Tonin 142 -74 B230FB Turbo

Hei kiitos ja oli mukava tavata itse LH2.4 Guru!

Olihan siellä paljon katseltavaa, melkein enemmän kun jaksoi kierrellä..

Pienellä menee vaikka 130 km/h motaria Lahteen ja takaisin + sekalaista nurkka-ajoa, 9.31 l/100km.

Valmistautuminen Ahveniston VRCF ratapäiville osa-1/3: Öljynlauhdutin

Lahden reissulla motarilla oli öljynlämmöt 100 astetta ja vähän kun polki niin 110-120 astetta eli cooleria tarvis.



Ensiksi piti kiertää suodattimen tappi irti, ja oli kohtuu lujassa mutta lähtihän se sieltä kun aikansa pakersi. Ja pitempää tappia tilalle.



Wahlerin termaria on ainakin kahta eri mallia; 75 ja 95 asteiset. Tuo on siis avautumislämpötila ja +15 astetta lisää niin on täysin auki. Ja 75 asteinen asentui kun on pääosin kesäauto kyseessä. Tässä oli tiiviste aivan kovettunut niin joutui lainaamaan toisesta paremman. Tässä itsellekin muistutukseksi jos pitää uutta hankkia: O-rengas 1.00 IK 925093



Kellarista löytyi Volvo merkkinen lauhdutin.



Vaihtui samalla mittarin mukainen oikea 5bar öljynpaineen mokkula vanhan 10bar tilalle. Vähän on tunkua tuolla; öljynpaineen mokkula ja ahtimen öljynkierto, termarin ja suodattimen lisäksi. Mutta juuri ja juuri mahtui. Suodattimenkin pystyy vaihtamaan takakautta downpipen vierestä. Paineletkujen liittimet tuli noukittua Hydromarketista talteen.



Lauhdutinkin asennettu, kuva hämää, se ei oikeasti roiku ulkona vaan on etuspoilerin takana suojassa. Kaipa se sieltäkin jotain jäähdyttää, ei ollut paljoa vaihtoehtoja asennuspaikalle, varsinkin kun halusi käyttää noita olemassa olevia paineletkuja.

Tätä on tullut seurattua jo hyvä tovi, mutta eipä ole tullut kommentoitua mitään. Toivottavasti ahvenistolla nähdään, niin saadaan ainakin kaksi 140-sarjalaista radalle

Vähän on tunkua tuolla; öljynpaineen mokkula ja ahtimen öljynkierto, termarin ja suodattimen lisäksi. Mutta juuri ja juuri mahtui. Suodattimenkin pystyy vaihtamaan takakautta downpipen vierestä.

Huomasin itse tämän myös oman vapari 142 kanssa. Tuo öljynpaineanturi on vain niin iso morkula, että se ei meinaa sopia helposti mihinkään. Mulla myös mykistyi 2 anturia tärinän johdosta, kun anturi tärisi t-haaran päässä lohkon kyljessä, niin päädyin ratkaisuun, että laitoin anturin koriin kiinni ja anturin ja öljynryöstölaipan välille sopiva jarruletku. Nyt on pelannut sen puolesta jo pari vuotta. Voisi helpottaa tilanahtauden kanssa tässäkin.

Valmistautuminen Ahveniston VRCF ratapäiville osa-1: Öljynlauhdutin

Lahden reissulla motarilla oli öljynlämmöt 100 astetta ja vähän kun polki niin 110-120 astetta eli cooleria tarvis.



Ensiksi piti kiertää suodattimen tappi irti, ja oli kohtuu lujassa mutta lähtihän se sieltä kun aikansa pakersi. Ja pitempää tappia tilalle.



Wahlerin termaria on ainakin kahta eri mallia; 75 ja 95 asteiset. Tuo on siis avautumislämpötila ja +15 astetta lisää niin on täysin auki. Ja 75 asteinen asentui kun on pääosin kesäauto kyseessä. Tässä oli tiiviste aivan kovettunut niin joutui lainaamaan toisesta paremman. Tässä itsellekin muistutukseksi jos pitää uutta hankkia: O-rengas 1.00 IK 925093



Kellarista löytyi Volvo merkkinen lauhdutin.



