Olen koko ikäni ajanut toisten jo loppuunajamilla vanhoilla autoilla, eikä se ole minua vaivannut.
Muita se tuntuu joskus vaivaavan enemmän. Naisväkeä useinmiten.
Taannoin 90 -luvun loppupuolella asioin ala-asteen rehtorin kanssa poikani koulunkäynnin tiimoilta.
Siinä keskustellessa muistelin tavanneeni rehtorin jo pojan tarha-aikoina, hänen tuodessaan omaa lastaan päiväkotiin.
Hän hetken mietittyään sanoikin: "Niinjoo, sullahan oli se.. öö.. volvo..?
Hän selvästikin haki sanoja ollakseen loukkaamatta, eikä se minua haitannutkaan.
Tämä kyseinen 240 diesel olikin harvinaisen linttaantunut, alunperin hopea, eri sävyinen lokasuoja ja ovi, ruskea takaovi, puskurin ja muita listoja puuttui ja kaikkea siltä väliltä.
Ei ihme, että jäi mieleen vielä vuosien päähän.
Pariin kertaan poliisikin kävi tarkistamassa kyseistä autoa, josko on katsastettu.
Tämän takia pidin kyllä huolen ettei leima päässyt pitkäksi.