Tasan 7 päivää, 4 maata ja 2300 kilometriä takana AKI-10:llä. Vaikka tämä reissu oli todella lyhyt, niin oli se vaan kertakaikkisen fantastinen tunne lähteä tällä autolla huristelemaan Via Balticalle, samalle tielle mitä tämä auto on nuorempana sahannut eestaas allekirjoittanut takapenkillä. Tämä kyseinen reissu taisi olla järjestyksessä kahdeksas matka Eurooppaan tälle autolle, olettaen ettei edellinen omistaja ole autolla tälläsiä reissuja harrastellut.
Lähtö tapahtui perinteitä kunnioittaen EckeröLinellä aamulla klo 9, perinteitä kunnioittaen söimme siellä aamupalaksi puuroa...
Perinteet saa väistyä nyt hetkeksi. Tallinnaan saavuttiin klo 11.15 ja laivasta ulostautumisen jälkeen havaitsimme, että liikenne on Tallinnan satama-alueella täysin tukossa. Lehdistä olin toki lukenut näistä Tallinnan tietyömaista ja V90-reissulla Tallinaan palatessa menikin aika tiukille, että kerettiin laivaan. Satama-alue oli niin tukossa, että lopulta meillä meni reilusti yli tunti, ennenkuin olimme päässeet keskustasta ulos, normaalisti tähän menee ehkä 20 minuuttia. Heti keskustan ulkopuolella kävimme luonnollisesti tankkaamassa AKI-10:n täyteen, dieselin hinta on pysynyt muuttumattomana jokaisella asemalla havaintojeni mukaan kesäkuun alusta saakka, 1,499€/L oli hintaa tuotteella.
AKI-10 Länsisatamassa jonossa, valmiina kohti seikkailuja!
Se on aina tämä aamupala, joka aloittaa nämä reissut
Ensimmäiset kaksi päivää oli tarkoitus viettää Vilnassa, joten lähtöpäivänä ajoa oli luvassa aika tarkalleen 600 kilometriä, ajallisesti tuo paisui pysähdyksineen kaikkineen yhdeksään tuntiin ja allekirjoittanut oli aika "valmis" perille päästyämme. Nuorempana jaksoi paahtaa päivässä 1200km/17 tuntia, nyt tämä 600km/9h oli jo tarpeeksi.
Matkaseuralaisten mielenterveys oli varmasti koetuksella, kun tarinoin pitkin päivää kuinka AKI-10 on nuoruudessaan käynyt siellä ja tuolla Via Baltican varrella hotelleissa ja ravintoloissa.
Luonnollisesti useissa nostalgiapaikoissa piti pysähtyä, ihan vain ottamassa kuvia. Vilnaan saavuttiin tosiaan siinä klo 21-22 välissä. Olin ulkoistanut majoituspaikkavalinnat emännän harteille, koska olin itse aiemmin menettänyt toivon Vilnan suhteen: Tuntui että Vilnassa ei löydy kohtuuhinnalla mitään säädyllistä majoituspaikkaa ja itse olin jo väläytellyt Vilnan korvaamista esim. Riikalla, mistä tuntui nopealla selauksella löytyvän enemmän valinnanvaraa. Emäntä oli kuitenkin varannut meille huoneiston keskustasta ja hän vakuutti, että tärkein kriteeri täyttyy, eli AKI-10:lle on turvallinen parkkipaikka maan alla. Hyvä parkkipaikka todentotta löytyikin ja huoneistokin oli varsin edustava. Ja mikä parasta, huoneistossa oli NELJÄ ilmalämpöpumppua.
Ensimmäisen päivän ensimmäinen lounastauko Ainazissa, Latviassa. Tämä kyseinen Hesburger on muodostunut näiden matkojen ensimmäiseksi taukopaikaksi lähtöpäivänä pitkälti sijaintinsa takia, tänne ajaa Tallinnasta vajaa kolme tuntia, joten juuri oikea aika pitää pieni tauko. Tähän kyseiseen puljuun liittyy kuitenkin myös tietty nostalgia. Vuonna 2006, kun olimme lähdössä ihka ensimmäiselle Eurooppa-matkalle kolme kuukautta vanhalla AKI-10:llä, pysähdyimme tähän kyseiseen Heseen, kun allekirjoittanut 9-vuotiaana ilmoitti tahtovansa Heseen . Harmikseni tätä Heseä ei oltu keretty silloin vielä avata, vaikka kyltit olivat paikallaan. Tästä eteenpäin tässä Hesessä on pysähdytty
aina, ja nimenomaan lähtöpäivänä!
