Taspainoakselien hihnan kiristys on kieltämättä ongelma. Erityisen hankalaa on tarkistaa hihnan oikea kireys, koska oikein mihinkään paikkaan ei mittaria mahdu, vaikka kirstyslukeman tietäisikin. Hihna kestää kuitenkin oikein kiristetynä sen minkä jakohihnakin. Ongelmakohtia ovat hihnan kiristin, joka loppukiristysessä saattaa hihnan "ihan huomaamatta" uusiin lukemiin. Tätä voi auttaa vaihtamalla akseliruuvin kiristinmutterin kuusiokoloruuviksi ja tekemällä pidätinavaimen, joka sopii erittäin tarkasti kiristimen avainväliin. Tavallisissa avaimissa on liikaa tuota välystä. Pitämällä kiristintä pidätinavaimella paikallaan, voi kiristää kuusiokoloruuvin oikeaan momentiin, eikä säätö pääse muuttumaan. Ylikiristys aiheuttaa vaurion myös helposti siinä "äkkimutkaa" tekevässä rullasssa ja laakeri "korkkaa kiinni" - homma leviää heti.
Aikanaan väittelin "otto b:n" kanssa tästä asiasta ja pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tasapainoakselit vaativat erilaiset moottorityynyt. Niinpä ongelmia ei sitten esiinnykään 8-venttiilisisissä koneissa koska "vika on väärissä tyynyissä" - ne ovatkin silloin "oikeat"

. Niinpä jos normaalityynyillä varustettuun 16V -koneessa poistetaan tasapainoakseleita pyörittävä hihna, ongemia voi esiintyä 4000 - lukemasta alkaen. Toisaalta tyynyt ovat saattaneet jopa käytössä muovautua siten, että ongelmia voikin olla vähän, tai ei ollenkaan

. Ota siitä sitten etukäteen selvää... Itse olen perehtynyt noihin tasapainoakseleihin vain Volvo GLT ja Mitsun 2,6 litran bensakoneessa. Moottorien tyynyihin perehdyin Yanmarin kaksisylinterisen dieselin tyynyvaihdossa - hyvä tuli, töitä teetti. Yleensä näissä moottoreissa ei tämä peruskäyttäjä "turhia osia - heitän pois" -filosofia aina tahdo toimia

.
Lopuksi tältä paikalta - hihnalle on hyvä muistisääntö: kun sormella näpäytetään kiristettyä hihnaa pitkältä sivulta, ääni pitää olla hyvin matala. Kuullostaa hieman "pörrrr" -ääneltä, joka on jo lähellä maksimia - ei ainakaan korkeampi.