Etutukivarsi vahvistettuna, kuten myös noi takaylätukivarret, joissa siis noitten holkkien ympärille laitettu vähän lisää tavaraa, ettei hakkaa niin helpolla niitä soikeiksi, joka on tuntunut helpolla näissä tapahtuvan. Etutukivarren vahvistuksest tuskin kummepaa hyötyä on, mutta ei siitä paljoo haittaakaan ole, paitsi että tuolta sisältä on vaikeempi ruostesuojata. Pitää kotelosuojaa lykätä sinne vaan sitten jne. että ei ihan alttiina ole suolakuralle. Panhardiin tuli hitsattua jenkaa, en tiiä onko hyvä tai tarpeen, mutta onpahan nyt jengat siinä, eikä ollu vaikea tehä. Saa sitte akselin keskelle, jos se ei ole kun vähän tarttee alustaa kuitenkin saada matalammalle.

Myöhemmin osiin tuli vielä pintamaalit päälle, jotta kulutusta kestävät vähän paremmin. Autossa kiinni ollessaan ruiskutan vielä massaa niihin suojaksi luultavasti kiveniskuilta suojaamaan. Syntistä sillain kyllä pilata noi kauniiks laitettuja osia, mutta jos tällä on tarkotus ajaa muutakin kun kauniina kesäpäivinä kestopäällysteellä, niin luulen että ne ei kauaa pysy hyvinä muuten.


Powerflexit tuli lyötyä paikoilleen niihin paikkoihin, mihin niitä nyt tuli hommailtua. Vanhat oli aika piukassa, kuten pitääkin, mutta kyllä ne perinteisellä keinolla lähti sahaamalla ulkokehä poikki rautasahalla ja hakkaamalla se sitten pois väkivalloin. Kumiosa piti ekana tuhota rautahasalla, kuviosahalla ja etutukivarsien etumaiset polttamalla, koska edellämainitut työkalut ei sinne sopineet.
Osat alkavat olla vihdoin pulttausvalmiina!

Veikkaan, että se homma sujuukin suhteellisen rivakkaasti nyt, kun nuo on jo valmisteltu sen verran perusteellisesti. Pohjan sain myös viikonloppuna massailtua valmiiksi ja kotelosuojat laitettua. Massaa on nyt rutkasti, voisi kuvitella jonkun aikaa kestävän, kun vielä olen pyrkinyt poistamaan ruosteherkkiä rakenteita mm. etujalkatiloista.

Satuin saamaan käsiini tällaiset upeat vanhan malliset roiskeläpät:

Alkuperäiset vanhat kun ovat, niin on onhan ne elämää nähneen näköiset, mutta tällaisilla saavutetaan sitä pussihousu-racing lookkia. Takaläpille on nyt tekeillä alumiiniset telineet, aika vaikeaa saada kyllä järkevän näköisesti niitä sopimaan sinne, varsinkin, kun ei ole enää munapussejakaan

Olin vähän sähkölaseista haaveillut jo pitkän aikaa, olisihan sellaiset härskit, varsinkin, kun rakenne on volvotyylisen karu! Ne löytyikin yllättävän kivasti, hissit tuli asenneltua ja sähköjen osalta toiminta selviteltyä. Siinä touhussa pääsi kyllä apukuskin puolen lasi hajoamaan, mutta onni onnettomuudessa oli toinen vielä varalle. Siitä oli vain se alaosan kiinnikerauta hajalla, mutta sain sen vaihdettua hajonneesta lasista tilalle. Tarkkaa puuhaa sekin, koska ne on suhteellisen tiukasti kiinni kuitenkin ja lasiin ei tosiaan varsinkaan vääntöä parane kohdistaa liikoja.

Nappulat on tällaista vanhan kunnon -tyylistä volvotyylistä järeää mallia ja ne asennetaan keskikonsoliin.

Lukon asentelua perään tuli myös tutkittua, mutta paikallensa sitä ei vielä kerennyt laittamaan. Pitää koittaa napata ison rattaan puoleinen poskilaakeri irti, että rattaan saa irroitettua, koska ristitappi ei näköjään mahdu ulos muuten. Paikalle tulee siis räikkämallinen lukko. Samalla koitan napata yhdestä hajonneetsa kemppiläisestä perästä nopeusanturin kiekon tähän. Suoraan se ei passaa, koska tässä perässä ei ole koneistettu paikkaa sille, kun on aikakaudelta ennen sähköisiä nopeusmittareita, mutta helpoin voisi olla leikata siitä ylimääräiset osat irti ja koittaa hitsata se kiinni suurinpiirtein suoraan. Sitten kokeilla sopiiko pikkuperän anturillinen koppa tähän vai tartteeko se anturi modata tähän koppaan tai hommata 1031:sen anturilline koppa

Moottorin hyväksi ei ole tehty vielä mitään, mutta alkaisi senkin aika jo olemaan. Tarttisi purkaa loppuun ja viedä koneistajalle että kattoisi dekin varmasti suoraksi, hommata laakerit kietareihi ja kampuralle, männänrenkaat, ja tiivisteitä. Meinasin, että jospa 13mm kanget kestäis tässä masiinassa vielä?