Tästä autosta ei pitänyt projektikertomusta ikinä tehdäkään, mutta tässä sitä taas tarinoidaan.
Tarina alkoi siitä kun ensin piti saada väenväkisin VR6 Golf. Pian huomasin, että koin hyvin suurta tarvetta päästä siitä eroon yhtä nopeasti. Golfin hävitettyäni ja käyttisprojektini venyessä ajattelin ostaa jonkin helpon, halvan ja nopean pikkuprojektin. Sattuman summana töiden jälkeen minun oli määrä viedä kunnostettu mersun kansi eräälle korjaamolle. Pihalla huomasin myynnissä olevan pimeässä jopa siistihkön seiskan. Päätin ihan nopeasti vilkaista hintalappua. Lapussa luki houkuttelevasti "Nyt 350€. Pientä laittoa on". Sain hintaa tingattua vielä hieman alaspäin. Vikoina myyjä mainitsi, että kardaanin rättinivel pitää vaihtaa, mutta kyydissä on käypänen kardaanin etupätkä ehyellä rättinivelellä ja ehjällä tukilaakeripaketilla. Kansivian alkua huomasin myös. Myyjä kehui katsoneensa nosturilla pohjan kunnon ja todenneensa sen hyväksi. Korkeintaan pari paikkaa. Uskoin, maksoin ja läksin kotia kohti. Leima oli tosiaan mennyt kylmäksi pari kuukautta aiemmin ja päätin aloittaa perushommista, jotka pystyisi tekemään ilman nelipilaria, sillä toinen käyttisprojekti makaili vielä sillä.
Jarrut kuntoon. Ostin uudet takajarrusatulat, palat joka nurkkaan ja käsijarruhilppeet. Seuraavaksi nyppäsin kannen irti. Kansiremontin tiimellyksessä töissä kävi eräs suurisuinen kaveri naljailemassa siitä, miten turbot ovat niille, jotka eivät osaa virittää. Provosoiduin tästä ja tilasin 46/37 venttiilit kanteeni ja muotoilin kanavat niin hyvin kuin kykenin. Imupuolelle 1/45 r-seetit ja pakopuolelle kolmikulma 1,5/45. Imuventtiilit muotoilin. Venttiileille kairasin olaketerällä hieman lisää tilaa. Tasosta otin millin tässä vaiheessa pois, sillä lähtökohtana pohjalla oli jo 10,3:1 puristus. Nokka-akselin ryöväsin turboysistäni ja se on siis Enem K15 custom (292/113/12,6/2,6). Säädettävä nokkapyörä ja nokkakortinmukainen säätö heittokellolla.
Peltipakosarja (4-1) tuli ensin Janicol Racingilta. Se ei mahtunut olemaan muutoksista huolimatta paikallaan. Möin sen eteenpäin ja K.raakilta tuli tilalle 4-2-1 sarja. Ahdasta oli tämänkin kanssa, mutta pienin muokkauksin sain sen istumaan paikalleen. Viskon ja ilmastoinnin heitin mäkeen ja tilalle 70cm halkaisijalla oleva sähköflekti. Kabiiniin tuli mekaaninen nestevaimennettu öljynpainemittari, FMI 1.2 seosmittari, iso kierroslukumittari ja vedenlämpötilamittari(alkuperäinen mykkä). Keulalle sujahti 4x Hellan 550 Cometit. Sähköjä sai parsia aika urakalla samalla ja lämppärin puhallin meni vaihtoon. Tässä vaiheessa olin autuaan tietämätön tulevasta. Saatuani auton lopulta nelipilarille tämä valkeni minulle. Pakkelia ja massaa siellä täällä. Pohjasta löytyi kaikkiaan 53 reikää. Siinä hetken tuumailtuani huomasin, että kuinka yllättävän nopeasti hommat voivat mennä v*tuiksi.
En osannut antaa itsellenikään periksi, vaan aloin hommiin. Muutaman apulaisen kanssa siinä aika pitkää iltaa sitten painettiin ja saatiin pohja vähän edustavampaan kuntoon. Kolmisen neliötä siihen upposi peltiä ja mm varapyöräkoteloa ei enää ole. Hitsausten ja rankan massausoperaation jälkeen sisustaan sujahti samalla kuskin kuppipenkki, irroitettava keskiö ja mokkaratti. Muutoin sisusta jäi punaisen plyyshin pornahtavaan lumoon.
Perään tuli heitettyä Spartanin lukko. Välitys säilyi 3,54:na. Vaihdelaatikko vaihtui vuotavasta m46sta --> m47ään. Tämän ostin kaverilta "maito"korillisella. Samalla käytin vauhtipyörää poissa ja vaihdoin kampuran takastefan. Kytkin oli onneksi aivan bränikkä. Vauhtipyörään tuli vaihdettua starttikehä.
FRTV:n porukka tuli sovitusti käymään ja oli ideana päästä nopeasti pienten viimeistelyjen jälkeen jääradalle. Pojat olivatkin suurena apuna kun vähän joka kohtaa joutuikin modaamaan mm vaihteiston tukipalkkia, vaihteensiirtimen tankoa ja keppitelinettä. Alle sujahtivat piikit ja useiden tuntien uurastuksen jälkeen auto oli kokeiluvalmis. Toisen paikkakunnan jääratapäiville ei enää keretty, mutta pääsimme lähiradalle omalle kylälle. Vaihdelaatikko tuhoutui yllättävän nopeasti. Kitumalla kotiin ja kotona tajusin unohtaneeni laittaa flektin päälle. Perunoiden poristua paisuntasäiliössä tutkailin ja totesin, että kaikki on edelleen ehjänä - laatikkoa lukuunottamatta.
Toinen m47 löytyi myös samasta jengistä ja taas köyhdyttiin "maito"korillisen verran. Laatikko nippuun ja nyt auto olikin leimavalmis. Leima tärähti aika helposti, vaikka jarruvalot lakkasivat toimimasta sopivasti konttorilla. Hetken tuumailtuani vika löytyi ihan sulakkeesta.
Seuraavaksi oli edessä jännäys, että saadaanko soppa riittämään kierroksilla keljujetillä. Ei saatu. Prötää heti kun alkais liikkua kunnolla. Suhteellisen iso ero silti jo tässä vaiheessa alkuperäiseen nähden.
Nyt ollaankin sitten nykyhetkessä. Tuplakaasarit tilattuna ja katsotaan kuinka paljon lopulta sadaan padasta helposti irti. Kuvia lisään huomenissa.

//Hege