Tehdään tästäkin jonkinmoinen ketjun tapainen vaikka auto tuli puhtaasti käyttöautoksi jolle ei ole tarkoitus tehdä mitään tuninkia. Rangen seuraajaksi työmatkaralliin kuspäiseen suolaukseen sulatettavaksi, parin vuoden kipuilun jälkeen päätös kypsyi ja luottokiiturin ruostevaurioita tinatessa se tuli sinetöityä. Ei vaan jaksa enää käyttistä hitsailla, jos senkin tarmon keskittäisi tohon kesää odottavaan pikkuautoon.
No joo. Tämmöinen Mitsu ei ollut mikään vaihtoehto ennenkuin kaveri tuli ja esitteli, sekä pakotti koeajamaan kesällä. Eikä paristoautot muutenkaan olleet "haluan"-listalla, päinvastoin.
Auton olemus jäi sitten kaivelemaan ja pehva tulikin sitten tässä hankittua.
Semmoinen, harmaa japanialainen kulkuneuvo. Värejä vähävaraisen valittavaksi on aika vähän, valkoinen ei kiinnosta ja mustaa en jaksa olla pesemässä kokoajan. Harmaita kaksi sävyä joista tuli tämä tummempi. Punainen metalliväri olisi ollut ihan kiva mutta tarjolla olevat yksilöt olivat kalliimpia ja liian kaukana.
Sisusta on kattoa myöden tumma, ja penkkien nahkapinnassa sellainen ruututikkaus joka on oikein kivannäköinen. Timanttinahat siis, Mitsu-kielellä.
Tumma sisustus on tämmöiselle kantakirjalliselle karjulle oikein sopiva, sielläpä on mukava röhkiä eikä heti ole joku tahra pilaamassa tunnelmaa.
105tkm seisoo kellossa, vm-19 ja tämäkin on tuotu melkein uutena Saksasta tähän Uudellemaalle.
2,4bensavapari näissä tuppaa olemaan ja sen kaverina sähkömoottorit molemmilla akseleilla. Akku hieman alle 14kwh jonka avustuksella pääsee 35-40km, pelkällä sähköllä ei toki noin pitkälle pääse mutta hybridinä tätä onkin ajateltu ajettavan. Pelkkää sähköajoa en ole oikeasti vielä ajanut koko akullista, 20km on tullut ajeltua ja pidemmällekin pääsee helposti.
Riittävät varusteet, tästä puuttuu lähinnä kaistavahti ja siihen liittyvä mikälie muu vahti. Kaverilla ne on, ja olen tyytyväinen kun tässä ei... Enempää piippauksia en halua.
Selkeä mittaristo ilman ylimaallista (turhaa) tietotulvaa ja selkeä keskinäyttö, lämppärin kontrollit napeilla ruudun alapuolella.
Kaikkea ei tässä nyt ruveta meuhkaamaan. Onhan näiden esittelyjä ja koeajoja netissä.
Auto on osoittautunut varsin mukavaksi menopeliksi. Kulkee kevyesti ja varsin vakaasti, Volvoon ja erityisesti Rangeen tottuneelle ohjaus on aika kevyt ja herkkä mutta siihen tottui äkkiä. Ulos näkee hyvin ja peilit ovat isot. Ajamiseen liittyy oleellisesti nuo ratin takana olevat läpyskät joilla hallitaan jarrutusenergian talteenottoa, erittäin kätevät ja toimivat.
Penkki on hyvän kokoinen mutta varsin kova, kyllä sillä istuu mutta ehkä hieman enemmän olisi voinut laittaa pehmustetta. Sisätilat ovat muutenkin mukavan väljät myös takana. Tämän vuoksi tykkään isohkoista autoista, tämä kun on varsin korkeakin niin sisään kävellään.
Tässä on ledivalot niin niillä näkee oikein hyvin, en tunne tarvitsevani lisää valoa vaikka ajetaan enimmäkseen tuolla pimeillä taipaleilla.
Tekniikan soisi toimivan ja jonkinmoinen luotto Keiko-saniin on sen suhteen. Vaihdelaattikoahan tässä ei ole ollenkaan vaan sähkömoottorit hoitaa kuljettamisen lähes kokonaan, bensakone kytkeytyy vasta jossain kohtaa maantienopeuksilla voimalinjaan. Ymmärtääkseni se touhuaa maltillisilla tehotarpeilla/nopeuksilla lähinnä generaattorin pyörittäjänä. Vaikka tätä haukutaan meluisaksi niin olen kyllä eri mieltä, ainakaan alla olevilla renkailla ei ihmeemmin mekkaloi eikä voimalinja juurikaan ääntele. Moottorin käyntiä ei oikein huomaa muuten kuin tehomittarin viisarista, erittäin hillitysti käy.
Mitäköhän miinuksia. Penkit tosiaan aika kovat, esilämmityksen käyttö vielä hieman hakusessa ja sen luotettavuudesta voi lukea kaikenlaista, pakoputki menee helman lähellä aika matalalla koska akkukotelo, tämä ei kestopäällysteellä ole ongelma mutta se on kyllä aika ottavan oloinen, piipityksiä on kovin paljon.
Voimansiirron öljyt pitäisi vaihtaa koska niitä ei liene vaihdettu, perussetti eli ei kuulu normaaliin huolto-ohjelmaan. Ei ole iso homma, ikäänkuin peräöljyt molempiin päihin, nelisen litraa yhteensä. Sitten vaan lisää kilometrejä maltillisella kulutuksella.
