Volvo 740 Turbo -86 "BAM"

Nykyhetken kuosi.



Halloota. Tylsistyneenä aattelin kirjotella pientä tarinaa tosta volvosta, kun se on kerennyt kokea jonkinnäkösiä muutoksia omistukseeni tulon jälkeen. Ennen volvoa kerkesin olemaan hetken aikaa vailla autoa, nettiautoa tuli selailtua vähän aikaa (pari viikkoa) ennen kuin löytyi sopivan hintainen yksilö tampereelta.
Soitto myyjälle ja lähdettiin katsomaan minkänäkönen vehje siellä on vastassa. No, tämmönen se sitten suurinpiirtein oli:


Järkyttävää.


Tekniikka ostohetkellä:
- B200et
- M46
- 1031(?) perä
- Vapaavirtaussuodatin (vau)
- Dumppi

Varusteet:
- Sähköinen kattoluukku
- Ilmastointi (kompura puuttuu)
- Sähköpeilit
- Sähköikkunat
- Persegrillit
- Puolinahkasisusta
- Takalasin ja sivupeilien lämmittimet
- Vakkari
- Takapenkkiläiselle lukuvalo

Parempia kuvia ei tässä vaiheessa vielä löydy koska auton ulkonäön vuoksi ei kiinnostanut kuvata. 
Kävin tosiaan ajamassa testilenkin ja totesin että laatikko vetelee viimeisiään, kakkosvaihdetta tarvi pitää päällä että pysyi, muuten pomppasi pois ja ykkönen ja kolmonen rohisi suht äänekkäästi. No, kuitenkin vehje tuli ostettua vaikka olikin rumin 740 mitä olin koskaan nähnyt. Ainoa asia joka lopulta sai ostamaan auton oli moottori, eli b200et. Ennen volvoa kaikki autot olleet vapareita, joten halpa turbokoneinen volvo houkutteli liikaa. 



Kaikkea pientä tuli oman maun mukaan fiksattua, kuten nuo sisustan moponvirittäjänsiniset osat mattimustaksi ja kalvot laseista veks. Takavalot tuli lakattua punaisella. Myös vanteiden metsästys alkoi välittömästi koska tuollaiset borbetit omaan silmään näytti aivan perseeltä. Paskaperseeltä. Hetken etsiskelyn jälkeen löytyikin volvon Geminit:



Jotka hetimmiten hioin, pohjamaalasin ja heitin vannehopean päälle ihanteellisessa maalausympäristössä. Lakkasin myös.





Volvon korkeus ja lullamaisuus olivat ärsyttäneet jo alusta asti joten ryhdyin riehumaan kädelläni ja rälläkällä. Edestä taisin laikata 1,5 kierrosta aluksi ja takaa jätin vakioksi vielä tässä vaiheessa. Kun geminit olivat kuivahtanneet, niin ruuvasin ne alle. Omaan silmään koko auto näytti jo huomattavasti paremmalta kuin ostaessa.





Noista kuvista huomaa myös tuon surkean maalipinnan, oon koittanut myllyttää ja vahata muttei paremmaksi muutu. Maalauksen vaatisi koko auto.  Näiden kuvien jälkeen autolla oikeastaan vaan ajettiin hetken aikaa. Talvi 2013 tuli ja vanteet vaihtui Multi-X:iin:




Tuon näköisenä rullattiin talvi ja talven jälkeen oli pakko keksiä jotain mihin tuhlata rahaa, joten hankintalistalle päätyi PLX DM-6 Laajakaistalambaada ja Vikingin lastu.
Lambda räkästiin tuohon.


Konehuone oli tuohon aikaan sen verran paskainen ja muutenkin niin mitäänsanomaton etten vaivautunut ottamaan kuvia sen enempää.
Asensin tosiaan tuon lambdan, lastun ja nostin ahdot kilon pintaan, tuntu hieman erilaiselta verrattuna vakioahtoihin. No, eipä mennyt kauaa kun kärsinyt m46 sanoi itsensä lopullisesti irti, ykkönen pamautti sormille aina kun lähti liikkeelle ja koko laatikko piti järkyttävää rahinaa. "Uusi" laatikko löytyi pk-seudulta, kuulemma vain vajaat 500tkm ajettu.  Putsasin lootan päältäpäin, vaihdoin uudet öljyt sisään ja hienosti on kestänyt tähän päivään asti.



