Oon tässä pari vuotta nuollut haavoja ja nyt tuli aika kertoa tämä tarina.
Ensiautoksi ostettiin minulle punainen 740 GLT - joka teinitytön unelma. Ajoin autolla opetusluvat ja jopa inssin. Näissähän tyyppivikana kattoverhoilu roikkuu -minulla vieläpä kattoluukullinen malli, joten roikkuminen on taattu. Edellinen omistaja oli vieläpä repinyt roikkuvat osat kankaasta väkivalloin irti. Viisi vuotta ajoin huoletta kunnes katon vaahtomuovit hiuksien seassa alkoi kunnolla ärsyttää ja oli aika ruveta korjaushommiin.
Heinäkuu 2021 ja töistä kesäloma koitti, katon purku sai alkaa. Kävin ensin kyselemässä Oulun alueelta mikä verhoomo tekisi katon verhoiluja. Harva näitä tekee, ilmeisesti vaativia ja hankalia, jonka takia ajettelinkin alunperin että annetaanpa ammattilaisen tehdä niin saa kerrasta hyvän. Limingantullissa Verkamestarit niminen firma lupasi tehdä. Heillä on töissä "tiedettävästi Oulun ainoa verhoilijaMESTARI". Hieno homma, puran katon ja tuon teille viikon päästä.
Foorumia lukeneena tiesin mitä kannattaa purkaa, muoviosat A-B-C pilarista, etupenkit, kattoa reunustavat muovit, takapenkin selkänoja, keskikonsoli, kattovalo tietty, ratti ja kattoluukun moottorin muovikuoret, taustapeili ynnä muuta.
Laitoin samalla Ledit takapenkin alle haaveillen vielä amis-ajoista. Okay sue me.
Kun kaikki kattopahvia kannattelevat elimet oli irti, piti saada pahvi ehjänä ulos. Se saatiinkin lopulta kolmeen mieheen yhtenä palana ulos kuskin puolen takaovesta. Kattoluukun vieressä pahvi on tosi kapea, ja se vähän vääntyi mutta ei onneksi mennyt poikki. Harjasin lumiharjalla, maalinpoistoraapalla ja teräsharjalla jäljellä olevat vaahtomuovit pahvista irti.
Sitten kattoluukun kimppuun. Kattoluukussa oli vedenvuotojälkiä ja reikiä. Kattopahvin purettuani paljastui musta kaukalo, jossa kattoluukun mekanismi liukuu. Koko kaukalo oli parillakymmenellä ruuvilla kiinni ja sen sai yksinään ihan kohtuudella alas. Kattoluukun verhoilu on
vaahtomuoviton kangas. Vaahtomuovillinen on liian paksu mahtuakseen kulkemaan kiskoilla kaukalossa.
Tässä näkyy kattoluukun musta kaukalo hyvin
Kattopahvit verhoomolle ja itse lähdin viikoksi siskon luokse Espooseen. Painotin verhoilijalle että pahviin
vaahtomuovillinen kangas, sain itse valita värinkin, ja että
kattoluukkuun EI vaahtomuovillista missään nimessä. Viikon lopulla soitettiin verhoomolta että työ valmis, lähdetään lomalle, jos tuut ensi viikolla hakemaan niin sihteeri voi käydä luovuttamassa katon sulle.
Palasin takaisin Ouluun ja lähdin hakemaan kattoa. Kun saavuin liikkeeseen, näin Oulun ainoan verhoilijamestarin työn tuloksen.
Kattoverhoilu oli kuin vasta kynnetty pottupelto. Kuhmuja, ryppyjä, ilmataskuja, kohtia missä liima ei ollut tarttunut ollenkaan kankaaseen, kankaan reunat oli varmaan rotta syönyt rikki, niin rosoiseksi ne oli jätetty. Verhoilu roikkui JO NYT takapenkkiläisten kohdalla, katon syvimmän uurteen nurkissa.
Kattoluukku oli verhoiltu vaahtomuovikankaalla ja sekin oli jo nyt irti liimauksistaan. Lisäksi luukkumekanismin yksi kumitassu oli hukkunut kokonaan verhoomoon. Kattopahvi oli poikki siitä kohtaa mistä se oli purkaessa taittunut.
https://www.youtube.com/shorts/YeFedGSJup4Sihteeri kertoi aivan poskettoman summan mitä verhoilija oli vailla. Hetken tinkaamisen ja parin puhelun jälkeen lomailevalle verhoilijalle maksoin pitkin hampain alle puolet halutusta. Ja lähdin tallille miettimään seuraavaa siirtoa.
Oli selvää että kattoluukku piti verhoilla uudestaan itse. Hain eurokankaasta mahdollisimman samanväristä kangasta ja k-raudasta kontaktiliimaa, purin kankaat irti ja aloin suorittamaan verhoilun lyhyttä oppimäärää itse.
(ekat 3 kuvaa verhoilijan tekeleitä ja sen purkua)
Vaahtomuovin jämät suli aika mukavasti kontaktiliiman avulla, ja sen sai rapattua tieltä pois.
Purin vanhat kankaat ja niiden avulla leikkelin suunnilleen samankokoiset tai reilummat palat verhoilua varten. Kontaktiliimaa metallikehykseen ja kangasta päälle. Reunat ja saumat taittelin niin siististi kuin pystyin.
Koko kattopahvia ei ollut aikaa verhoilla itse enää uudestaan. Volga oli kuitenkin minulla ainoa siihen aikaan, ja käyttöauto. Siihen piti tyytyä mitä ammattilaiselta sai.
Jotenka auton sisusta kasaan käänteisessä järjestyksessä. Kattoluukku mekanismeineen paikalleen. Moottorin ja kiskojen öljyäminen tuli suoritettua samalla. Kattopahvi paikalleen, kahden avustajan avulla, kiitos isälle ja avomiehelle
. Kaikki muoviromut, penkit ja sälät paikalleen.
Siltikin jälki oli kamala. Sen kerran kun tee-se-itse nainen päättää antaa ammattilaisen tehdä niin jälki on tämä. Syletti niin sootanasti.
Seuraavat kesät katto vain paheni. Kuuma ilma sai katon roikkumaan entistä enemmän takapenkkiläisten pään päällä.
Tästä näkyy aika hyvin kuhmuraisuus.
No, mitä tästä opin? Sen että älä luota yhteenkään koijariin ja tee tulevaisuudessakin kaikki itse.
Äläkä käytä yhtäkään kattoa Oulun verkamestareilla, älkääkä pliis käyttäkö tekään. Tai jos käytät niin sanokaa terveisiä minulta.
740 on nykyisin eläkkeellä seisonnassa, joku päivä teen vielä sen katon itse uusiksi kokonaan, se on varma.
