Volvo Amazon -69Elettiin vuoden 2019 syksyä kun tuli myytyä silloinen harrasteauto, moottoripyörä, sekä käyttöauton virkaa toimittanut Volvo s80 -01 lievän motivaatiopuutoksen takia kyseisiä ajoneuvoja kohtaan.. Tilalle hommattiin sittemmin vain yksi käyttöauto jolla ajettiinkin tyytyväisenä talvi 2019-2020.
Keväällä 2020 alkoi yllättäen kuitenkin mieltä vaivaamaan jonkin sortin tyhjyydentunne tulevan kesän harrastuksiin, joten rouvalta kyselemään josko kesäksi olisi jonkinmoinen harrastekohde hankittava talouteen. Tämähän johti keskustelun jälkeen Nettiauton avaamiseen ja sopivan ajoneuvon etsimiseen.
Alunperin lähdettiin avoimin mielin etsimään kesälle soveltuvaa kulkinetta talouteen, mutta jotenkin mieli vain taipui aina katselemaan kuvia Volvoista, eikä mistä vain Volvoista, vaan Volvo Amazoneista. Tämä kun rouvallekin oli mieluisan näköinen auto ja meikeläiselle kersasta asti yksi unelmista omistaa Amazoni (kotikylillä pyöri aikoinaan sähkönsininen "kasarituning" amazoni joka pienen pojan verkkokalvoille paloikin), laitettiin Nettiauton hakuagentti hakemaan meille soveltuvaa yksilöä.
Auton merkki ja malli kun nyt oli päätettynä, jäi oikeastaan ainoaksi kriteeriksi että auto olisi pelleiltään ja maalipinnaltaan mahdollisimman hyvä kuntoinen, koska itsellä ei ole paikkaa/taitoa alkaa tekemään omaa mieltä riittävän tyydyttävää jälkeä näissä hommissa..
Elettiin kesäkuun loppua 2020, kun päiväunilta heräsin puhelimen kilahdukseen. Hakuagentti ilmoitti myyntiin tulleesta Amazonista B20 koneella. Toinen silmä kiinni vilkaisin ilmoituksen läpi juuri mitään tajuamatta ja jatkoin unia. Herätessäni oli kuitenkin isä laittanut viestin "Siisti Amazoni tullu myyntiin", joten ilmoitus uudestaan auki, ajatuksen kanssa lukemaan läpi ja kuvat katsomaan. Kyseinen yksilö näytti kuvien perusteella oikein siistiltä, juuri sellaiselta siisti peltiseltä mitä oltiinkin hakemassa, joten soittoa myyjälle, (joka ilmeisesti tälläkin foorumilla vaikuttaa), jonka kertoman perusteella uskalsinkin kysyä josko hän olisi voinut auton meille varata kunnes päästäisiin viikonloppuna Jyväskylästä paikan päälle autoa katsomaan. Tämä myyjälle sopikin, joten viikonlopun tullessa nokka kohti Kotkaa ja vilkaisemaan vastaako auto niin kuvia, kuin kertomaa.
Myyjän pihaan tullessa, pensasaidan takaa kun katse osui Amazoniin, tuumattiin rouvan kanssa yhteen ääneen "notta tuo lähtee meidän mukaan", eli tästä pääteltäköön että auto oli kyllä kuvauksen sekä kuvien mukaisessa kunnossa. Jos nyt jotain negatiivista autosta pitää hakea, niin konehuone oli eri värinen kuin muu auto, peräkontti oli täysin ilman verhousta, pari pientä ruostekuprua jotka ei onneksi näkyvillä paikoilla olleet, sekä muutama maalivaluma. Sisustassa myös pientä fixailua vaativaa, mutta kokonaisuutena todella siisti yksilö omasta mielestä, joten kaupat syntyi.
Mainittakoon vielä että autoon oli meidän jälkeen jonossa 4 tai 5 ihmistä jotka olisivat tulleet katsomaan paikan päälle, sekä yksi joka oli myyjän pihaan tullut ja koittanut väkisin autoa ostaa 
Pari kuvaa ostopäivältä:
Autoahan oli hiukan jo aiempien omistajien toimesta siistitty, joten vanteina pyörii American racingin 15" vanteet irtovalkosivuilla, jotka kokonaisuutena ainakin omaan silmään sopivat todella hienosti. Alustaa hiukan madallettu, sekä takaa poistettu heijastinkuutiot.