Talven jälkeen autoon haettiin konttorilta vikalista, vikalistan viat korjattiin ja haettiin leima. Leiman jälkeen ei tapahtunut mithän erikoista, suurimmaksi osaksi vaan ajettiin. Pari kuvaa kesältä:







Noiden kuvien jälkeen on tullut kirkkaat etuvilkut ja madallettu pikkasen lisää. Kesä ajettiin ilman minkäännäköisiä ongelmia vaikka välillä tulikin annettua vähän happea.  Todella tyytyväinen olin ollut ensimmäiseen volvooni kunnes syksyllä 2014 kävi vähän hassusti, eli pakoventtiili katki pintakaasulla ja mäntään reikä. Kansikin otti jonkin verran hittiä:




To be continued..

Hyvältä tuo näyttää kesäkuvissa! On vielä ainakin ajokorkeus sopiva 740 ulkonäköön. Liian matalista tulee mieleen meiltä lähtenyt miljoonan ajettu lintta 

Tarina jatkuu.
Koneen kilkattua kiinni oli päätösten aika, eli kunnostaako vanha alakerta vai rakentaako uusi moottori. Tässä vaiheessa päädyin vaihtoehtoon ostaa uusi mäntä ja kansi, lyödä kone nippuun ja kovaa ajoa. Seuraavaksi rupesin purkamaan romuja pois konehuoneesta.





Kuten jo kuvistakin voi todeta, konehuone oli todella paskainen ja joku edellisistä omistajista oli innostunut massailemaan oikein urakalla. Massaa löytyi tulipellistä asti. 
Moottorinosturia ei omasta taloudesta löydy, joten se oli lainattava kaverilta. Sitten lyötiin kone pukkiin. (ei löytynyt tätäkään joten sekin lainattiin kaverilta)  Autotalli sentään löyty. Ahdas, pieni ja sekainen  Hetken siivoilun jälkeen pukille ja moottorin osille löyty oma nurkka.



Koneesta laskin öljyt mäelle ja rupesin tutkimaan hieman tarkemmin sen kuntoa. Pykälää ei lohkosta löytynyt vaikka kynnellä koitti, hoonausjäljet näkyi suht selvästi ja kiertokangen laakereissakaan ei suurempia jälkiä. Männänrenkaiden päittäisvälys oli muistaakseni noin 0.6mm joten ei kovin kuluneet nekään. Jonkinnäköisen remontin tuo vempele on saanut kuiteista päätellen, vuodet 2005-2006 saanut aika paljon huoltoa.

Dynolappukin löytyi vuodelta 2006:
142kw (193hp) / 5990 RPM
290nm / 3660 RPM
Ahdot 0.6bar
Ilmeisesti ollut joskus hieman isommalla hyrrällä. 



Jatkuu..

Kyllä se tuo tiilikeula-Seiska on aina miellyttänyt omaa silmää eniten 700-sarjalaisista. Turbona vielä niin ai että...

Jatkoa tarinalle.

Kone oli siis pukissa odottelemassa uutta mäntää ja kantta, tarkoituksenahan oli hommata nämä mahdollisimman pian jotta saisi auton taas ajoon. Mäntää etsiessä katselin myös suunnitelmistani poiketen isolohko-alakertaa jos sattuisi olemaan hyvään hintaan ja järkevän matkan päässä porista. Kun mäntää ei tuntunut kovin helpolla löytyvän, niin totesin että kärsinyt 2litranen alakerta joutaisi myyntiin ja tilalle hommattaisiin 2.3 litrainen. Hetken aikaa etsiessä meni, mutta kaverin kaverin kaverilta tuollainen moottori lopulta löytyi ja vielä aika läheltäkin.

Tallissa rupes oleen vähä ahdasta.


"Uusi" lohko pukkiin.


Männät pääsi heti kylpyyn.


Posti-pate toi vähän vahvempaa kankea kun ne linnunluut on mitä on..


Männät hieraistiin puhtaaksi ja metal polishilla kiilto pintaan. Joku kerkes vaan paskasilla näpeillä häpliä vielä kiillotuksen jälkeen niin on vähän kakkaset. Männät sai myös uudet renkaat. Fiilistelykuva.



Lohko sai vähän dinitrolia (vaimitäseoli) niskaansa että lähtee vanhat maalit liikkeelle, sen jälkeen maalattiin tietenkin punasella. Koska eihän vinokone kestä jos se on muun värinen. 






Jatkuu..

Jatketaas.

Lohko sai värin päälle, niin sai myös lähes kaikki muukin. Imusarja sai perusteellisen putsauksen jonka jälkeen maalasin hopealla. Pakosarja ja turbo näyttivät hieman ankeilta joten niillekin oli jotain tehtävä. Tässä vaiheessa kaikki varmaan pettyy kun ei tullutkaan isompaa turboa.  Konetta rakentaessa oli mielessä enemmänkin moottorin luonne, ei teho. Ehkä tulevaisuudessa siirrytään pois pikkugarretista ja motronicista. Pari kuvaa kun ne on niin kivoja. (huonolaatuisia)

Imusarjaan lykättiin hieman suuremmat suuttimet 347cc/min @3bar. Kasattiin kuitenkin 2.5barin säätimellä, jolloin vastaavat aikalailla b230et:n suuttimia.





