Noniin.
Viime kesänä tuli ostettua torista löytyneen ilmoituksen perusteella tuollainen kaasarikoneinen 240. Ilmoituksessa ei oikeastaan kerrottu mitään muuta kuin että kyseessä on Volvo 240 vuosimallia 1987 ja siinä on katsastus voimassa helmikuulle asti.

Pienet lisäutelut tuotti sen verran tulosta, että autoa piti lähteä katsomaan ja sillä myös ajoin kotipihaan.

Aluvanteita tuli mukana pari sarjaa, tosin käyttökelvottomilla kumeilla kaikki. Voimansiirrosta kuului järkyttävä ulina ja koko auto vatkasi hidastaessa hervottomasti. Takaluukussa oli melkoinen lommo, mutta muuten auto oli pelleiltään siistikuntoinen lukuunottamatta vähän kulahtanutta maalipintaa.
Ensimmäisenä piti totta kai saada alle oikeat kesärenkaat ja alumiinivanteille, sekä kunnon pesu ja vahaus. Myös kevyt myllytys tuli tehtyä, että sai syvimmät naarmut piiloon.

Takavalot oli aika ankeat kuten näissä yleensä:

Mutta vesihionta, lakkaus ja pesu sisältä teki ihmeitä:

Voimansiirron ääntely ja vatkaus paikallistui jäykistyneeseen kardaanin takaristikkoon ja jumissa olevaan kardaanin tukilaakeriin, joten ne tuli vaihdettua. Ja kun sen puolen sai äänettömäksi, niin kelpasikin lähteä hakemaan moottorikelkkaa 300km päästä. Ja ihmehän se olisi, jos matka olisi sujunut kommelluksitta... Menomatkalla auto nykäisi muutaman kerran voimakkaasti, mutta ei muuta ongelmia. Paluumatkalla nykimisestä tuli aika voimakasta. Kaasun asento tai ryyppy ei vaikuttanut asiaan ollenkaan. Vaihdoin matkan jälkeen sytkäkiven, ei vaikutusta. Kaikki muutkin sytytyksen osat tuli käytyä läpi, eikä vikaa meinannut löytyä. Vaihdoin jo kaasuttimenkin pariin otteeseen, kun alkuperäiseen kaasariin tuli todella mystinen käyntivika jossa se välillä kävi tyhjäkäyntiä ja välillä saattoi sammua aivan varoittamatta. Sain kuitenkin parista kaasuttimesta kasailemalla tehtyä yhden ehjän, mutta edelleen auto pätki satunnaisesti. Virranjakajan vaihdolla loppui terävät pätkimiset, mutta huono kaasuun vastaavuus ja varsinkin tyhjäkäynnillä voimakas ravistus jatkui.
Auton jakopääremontti oli tulossa, joten nappasin koneesta hatun pois.

Sylinterit olivat hyvässä kunnossa, mutta ilmeisesti kannessa oli orastava venttiilivika. Kansi oli muutenkin väärästä koneesta (B19 kansi), joten tuli sekin vaihdettua oikeanlaiseen ja venttiilipajalla käyneeseen ja tarkistettuun. Samalla tietty vaihtui kaikki tiivisteet ja jakopään hilut.

Ja pätkiminen loppui siihen. Kaasuttimen ominaisuus vaan tuntuu olevan voimattomuus, mutta palataan siihen myöhemmin...

Konehuone vaan näytti remontin jälkeen perin törkyiseltä, joten pientä fiksiä pintaan:

Hommasin autoon käytetyn Weber 32/36 DGV -kaasuttimen, joka pitää totta kai käyttää osissa ennen asennusta. Samalla tuli tehtyä laippa orkkis ilmanputsarin sovitetta varten.

Soodapuhalluksen jälkeen näytti jo paljon paremmalta:

Sovitelaipan jyrsimistä...

Ja sellainen siitä sitten tuli.

Tällä hetkellä purettu kaasutin on uimassa ultraäänipesurissa, ja tänään hain postista myös Moposportista tilatut suuttimet, joita sitten pääsee vaihtelemaan kunhan kaasuttimen saa paikoilleen.
Ostin samaan syssyyn myös sähköisen bensapumpun. Vaikeuksia meinasi tuottaa sopivan mallin löytyminen, mutta viimein sain käsiini 0.15bar tuottavan tankin ulkopuolisen pumpun sekä takaiskuventtiilin. Jospa noilla pääsisi eroon pidemmän seisonnan jälkeisestä käyntiin hankaamisestakin.