Jos en nyt väärin muista, niin auton on omistanut ennen omistajaa jolta auto meille tuli, tai jopa häntä ennen(
) peltiseppä joka auton on niin sanotusti "itselleen rakentanut", eli paikkallut ja siistinyt ruostekohdat, sekä maalannut koko auton tuollaisella kuvien mukaisella värillä (Aluksi luulin Volvon Pearlwhiteksi, mutta porukoiden Pearlwhiten Pyhimyksen vierellä kuitenkin "kermaisempi" väri)
Alunperin mielessä olisi ollut auton museointi, mutta ihastuin niin tuohon nykyiseen lievästi tuunattuun ilmeeseen, joten museointihaaveet jätin taakse, mutta mielessä kuitenkin muutoksien suhteen että autossa täytyy säilyttää ajanhenkeen sopiva tyylikkyys, sekä mahdollisuus museointiin.
Tuossa aiemin mainittu yksi "miinuskohta" autossahan oli tuo konehuoneen eriväri muuhun autoon nähden, tosin tässä tapauksessa ei onneksi aivan vastaväreistä puhuttu, vaan konehuoneen väri oli auton tyyppikilven mukainen "California white", mutta omaan silmään sävyero oli selvä, joten asialle oli pikimiten jotain tehtävä.
Pahoittelut kuvien vähyydestä/tasosta, ei tullut tekovaiheessa mieleen hirveästi kuvia ottaa..Huono kuva konehuoneesta ostovaiheessa.
Hommahan alkoi pakosarja/imusarja paketin irroituksella.
Pakosarja/imusarja paketti maalattuna, sekä kaasaria hiukan kiilloitettu.
Moottori maalattuna.
Moottori peitettynä, sekä konehuonetta aloitettu maalaamaan.
Lopputulos.
Kuten kuvista huomaneekin, tuli moottori ja konehuone maalattua moottorin ollessa paikallaan ja muutkin osat tuli ulkona kesäiltoina maalattua. Syy tähänkin on että asumismuoto toistaiseksi vielä rivitalo, joten tänne ei telttatallia kummempaa saa, mikä jo sekin itsessään loistava asia joka mahdollistaa harrasteauton pitämisen.. Lopputulokseen olen kuitenkin henk.koht. todella tyytyväinen, koska ei näiden vanhempien autojen konehuoneet niin ahtaita ole etteikö tuonne ruiskun kanssa sopisi joka paikkaa maalaamaan
Aiemmin mainitsin myös yhtenä "miinuskohtana" tuon peräkontin paljauden, jossa ei siis pellin ja maalin lisäksi ollut muuta. Tällekin oli siis tehtävä jotain, joten tuumasta toimeen. Alkuperäinen kontin sisusta on omaan silmään melko kolkon oloinen kumimattoineen ja autoa kun ei museointiin ole tarkoitus tehdä, antoi tämä mahdollisuuden siistiä omaan silmään miellyttävämmin kyseisen ongelman. Edellinen omistaja oli sisätiloihin uusinut alkuperäisen mustan lattiamaton ja sattuikin niin hyvin käymään että Motonetin kauiutinhuopa on identtinen pinnaltaan tuon sisätilamaton kanssa, joten suht halvalla sai materiaalit operaatiota varten hankittua.
Ensimmäisenä leikkelin muotojen mukaan kontin pohjalle ja kontin takaosaan matosta sopivat pätkät, jotka liimailin kiinni. Suhteellisen ikävä oli tuo matto leikata, joten reunat jäi perfektionistia suuresti haittaamaan, sekä kontin pohjalle olisi pitänyt tehdä esim. vanerista tasainen pohja jotta kangas olisi istunut paremmin, mutta tehdään tämäkin sitten uudestaan kesän aikana. Seuraavaksi leikkelin töistä lainatusta(
) 1cm paksuisesta pahvilevystä peräkontin sivulevyt, joihin tuli myös tuota samaa kauiutinhuopaa. Konttiin ostin myös tuon kuvassa näkyvän vararengaspussin.
Ilmeisesti alunperinkin jotain pahvikötöstystä nuo sivulevyt ovatkin.. Samalla vaivalla verhoilin myös sisustasta edellisen omistajan muotoilemat "kickpaneelit" myöskin samaisella kaiutin huovalla.
Tässä vaiheessa kun auto oltiin saatu jo edustavampaan kuntoon, tuli loppukesän aikana käytyä Carstune cruisingissa Karstulassa, sekä Liisan cruisingissa Lievestuoreella, sekä muuten vain rouvan kanssa pyörittyä pitkin pitäjiä. Toivottavasti ensikesänä pääsee käymään useammissa tapahtumissa ja tutustumaan alan harrastajiin!
Autohan oli liki 10 vuoden ajan ennen meille siirtymistä seisonut tallissa, toki meille auton myynyt oli auton katsastanut ja sillä hiukan ehtinyt ajaakin, mutta kesän aikana voidanee sanoa että joka ajon jälkeen auto vaati hiukan "harrastusmieltä"
Pari kuvaa matkan varrelta:
Vanhempien Pyhimys kuvassa myös
SuunnitelmatTulevan kesän 2021 aikana olisi suunnitelmissa saada sisusta omaa silmään miellyttämään. Tässä ei toki ole mitään ylitsepääsemätöntä. Muutoksia tulee ainakin kojelaudan osalle, johon on tällähetkellä tehty paikat neljälle lisämittarille, joten ne täytynee poistaa näkyvältä paikalta ja sijoittaa jonnekin suojaisampaan koloon, vaihtaa kojelauta, tai hitsata tuon nykyisen lisämittari kolot umpeen... Kuskin penkinpäällinen pitäisi vaihtaa, hattuhylly verhoilla oikean sävyisellä nahalla kun nyt joku muovilevyhökötys, sekä oviaukkojen kangaslistat vaihtaa. Loppu ajokaudesta alkoi myös laturi ääntelemään, joten menee sekin vaihtoon. Konehuoneesta olisi myös tarkoitus siistiä johdotukset ja pujotella kaikki jonkinsortin sukan läpi..
Volvo 244 -80Syksyllä 2020 tuli mieleen ajatus josko tuon meidän talouden luotettavan kakkosauton virkaa toimittaneen Toyota Avensis -01 pistäisi eteenpäin ja tilalle hommaisi jonkin hiukan persoonalliseman kulkuneuvon. Tässä vaiheessa merkkiä ei enää tarvinnut alkaa arpoa. Volvo.
Toyotan mentyä kaupaksi ensimäisen 12h aikana, piti Nettiauto taas ottaa auki ja aloittaa sopivan yksilön etsiminen. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo sen verran menty eteenpäin päivissä, että talvi oli pitkällä, joten tarjonta oli suhteellisen heikkoa takaveto Volvojen osalta. Tämänkin kyseisen kakkosauton kohdalla kriteerinä oli samat kuin aiemin ostetun Amazonin, eli pelleiltään ja maalipinnaltaan pitäisi suht siisti olla, joskin tämän kohdalla olisin itselleni antanut anteeksi hiukan "pielavetiset" maalipinnan fixailut.
Lähtökohtaisesti itselläni oli ensisijaisena hakuna 740 volvot, mutta rouva tuumasi että haluaa ennemin 240 volvon, eikä toki itselläkään mitään tätä vastaan ollut, joten haku kohdistuin em. autoihin. Muistelisin jo Amazonin etsinnän aikana törmänneeni kyseiseen sinapin keltaiseen Volvo 244:een, mutta silloin kyseinen auto tuli sivuutettua enempi harrasteautoa etsiessä. Tällä kertaa kuitenkin Nettiauton tarjotessa kyseistä yksilöä, tuli ilmoitus avattua ja ehkä sitten pahan autokuumeen, sekä huonon tarjonnan johdosta soitettua autoa myyvälle henkilölle, toki varmistettua rouvalta että auto on riittävän "söpö"
Kyseessähän oli siis Volvo 244 vuosimallia 1981 (liekkö 1980 oikea malli) B19A moottorilla, täysin alkuperäisessä kunnossa, mittari pysähtynyt 530tkm kohdalle ja myynnissä oli ollut läpi kesän hiukan huonohkolla ilmoituksella. Myyjän kanssa puhuessa selvisi että hän on vasta auton neljäs omistaja ja kaksi aiempaa omistajaa olivat hänen isänsä, sekä pappansa, joista toinen oli auton ostanut alkuperäiseltä omistajalta. Autoa on huoltanut sama mekaanikko viimeiset 30 vuotta, ja hän on auton hiekkapuhaltanut ja maalannut vuonna 2013, sekä pitänyt tarkkaa käsinkirjoitettua huoltokirjaa auton vaiheista. Autoon oli vaihdettu viimevuosina muunmuassa alatukivarret, jarrut, iskarit, jouset, jarrutehostin, laturi, startti, akku jne, joten taas uskalsi lähteä rouvan kanssa tienpäälle, tällä kertaa nokka kohti Kuopiota.
