ja äkkiä sieltä löytyikin ohjeet tarkistaa alipaineletkut. Yhden alipaineletkun bongasin, joka oli irti ja muutenkin niin hauras, että se katosi kuin Thanoksen sormien napsautuksesta. Letku lähti ilmamäärämittarin takaa ja meni jollekkin kellon näköiselle osalle, mikä on kiinni ilmanputsarikotelossa. Vaihdoin letkun ja sitten koeajolle. Heti ensimmäisenä huomasin, että kierroksia tulee nyt ihan toiseen tyyliin. Ja seuraavan asian huomasin sekunnin sadasosa sen jälkeen: rajotinta ei ole tai sitten se on todella korkealla. En alkanut kokeilemaan, että löytyisikö sieltä vielä rajoitin, mutta 7500k/min se ei vielä ollut. Sitten tien päälle kokeilemaan ja vetoja tuntuikin olevan ihan riittävästi. Persdynolla sanoisin, että 250hv.
Niinkuin kaikissa 850 Volvoissa, ei tässäkään toiminut matkamittari. Ja jälleen kerran foorumia selatessa uskalsin jo tilata ne kuuluisat rattaat ihan jo purkamatta koko mittaristoa. Ja niinkuin jo aiemmin totesin, että tämä ei ole se kedon kaunein kukkanen, niin joitain pieniä osapuutteita löytyi. Kuten esimerkiksi ne kattokaiteiden ruuvien suojaläpät ja apparin oven punainen huomiovalo ja tahmaisesti toimivat tuulilasinpyyhkijät. Kaikista älyttömin asia paljastui sitten, kun irroitin ruotsin kilvet ja niiden kilpitelineet. Siihen ärrän puskuriin on tehty sellainen tupakka-askin kokoinen reikä lohkolämmittimen läpiviennille. Itse lohkolämmittimen pistoketta ei enää ollut, mutta johdon pää törrötti puskurin sisällä. Toivoin jo hetken, että siellä puskurin sisässä olisi ollut joku paikallisen Aarnion rahakätkö, mutta tyhjä arpa. En vieläkään oikein pysty käsittämään, että kuka tollo menee sahaamaan ärrän puskuriin niin hirveän reiän varsinkin kun edes vanha lohkolämppärin pistoke ei ole lähellekkään niin suuri.
Kaikista näistä ajattelin selvitä varaosa-autolla. Ostinkin jo vm1995 2 litran bensa-automaatti kasipätkän, missä oli kuukausi ajoaikaa jäljellä. Auto ei ollut hinnalla pilattu, mutta yllätti positiivisesti. Siihen oli laitettu melkein uudet ajovalot! Siitä sain melkein kaikki osat, mitä tarvitsin (ja ehkä myös sen, mitä kaikkea tulen vielä tarvitsemaan). Ärrän puskurit kun on tunnetusti niin yleisiä varaosia, niin ajattelin tehdä tämän vaikeamman kautta. Otan varaosa-autosta puskurin, leikkaan siitä kappaleen irti samalta kohdalta, mihin ärrässä on tehty se reikä ja muovihitsaan kiinni ja paikkamaalaan sen. Homma menettelee toistaiseksi, kun suurin osa siitä onneksi peittyy eturekisterikilven taakse. Ja tarkennukseksi vielä, että minä en sitä tee, vaan alan ammattilainen.
Seuraava ongelma (montako näitä vielä tulee?) tuli eteen, kun aloin vaihtamaan sitä mittariston ratasta. Rattaan vaihdossa ei mitään, mutta ne vikavalot mittaristossa. Itse tinattuja johtoja vikavalosta toiseen! Kun virrat kääntää päälle, niin hienosti syttyy kaikki vikavalot ja sitten sammuu, eihän siinä mitään, mutta entäs kun otan sivuleikkurit ja pistän kaikki poikki? Otin varulta niistä "kytkentäkaavion" ennenkuin laitoin sivuleikkurit laulamaan. Tuloksena sitten SRS, ABS ja TRACKS merkkivalot. Vikakoodithan tästä luetaan sillä pinnillä, mitä tökitään niihin eri reikiin. SRS vikakoodi oli 222 eli passenger airbag open circuit ja ABS vikakoodi oli 313, eli left rear open/short circuit. No tuo ABS homma nyt ei niinkään huoleta, mutta tuo SRS kylläkin. Tässä ei nimittäin ole matkustajalle turvatyynyä. Sitä ei siis fyysisesti ole siellä, kojelaudassa ei ole sille paikkaa ja se kohta kojelaudan sisällä, mihin se turvatyyny laitetaan kiinni, niin sen ruuvitornit on korkkaamattomat. Eli niissä ei ole ikinä ollutkaan mitään kiinni. Tarkoitetaanko tässä nyt, matkustajan sivuturvatyynyä vai? Kori on myös niin suora myös sisäpuolelta, että en oikein jaksa uskoa mihinkään harakiri kolarikorjaukseenkaan.
Nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan tekstiä sen verran, että viimeisen yllätyksen pidän lyhyenä ja ytimekkäänä: Takakilven teline oli talttapääruuveilla kiinni ja ruuvit oli niin jumissa, että toinen meni poikki. Porasin sen irti, meni ihan päin marjapuskaa se homma ja kauhea ruosteläntti oli siinä. Minusta on typerää, että käytetään talttapääruuveja, kun torxitkin on olemassa ja se, että kilpitelineen ja takaluukun väliin ei jätetä tilaa "hengittää".
Siinä tarinan pääpiirteet tähän mennessä
Lopuksi vähän kuvia:


