Pirulauta että kävi hetken hämärässä tallissa välke kun se mutteri iski kipinää kimmokkeessa jos toisessa... Jälkeenpäin olin tyytyväinen etten sillon mölhöttänyt lärvä tolpan yläpuolella. 
Isän autoon lokakuisessa räntäsateessa mutaisella mökin pihalla ihan pirunmoisessa kiireessä tolpparemonttia (kaupat meni kylillä kiinni aikaisemmin kuin kaupungissa).
Tolppa kainaloon ja tupaan purkamaan. Kerkesin tolpan vaihtamaan, mutteri paikoilleen ja puristimet irti. Tämän jälkeen piti "loppukiristys" tehdä jousen puristusvoimaa vasten kunnon työkalujen puutteen ja yläpään rakenteen vuoksi.
Oli hermot ihan loppu jo ennen tuota remonttia, enkä väsyneenä muistanut kääntää räikän suuntaa. Isä sanoi jotain, jonka kuulin väärin, nostin pääni ja huusin takaisin.
Samalla, kun nostin pääni kumarasta (jousi jalkojen välissä ja istuin penkillä kumarassa), lähti se yläpää laakereineen päivineen suoraan ylöspäin, upoten puoliksi pehmeään sisäkaton pahviin.
Todella pitkä hiljaisuus, kiire loppui siihen.