Paikanpäällä odottikin siisti korinen Volvo, jossa pientä ruosteen alkua oli ovien alalaidoissa havaittavissa, mutta maalipinnaltaan muuten suhteellisen viimeisen päälle. Heti tulikin paikan päällä havaittua todella huono tyhjäkäynti, koeajolla nykimistä ja puutumista sekä järkyttävää räminää joka ikisestä osasta, mutta muuten vaikutti olevan yhtä hyvä niinkuin reipas puolimiljoonaa ajettu 40-vuotias Volvo voi olla. Sisustasta huomasi myös että ikä ja kilometrit alkavat näkyä haljenneiden ovipahvien, sekä notkahtaneen kuskinpenkin muodossa. Alettiin hintaa tinkimään alaspäin ja loppuviimein saatiin hinta niihin lukemiin ettei kehdannut enää kieltäytyä kääntämästä Volvon nokkaa kohti Jyväskylää.
Kuva ostopäivältä
Ensimäisenä epistolana oli penkkien vaihto, jotka löytyikin kahdellakympillä lähikylältä. (Sen verran oli selkä solmussa kotimatkan jälkeen, ettei tarvinnut miettiä mitä ekana tekee) Penkit mahdollisesti uudemmasta 240 Volvosta 
Seuraavaksi poistin lisävalot keulilta ja pesin auton, sekä löin sealantit pintaan. Tämän jälkeen aloin tuota huonoa käyntiä selvittämään lisäämällä kaasuttimeen öljyä, vaihtamalla tulpat, johdot, pyörijän, virranjakajan kannen, bensansuodattimen, ilmanputsarin, kaasuttimen kalvon. Muutama päivä näiden toimenpiteiden jälkeen vaihdoin myös kärjettömän sytytyksen
(Suosittelen tuon tekemään kyllä. Auto muuttui täysin käytökseltään) ja johan alkoi vetämään niinkuin 97hv(alunperin) kuuluukin, eli ei mihinkään!
Foorumin kautta löytyi myös "Jenkkikeula" joka vain yksinkertaisesti oli pakko lunastaa itselle
Tiedossa olikin ettei tuo maski tähän malliin kävisi, mutta sattui löytymään purkaamolta ns. Salorakeulan maski jonka pitäisi tämän konepellin kanssa istua..SuunnitelmatEsimäisenä tulee asennettua tuo "Jenkkikeula" paikoilleen, sekä maalattua tuo etupuskurin alalippa korinväriin. Vanteet pitäisi hommata, sekä alustalle olisi tarkoitus myös tehdä jotain alaspäin vievää lievästi. Ovipahvit pitäisi myös parempi kuntoisiin vaihtaa. Sitten joutaisi alkaa suunnittelemaan tekniikkaan päivitystä ahdettuun versioon.
Tavoitteena on kuitenkin auto pitää suhteellisen käytännöllisenä, koska tulee vähissä määrin toimitamaan kakkosauton virkaa ympärivuoden myöskin rouvan ajamana
. Lähtökohtaisesti kuitenkin ideana on pitää tämäkin auto suhteellisen originaalin, ikäänsä sopivassa arvokkuudessa.
Mikäli kiinnostusta meikeläisen touhuja kohtaan on, niin ottakaa ihmeessä Instagram seurantaan:
https://www.instagram.com/imlarryl/