Tämä kuva puolestaan on otettu etelä-Latviassa, lähellä Bauskaa erään hotellin pihassa. Varmaan osaattekin jo tässä vaiheessa arvata, että myös tähän paikkaan liittyy nostalgiaa. Täällä ollaan yövytty useita kertoja 2006-2010 vuosien aikana, joten piti käydä ottamassa taas kuva.
Täällä yövyttiin myös vuosi sitten, kun oltiin ITV-4:lla liikkeellä.
Tässä kohtaa ollaan päästy jo vahvasti Liettuan puolelle, kun näin edessä tutut ilma-alukset. Taustalla näkyvä museorakennus toimitti aikanaan hotellin virkaa, jossa yövyimmekin ainakin kerran sillon joskus.
Tässä AKI-10 vietti kaksi ensimmäistä yötä Vilnassa
Tämän näköisessä mestassa vietimme itse kaksi ensimmäistä yötä
Toisena päivänä suuntasimme herättyämme Vilna-päivää viettämään. Ensimmäisenä suuntasimme etsimään intialaisen ravintolan ja tämän jälkeen haahuilimme ympäriinsä. Merkittävä osa päivästäni kului ns. miesparkissa kauppakeskuksissa, kun tuo toinen oli omien sanojensa mukaan tekemässä "huippulöytöjä", ja toi välissä pussukoita minulle vartioitavaksi. Noh, suotakoon se hänelle, olihan emäntä edellisenä päivänä kuunnellut koko päivän omia höpinöitäni intialaisen musiikin säestämänä täysin tyytyväisenä.
Vaikka Vilna onkin hyvin lähellä Suomea, niin täällä ei ole tullut käytyä kovin usein, yleensä etelään ajaessa on hirveä vauhti päällä ja Vilna ikäänkuin jää sivuun.
2020 koronakesänä olin käynyt täällä Volvoilemassa, mutta sitä edeltävä käynti meneekin sitten yli vuosikymmenen päähän. Vilna nyt ei lopulta mitään maata mullistavaa tarjonnut, emmekä sitä tainneet odottaakaan, kun olimme varanneet tälle kaupungille vain yhden kokonaisen päivän.
Aamupala meikäläisen makuun
Kolmantena päivänä jatkettiinkin sitten matkaa ns. pääkohteeseen eli Varsovaan. Kun matkaa suunniteltiin, niin emäntä olisi halunnut palavasti päästä etelämmäksi, mutta koska aikaa oli melko rajallisesti käytettävissä, niin ei olisi ollut mitään ideaa tykitellä vauhdilla etelään ja sitten hirveällä kiireellä takaisin Suomeen. Ja myönnettäköön, että vaikka Volvojen ratissa viihdynkin, niin tässä on reilussa kuukaudessa ajeltu 10 000km, joten pientä puutumista on ehkä havaittavissa kuljettajassa.
Olemme muutenkin tykästyneet erittäin palavasti Puolaan maana useamman seikan takia. Miellyttävä hintataso, ihmiset yleisesti mukavia, yleisilme siisti, hyväkuntoinen tieverkosto, jotenkin tuo maa vain vetoaa.
Vertailun vuoksi taas esim. Liettuassa asiakaspalvelijat tuntuivat olevan järjestään asenteella "Mä oon vaan töissä täällä".
Varsovaan oli Vilnasta vain 500km / 6h matka, joten mikään kovin pitkä ajopäivä ei ollut luvassa. Vähemmän yllättäen myös tämän päivän reitille osui yksi nostalgiahotelli, jonka edessä piti päräyttää kuva jos toinenkin.
Joskus 2007-2008 täällä on vietetty yö, siis silloin kultaisina aikoina kun AKI-10:n maalipinta oli vielä hyvässä kunnossa.
Varsovaan saavuttiin iltapäivästä, emäntä oli täältä varannut meille kolmeksi yöksi Hilton-hotellin. Hotelli oli sopivasti hiukan ydinkeskustan ulkopuolella, mutta julkinen liikenne liikennöi aivan hotellin vierestä. Ja mikä tärkeintä, Volvolle oli taas hyvä parkkipaikka maan alla.