Vaihtui samalla mittarin mukainen oikea 5bar öljynpaineen mokkula vanhan 10bar tilalle. Vähän on tunkua tuolla; öljynpaineen mokkula ja ahtimen öljynkierto, termarin ja suodattimen lisäksi. Mutta juuri ja juuri mahtui. Suodattimenkin pystyy vaihtamaan takakautta downpipen vierestä. Paineletkujen liittimet tuli noukittua Hydromarketista talteen.



Lauhdutinkin asennettu, kuva hämää, se ei oikeasti roiku ulkona vaan on etuspoilerin takana suojassa. Kaipa se sieltäkin jotain jäähdyttää, ei ollut paljoa vaihtoehtoja asennuspaikalle, varsinkin kun halusi käyttää noita olemassa olevia paineletkuja.

Iteki joskus 240.sä tuskailin sen öp.mittarin kellon koon takia, nii vetäsin sieltä lohkon painelinjasta pelkän hydraulipunosletkun iskaritolpan viereen ja jakobloki letkun päähän sinne. Sielä tilaa paineanturille, mittarin kellolle ja vielä 1lähtö turbon öljynsyötöle.

Noista moottorin lämmöistä...
Tuo 75 asteen termari voi olla tosi hyvä kesäkäyttöön. Jopa tinakoneeseen vaihdan kesäksi kylmemmän termarin, suojeleehan se vähän moottoria näillä helteillä.

Koulussa aikanaan opettaja sanoi ottomoottorin optimilämpötilan olevan 87°C. Mistä lie sen kaivanut.
Siitä nyt on jo hetki aikaa, 46 vuotta mutta tuo on jäänyt mieleen ja vähän jotain muutakin kenties.

Optimilämpötiloja on useita. Teholle ja päästöille ja kulutukselle omat.

Iteki joskus 240.sä tuskailin sen öp.mittarin kellon koon takia, nii vetäsin sieltä lohkon painelinjasta pelkän hydraulipunosletkun iskaritolpan viereen ja jakobloki letkun päähän sinne. Sielä tilaa paineanturille, mittarin kellolle ja vielä 1lähtö turbon öljynsyötöle.

Dieseleissä olen käyttänyt tuota teflonletkua painekellolle, kun siellä on muuten niin ahdasta. Nyt kun laittoi T-haaran oikeaan asentoon niin jäi termarista painekellon ja moottorin korvakkeen väliin n. 1/2 senttiä väliä kumpaankin. Oli budjetti asennus kun pääsi kulkematta hydrauliikkakaupan kautta. Olishan ollut vielä tuollainen salainen asekin millä olisi voinut siirtää suodatinta tai molempia sivummalle. Olisi vaan teettänyt paljon vaivaa ja pähkäilyä sekä kukkaron raottamista.

Kaipa ne Volvon Insinöörit ovat tienneet mitä ne asiakkailleen tarjoaa. Tuo 75 astetta on vasta avautumislämpötila mistä otetaan etukenoa, että lämmöt nousee hallitusti haluttuun pisteeseen.

Valmistautuminen Ahveniston VRCF ratapäiville osa-2/3: Painekello

Testiajot on tehty auton entisöinnin jälkeen, joten eiköhän se ollut jo korkea aika kutitella vähän lisää tehoja ulos. 0.4 bar testikello vaihtui 0.8-0.9 bar kelloon niin johan alkoi tämäkin auto lähteä kun hauki kaislikosta. Noin puolen bar:in paineen lisäys sai kyllä melkoisesti potkua aikaan. Ei edes nakuvalo vilkkunut vielä, joten olisihan sitä varaa kiristää turboruuvia entisestään jos niikseen tulee.

Onhan noita painekelloja siunaantunut varastoon ja löytyi yksi vastaavanlainen niin ei tarvinnut alkaa modaamaan kiinnityksiä. Vaihtoi vain säätötangon vanhasta niin tuli paremman näköinen ja saman pituinen.



