
Uusi hankintani (melkein) koki valaistumisen kotimatkalla! Oliskohan sitä melkein heräteostoksella pitänyt poiketa partyihin. Lyödäänkö tuolla pesäpallomailalla takaraivoon ja torutaan: "Anna olla viimeinen kerta ku tälläisiä projekteja nurkkiin haalit",,, vai minkä herätyksen tuolla kokee? Vai onko noi jotkut postinväen tavaranlähetyspippalot? Anyway, en kuluttanut jarruja kuin pakollisella tankkaustauolla, autolle ja itselle.
Jossain päin "syvää etelää":

Jeps, tänään autonhakureissulla, mikä meni suht kivuttomasti. Onnibussilla perille ja uudella kiesillä kotia. Hieman kiertotietä takaisin, kun ei ollut ennen tullut tuoltakaan koukattua. Autoa myi vanhempi pariskunta, joka oli ristinyt auton "Luigiksi" rekisterinumeron alun LGI- mukaan, joten mennään sillä tästäkin edespäin. Olipa ensmäinen kertas ku tuli auto ostettua ilman paperitöitä, pelkästään jossain bittiavaruudessa.
Takaisintullessa Luigi hieman vikuroi motarin loppupäässä, mitä lie vieroitusoireita entisen omistajan kakskytvuotiselta yhteistaipaleelta. Siinä 120:n hujakoilla köröötellessäni alkoi julmettu pulistus. Ottasuonet pulleina puristin ratista, eikä siinä muu auttanut kuin kurvata pientareelle samalla hidastaen. Pulistus loppui onneksi heti, kun vauhti laski tarpeeksi. Enempää siinä sitä oiretta ihmetelly, vaan koukkasin vilkun kera takasin higwaylle. Muutaman kilometrin päästä sama homma, sen jälkeen ajettiinkin niska kyyryssä loppumotari max 100 lasissa. Sen verran potkin renkaita Pirkkalan Motonetisssä poiketessani, että raidetanko kaipaa muutakin kuin valohoitoa.
Siinä ne on kaverukset, "Luigi" ja "Porin Valu" ensitapaamisella kotipihassa, väliin on eksynyt yksi keskenkasvuinen, joka haluaa isona Volvoksi:

Tässä ajattelin tovin kurvailla ihan tolleensa, jotta "Luigi" tottuis uusille teille ja että paikat notkistuisivat viime vuosien vähäisestä ajamattomuudesta. Sen jälkeen aletaan kikkailemaan tähän leimaa.
En muistanutkaan kuinka paljon nautinnolllisempaa se on kurvailla isolohkolla (2.3) vs 200.