Turbon öljynmenon otin öljypaineanturin paikalta kuten kuvasta huomaa, tuli aikamoinen kötöstys mutta ainakin toimii.
Sitten rupes osat löytämään pikkuhiljaa paikkallensa. Lohko hoonattiin kevyesti ennen mäntien asentamista ja kanget sai uudet laakerit. Runkolaakerit ok.



Vaparin männillä tosiaan kasasin ja puristukset 10,3, joka on ehkä pikkusen liikaa 98 käytössä. Bensalla oli tarkoitus kuitenkin ajaa, joten puristuksia alemmas. Turbon männillä puristussuhteen olisi saanut siihen 8,5-8,8(?) välille mutta päädyin roplaamaan kannen palotiloja. Kansi tosiaan löytyi täältä foorumilta Miuzolta ja on 530. Seuraava toimenpide jakaa todennäköisesti mielipiteet mutta mentiin periaatteella "toimii tai ei" 

Vakio vs. roplattu




530 Kannen vakio palotila on tilavuudeltaan 51,5cc jolla puristukset siis b230e koneessa 10,3. Palotilojen nykyinen tilavuus on 60cc jolloin puristussuhde n. 9,2.

Jatkuu...

Tolla tyylillä muokkasin itekkin palotiloja yhestä 530 kannesta, en tosin noin reilusti kun re85 oli polttoaineena, eiköhän tuo asiansa aja, itsehän en mikään kansivelho ole mutta ei tuo nyt varmaan mikään huono ole

Tolla tyylillä muokkasin itekkin palotiloja yhestä 530 kannesta, en tosin noin reilusti kun re85 oli polttoaineena, eiköhän tuo asiansa aja, itsehän en mikään kansivelho ole mutta ei tuo nyt varmaan mikään huono ole

Ei tuo viritys nyt onneksi sentään ihan metsään mennyt kun auto on jo ollut hetken aikaa ajossakin ja tuntus toimivan ihan ok. Ahdinkin herää alempaa kuin vanhalla b200et moottorilla mutta saattaa tuo isompi alakerran koko ja 3'' dp vaikuttaa asiaan jonkin verran  Alavääntökin ihan eri luokkaa kuin ennen.

Ja jatkuu..

Kannen pilaamisen jälkeen alettiin olemaan pikkuhiljaa loppusuoralla, loputkin osat paikalleen ja pääsisi nostelemaan konetta takas paikallensa. Nokka-akseliksi tuli tällä kertaa T. Oli tarkoitus vaihtaa A, V tai VX tilalle mutta jäi vaihtamatta. Ehkä joskus sitten.

Paffi väliin ja kansi kiinni. Jakohihnakin löys paikkansa.



Sitten löyty vähän parempi kamera ja räpsäsin pari kuvaa.





Speksit:

- B230 kellari
- 13mm kanget
- Vaparin männät
- 530 kansi, palotilat muokattu
- Puristussuhde 9,2
- T-nokka
- Garrett T03
- 3'' Downpipe
- 3'' Putkisto yhdellä änkällä, ennen taka-akselia supistuu 2,5''
- Viking lastu
- Motronic 

Jatketaan..

Tarinan viimeinen osa jossa päästään nykyhetkeen..

Ahtimen öljynpaluuta tuli pähkäiltyä projektin aikana moneen otteeseen, eli tehdäkkö reikä lohkoon vai öljypohjaan. Itseltä ei löytynyt sopivia työkaluja poraamaan reikää lohkoon joten öljypohjaan tuo tuli lopulta tehtyä. Kaveri hitsuutteli putkenpätkän kylkeen johon saatiin paluuletku kiinni. Öljypohja kiinni ja nostettiin kone pois pukista moottorinostimeen jossa kiinnitettiin vauhtipyörä-asetelma-levy kombinaatio.

Sitten ruvettiinkin veivaamaan konetta keulille. Ei se ihan niin helposti sinne sujahtanut kuin aattelin, kytkinakseli ja silmälaakeri ei oikein jutelleet aluksi. Sinne se kuitenkin tipahti. Hetken riehumisen jälkeen näyttikin jo tältä:




Väänsin avaimesta ja sain vastaukseksi *naks.* Startin heräte väärässä natsassa, laitettiin oikeaan. Kone rupes kyllä pyörimään muttei edes luvannut. Luonnollisesti katottiin saako kipinää ja bensaa, molemmat toimi ok. Siinä sitten pitkä tovi pähkäiltiin ja ihmeteltiin, jakohan siellä oli pielessä.  Aika paha aivopieru tullut jakopäätä kasatessa mutta virheistä oppii. Jako oikein eikä vieläkään mitään. Starttauksen alussa yskäisi aina kerran ja sitten pyöri tyhjää, välillä melkein käynnistykin.
Starttipilotilla lähti sitten käymään muttei käynyt tyhjää ollenkaan eikä reagoinut kaasuun lähes ollenkaan. Tätä vikaa mietittiin pitkään, mittailtiin kaikki moottorin toimintaan liittyvät anturit ja kaikki oli toimivia.