Täällä AKI-10 vietti seuraavat kolme päivää
Vähän huvittaa, mutta minä ja emäntä odotettiin Varsovalta eniten niinkin ihmeellistä asiaa kuin erästä intialaista ravintolaa. Olimme löytäneet kyseisen paikan vuosi sitten, kun olimme Varsovassa ITV-4:lla, huhtikuussa kun kävimme Varsovassa lentäen, kannatimme paikkaa ja nytkin suuntasimme kyseiseen ravintolaan ensimmäiseksi.
Kolme päivää sujahti melko nopeasti, kauppoja tuli kierrettyä, vanhassa kaupungissa pyörittyä ja hyvää ruokaa syötyä. Mitään superihmeellisiä kuvia ei tullut otettua Varsovassa muuten.
Varsovan "kohokohta"
Kolmen Varsovassa vietetyn päivän jälkeen oli aika suunnata takaisin kohti pohjoista, mutta koska halusimme ottaa paluumatkan rauhallisesti, niin ensimmäinen paluumatkan yö vietettiin Bialystok-nimisessä kaupungissa Puolassa. Sinne ajoi Varsovasta vain alle kolme tuntia ja tarkoitus olikin keretä se loppupäivä kierrellä Bialystokissa. Bialystok menee vähän samaan kategoriaan Vilnan kanssa. Kaupungin nimi on ollut tiedossa iät ja ajat sekä sijainti, mutta ikinä täällä ei ole pysähdytty, saatika vietetty yötä, koska aina on ollut kiire ajaa etelämmäs tai pohjoiseen takaisin. Täältäkin oli varattu Hilton-hotelli parkkipaikkakriteeri edessä, hotelli sijaitsi aivan ydinkeskustassa, mutta mitään varsinaista suurkaupunkimenoa ei kyllä ollut havaittavissa tässä paikassa. Paikka muistutti vahvasti Kaunasia, kartasta katsottuna miehekkään kokoinen kaupunki, mutta paikalle päästyä huomasi, että aika uinuva kylä oli kyseessä. Noh, vähän tepastelua kaupungilla, syömistä, kuvia ja nukkumaan.
Seuraava päivä koitti, ja koska paluumatka haluttiin yhä tehdä rauhakseltaan, niin yksi yö päätettiin viettää vielä Bauskassa (Latvia). Ajomatkaa oli noin 440 kilometriä edessä ja ajallisesti kuutisen tuntia. Tylsähkö ajopäivä ilman mitään sen suurempaa dramatiikkaa. Puolassa vastaan pamahti kirkko, jonka edessä muistelen minusta otetun kuvan AKI-10:n kanssa. Luonnollisesti tänne piti pysähtyä ottamaan uusi kuva.
Liettuan puolella käytiin vielä hypermarketissa ostamassa kontti täyteen kaikkea yleishyödyllistä, jonka nyt sai Liettuasta halvemmalla hamstrattua mukaan. Yö vietettiin Hotel Mikelis -nimisessä hotellissa, joka osoittautui varsin nätiksi paikaksi. Hotellin yhteydessä sijaitsi jonkin valtakunnan automuseo, johon pääsi 2€ investoimalla, siispä kävimme vielä illalla ihmettelemässä sen.
Muutama räpsy automuseosta
16 vuotta välissä. Ei ole enää kirkko, mies eikä auto entisensä.
Seuraavana päivänä sitten ajoimmekin vain Tallinnaan ja siitä sitten laivaan. Jos joku tämän tähän asti luki, huomasi varmaan, että mitään maata mullistavaa eksotiikkaa tämä reissu ei tarjonnut. Henkisesti tämä oli meikäläiselle silti iso juttu päästä viemään AKI-10 vihdoin itse ulkomaille, kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Sillon vuosi sitten ITV-4 levisi sinne Kroatiaan. Kuukausi sitten V90:stä hajosi Serbiassa vetonivelen kumi, joten odotin, että mikä AKI-10:stä hajoaa matkalla. Kaikeksi yllätykseksi AKI-10 ei osoittanut matkalla mitään ongelmia, onhan hän jo nuoresta asti ollut tottunut ulkomaanmatkaaja!
Matkan lasketuksi keskikulutukseksi tuli tasan 6 litraa sadalle kilometrille. Yllätyin, että meni noin pienellä.