Testiajolla paineet kohdallaan.



Öljynpaineet ovat nyt oikein kun on mittaria vastaa paineanturi. Myös öljynlauhdutin näyttää toimivan niin kun pitää. Lämmöt on tippuneet normaaliin ja tällä ei ollut vaikutusta jäähdytysvesiin, että ne olisi laskeneet.

Valmistautuminen Ahveniston VRCF ratapäiville osa-3/3: Takavakaaja

Takavakaajan asentaminen on ollut jo pitempään työlistalla, niin nyt tuli hyvä syy suunnitella ja toteuttaa asennus. Koska tuo 200-sarjan normi vakaaja pakoputken mutkalla on mielestäni susiruma eikä sovi tällaiseen ollenkaan niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi 900 vakaaja. Ja noita 200-sarjan suoria R-sport vakaajia kun ei enää oikein mistään saa. Ja vaikka saisikin niin pyyntihinnat lieneät jotain käsittämätöntä. Purkuautosta sai vakaajan 0 €. Pieni pintaruoste ei haitannut kun sai helposti fiksattua kuntoon.



Suunnittelun lähtökohtana oli, että autoon ei tehdä mitään modauksia - porata, laikata, hitsata, tms. - vaan kiinnitetään olemassa oleviin paikkoihin. Etukiinnikkeeksi valikoitui tietysti iskarin pultti, kuten normaalissakin tapauksessa vakaaja on kiinni. Suoraan kiinnittämällä se olisi ottanut kiinni perän kiinnityskorvakkeeseen, joten siihen tuli hankittua pultti + jatkomutteri, jota lyhennettiin sopivaksi.



Takaosan kiinnikkeeksi löytyi IKH:sta joku ovipyörästön kulmarauta (12 €) mistä sai yhdestä kiinnikepalat molemmille puolille. Pahvista sabluuna ja eikun laikkaamaan ja poraamaan kiinnitysreikiä. Ja mainittakoon, että tukivarressa oli valmiiksi jo reikä eli siihen ei tarvinnut tehdä mitään.



Liian pitkähän tämä on 140-sarjaan, mutta kun laittaa katkaistun vakaajan päät kohdalleen ja lyhentää keskeltä niin hyvä tulee. Päät tuli hitsattua yhteen ja tein vielä lattaraudasta tuollaisen kolmion mallisen tukikappaleen minkä hitsasin myös paikoilleen. Sitten vain ruosteiden putsaus, ruosteensyöjää, 2K pohjamaalia ja maali pintaan.



Sitten vain loppusilaus eli vakaaja paikoilleen ja pultit kiinni. Mielestäni tuli aika pätevän oloinen ja siisti toteutus. Nyt ei tällä erää tule muuta mieleen, joten alkaa olla kumijalka valmis radalle.

Otit vakaajasta keskeltä pätkän pois?
Mitenkä tuo käyttäytyy hitsauksen jälkeen. Itse en olis uskaltanut. Tulee kuitenkin vääntöä jonkun verran siihenkin kohtaan.

Jäähän siihen joustoa vielä muuallekkin, eikä tuo katketessaan mitään vaaraa tuo.
Hitsasin työkaverille joskus katkenneen kierrejousenkin kasaan 
Ja noihin "kilpureihin" on tullu hitsailtua tukivarsia, olkavarsia yms. Ja ihan vaan migillä, ei pidä suotta jännittää 

Kyllä siinä joustovaraa on riittämiin. Se vakaajahan kiertyy päistään koko matkalta eikä tuo hitsattu keskikohta paljoakaan asiaan vaikuta. Tai vaikuttaa se sen verran, että on jäykempi kun vakio . Netistä löytyy paljon vakaajia mitä on katkottu ja hitsattu. Laskin testiksi autoa nosturilta toinen puoli rengasta pinon kakkosnelosia päällä niin vinoon kun sen taka-akselin sai ja rytyytin autoa eikä vakaaja ollut moksiskaan. Ihme olisi jos tuo määrä sulatettua metallia antaisi periksi..