KK-suutin oli tutkinnassa sen jälkeen ja sitten selvis että sen lämpöaikakytkimen liittimen saa väärinpäin, jos siitä puuttuu se suojamuovi. 
KK-suutin rupes toimimaan ja autokin lähti ilosesti käymään, mutta sammui lähes heti ellei pitänyt kaasua pumppaamalla väkisin käynnissä. Seosmittarista selvis ettei saanut bensaa tarpeeks. Suuttimiin kohdistu syytökset, kun olivat korkeaohmiset eikä oltu tässä vaiheessa vielä ohitettu etuvastuksia. Ohitettiin etuvastukset -> ei vaikutusta. Tässä vaiheessa meni motivaatio ja mökötettiin pari päivää samalla kun yritin etsiä foorumilta vastauksia. Rupesin epäilemään että immu olis sökö, kun tuntu näyttävän vähän omituisia lukemia läppää liikuttaessa. Putsattiin mutta näytti silti vähän omituisia. Löysäsin immusta jousta 2 pykälää ja rupes käymään nätisti. Koeajon jälkeen hienosäädettiin tuosta ilmamäärämittarista vielä seokset sopiviksi. Pintakaasulla mennään n. 15-16 AFR lukemissa ja lappu lattiassa 11-12.5. 

Auto on tosiaan ajokunnossa ollut jo hetken aikaa mutta tarvis vielä pakoputkea vähän muokata ja kaikkea pientä. Pari kuvaa nykytilanteesta:






Palautetta saa antaa vapaasti. 

Tulivathan kk-suuttimen ja lämpöanturin johdot oikein päin, eli ei väri väriin vaan juuri päinvastoin.

Loogista, eikö totta

Tulivathan kk-suuttimen ja lämpöanturin johdot oikein päin, eli ei väri väriin vaan juuri päinvastoin.

Loogista, eikö totta

Ne johdot sain sentään kerralla oikein. 

Nyt on keretty ajelemaan pari kolme viikkoa autolla, eikä oo kaikki menny ihan niinku elokuvissa. Ei oo viikkoakaan ollut "ehjä auto", aina on ollut jotain pienempää tai hieman isompaa vikaa. Ensimmäisenä lähti parinsadan kilometrin ajon jälkeen kampiakselin siivapyörä kävelylle, ei oltu kiristetty pulttia tarpeeksi piukkaan. No, korjasin vian sitten klo 3.00 aamuyöstä parkkipaikalla lumisateessa ja taskulampun valossa. Vedettiin niin piukkaan kuin vain sai. Jälkeenpäin huomasin että jakopään hihnapyörästä oli lähtenyt kiila veks. Hommasin uuden foorumilta, kiitos pertille. 

Tuon ongelman korjattua kerkesin taas viikon ajamaan ilman vikoja, kunnes PLX sano ässörtspläts ja näyttö näytti tätä:


Rupes jännittää et onko ottanu kosteudesta ja pakkasesta ihteensä mutta onneks selvisin säikähdyksellä ja hetken aikaa lämmiteltyäni näyttöö tuli numeroitaki jo tauluun.

Seuraava vika olikin sitte taas konehuoneen puolella, laturi ei ladannu kunnolla ja piti mekkalaa. Kuvat kertoo mikä siellä meni vikaan:
Oma mielipiteeni:



Takimmainen laakeri siellä oli vetänyt herneet. Piti aika järkyttävää meteliä, mutta eipä pidä enää.  Nyt on volvo taas ajossa ja odotellaan mitä seuraavaks hajoo....

Jos on se uusin versio (Gen4?) PLX, niin tuo on ominaisuus. Jokainen mun näkemä mittari tehnyt saman, mutta aina häipynyt uudelleen käynnistäessä.

Jos on se uusin versio (Gen4?) PLX, niin tuo on ominaisuus. Jokainen mun näkemä mittari tehnyt saman, mutta aina häipynyt uudelleen käynnistäessä.

Gen3 tuo on, pelannut hienosti alkuvuodesta tähän päivään asti. Kun nyt vaan kestäis vielä.. Kannattaakohan tuo ottaa talveksi pois ettei näyttö kärsisi pakkasesta?