Mielenkiintoisia nuo koirien arvojärjestykset. Noilla talouden karvanaamoilla se menee: pienin/vanhin on the Boss (schapendoes), isoin on pomon ja alimmaisen välissä (alaskanhusky), nuorimmainen on tietysti alinta kastia (irlanninvesispanieli).
Homma toimii mutta ruokailussa on oltava tarkkana ettei tuo nuorimmainen mene ahneuksissaan huskyn kupille koskapa siitä tulee kränää.
Pari aamua sitten kävi taas niin että husky nirsoili ja oli jättämässä syömisen kesken, the Boss siirtyi sitten kylmänviileesti siihen ja rupesi imuroimaan ruokaa. Huskyn ilme oli kuulemma näkemisenarvoinen kun se tajus et "mitä v***ua... pomo vetää mun emmeet nyt naamansa"!!
Kapeassa päässä kävi selvästi kova raksutus kun tajus ettei voi ruveta riitelemäänkään mutta toisaalta oli harmistunut kun rupes ruoka häviämään.
Hyppi siinä sit tasajalkaa kaikilla neljällä jalallaan ja haukahteli semmoisia huskyn käheitä haukahduksi. "tulkaa nyt herraisä auttamaan... "
Hyvin toimii arvovalta kun ei tolla huskylla olis mitään vaikeuksia pistää pienempää littanaksi jos niin tahtoisi.
Arvovalta on käsinkosketeltavissa myös iltaisin kun pomo nukkuu, jos hän on nukahtanut esim. sohvan viereen niin noi kaks muuta katsovat
todella tarkkaan etteivät vaan tallo pomon varpaita tai häiritse muuten. Koskapa semmoisesta seuraa heti kurinpalautus.
