Miten päädyit volvoon? kuinka tyytyväinen olet?

Oli ollut aikaisemmin Volvoja 200 ja 300 sarjan, ei valittamista, sitten taukoa, jonka jälkeen V70XC -99 (nyt mittarissa n. 315 tkm).
Volvo ja nelari vielä houkutti, lisäksi vaimo oli täysin myyty, kun käytiin koeajolla.
Alkuun ei juuri valittamista, tosin bensaa meni jonkin verran, mutta annoin anteeksi ajettavuuden, tilojen +jms vuoksi.
Mutta sitten alkoi "pettämään paikat" remonttia remontin perään, tiedän että vanhaan autoon voi tulla vikoja helpommin kuin uuteen
mutta omasta mielestäni rajansa kaikella. Ei tahtonut persaus enää kestää ylläpito kuluja, siksi se on nyt telakalla "toistaiseksi".

Nyt käyttiksena Audi 100 2.3E -92(eli 5 pyttysessä koneessa on pysytty) joka pärjää täysin omalle Volvolleni, kaikessa muussa paitsi että neliveto ja ilmastointi puuttuu
lisäksi Audi on sedani (matkustustilat kuitenkin vähintään yhtä hyvät, ellei paremmat kuin Vollessa).
Suorituskyky sama, vaikka Audi on vapari, ja vie vähemmän bensaa kuin Volle, vaikka Audi on kuusi vuotta vanhempi ja puolta enemmän ajettu.

Eli helposti pääteltävissä jatkuuko "Volvoilu" meidän perheessä vai ei, mitä suurimmalla tod.näk. EI
Mutta...  eihän sitä sitä koskaan varmasti tiedä...

Mullahan ei ole ollut muita autoja kun Volvoja.. Ensimmäinen -68 Amazoni joka on edelleen mulla harrasteautona.. Sitten tuli ostettua viime talvelle 740 GLE jonka myin nyt loppukesästä.. Nyt talviautona 240 GLi joka tuli ostettua kesällä.. Volvoon kai päätynyt sillä että porukoilla ollut 2 kappaletta 200-sarjalaisia.. 244GL B21A:lla ja 240GLi samanlainen kun itsellä nyt.. Sekä Isäukolla on Duett ollut harrasteautona jostain 90-luvun alusta asti.. Kai siitä Volvoon itsekkin päätynyt..

Oma tarinani on erilainen kuin monella muulla. Eli ei sukurasitteita eikä verenperintöä. Euroautoilla olen kuitenkin ikäni ajanut.

Tällä (kuten edelliselläkin) kertaa uuden auton kriteerinä oli alun perin vain neliveto ja automaatti. Kokeilin muutamaa potentiaalista ja XC60 kolahti (siis kuvainnollisesti). Niinpä tänään meni tilaukseen elämäni ensimmäinen Volvo, punainen XC60 R-design D5.

Tyytyväisyyteen voidaan siis palata tuonnempana!

Itte oon kanssa muutaman mutkan kautta siirtynyt Volvon rattiin.
Oikein rupesi naurattamaan kun mietin omaa autohistoriaani 2000-2012:

Toyota Tercel 1.3?
Fiat Uno 1.1
Nissan Sunny 1.6
Volkkari Vento 2.0
Opel Calibra 2.0 16v +
talviautona (fiesta)
Toyota yaris Ts
Ford Fiesta St
Seat Leon FR
Honda Civic Type-R
Honda Accord Tourer 2.2tdci

Viimeisimpänä tämä nykyinen 2003 Volvo xc70 2.5t. Volvoon tuli vaihdettua oikeastaan ainoastaan sen takia, että halusin tilavan nelivedon kohtuu tehokkaalla moottorilla ja mahd. halvalla.

Volvoja sai ok hintaan ja vaikka moni varoittelikin näitä pa*koiksi vehkeiksi niin koeajolla nämä varoittelut unohtuivat. Vaikka ei tämä raketti ole niin silti edellinen auto, Honda Accordi 2.2tdci korkeussäädettävine alustoineen ja lastuineen tuntui koeajon jälkeen pahalta, joten kaupat tuli tehtyä viikkoa myöhemmin.
Vielä kun työmatkat sujuu nykyään junalla 10 minuutissa niin paremmalle puoliskolle oli helppo perustella volvoa, jolla nykyään ajellaan lähinnä huviajot ja jolla pääsee koirien kanssa normaalia autoa pidemmälle metsään .
Nyt pari lumista talvea myöhemmin olen oikein tyytyväinen valintaani, vaikka toki bensa maksaa ja kulutusosiakin Volvoon on vaihdettudettu n.1000€:lla niin motarilla pääsee perus ecoautojen ohi heittämällä ja liukkaallakin meno on ollut oikein mukavaa. Hirveästi ei pelota muksunkaan puolesta, vaikka vanhemmalla autolla ajeleekin, sen verran näissä on kaikenmaailman turvallisuuskrääsääkin..

Tuli tarve auton vaihtoon. Sain keksittyä pitkän listan tekosyitä miksi pitää saada uusi. Koeajolla kävi audeja ja saabeja, audit kärsivät koeajoilla jo audin vaivoista(kallista jopa volvoilijan mielestä) ja saabit ilmeisesti rääkättyjä kansivikoineen. Väykky mersuja kattelin ja kyselin ja nissan murano oli tapetilla kauan. Volvon olin sulkenu pois vaikka neljästä aiemmasta pidin. Wetterillä sattui silmään punainen v70 mukavalla varustuksella. Annoin olla koska oli kuva aikaisemmasta 140 hp vaparista laiskana pensarosvona mielessä. Lopulta vaimokulta yllytti että käy ainaki koeajamassa. No eiku avaimet myyjältä ja heti tuntu että tämä istuu lapaseen. Yllätyin ettei auto ollut likikään yhtä laiska ku 850 10 venttiilikoneella, pitkän koeajon polttoainekulutus myös yllätti positiivisesti. Ei oikeastaan koeajolta palatessa tarvinu miettiä jääkö japsi liikkeeseen. Kun oli vielä kerennyt harmitella ettei voikkaan ostaa autoa joka on hiljainen ja ultimatehyvä ajaa ku audit oli valjennu p...skoiksi (kokeella 2.5 v6 dieseleitä). Jos olis olemassa auto audin ajettavuudella ja nissanin 6-koneella niin...(saattaa olla että se olis lähellä Volvoa  )

Autohistoriaa vuodesta -90:
Datsun Cherry 1.2 (vaihdoin 1.4 koneen ku vanha niin väljä että männät veti siksakkia pytyissä)  -ex
Volvo 240 -76 jenkkimalli (kaikki pellit uusittu ja b21e koneen vaihdoin dieseliin appiukon tallissa, myös sisustus uusittu)  -ex
Nissan Bluebird sgx turbo -88   -ex
Nissan almera 1.4 -97  -ex
Volvo 240 stw-93(muistaakseni) b230joku, lukkoperä   -ex
Nissan Primera farkku 1.8 -00  ex
Nissan Patrol GR -91 tai -92  -ex
Volvo 850 spw 2.4 10v -94?  -ex
Volvo 240 stw b200-  muistaakseni -91, lukkoperä   -ex
Audi 100 avant  2.6 -93  -ex
Mazda 6 farkku 2.0 -03  -ex
Nissan Terrano2 2-7tdi -97 (vähän korotettu ja isommat rattaat, kohtuu maastokelpoinen ja maantiekelvoton)  -ex
Tämä nykyinen Volvo v70 2.4 vuosimalli -05

Lisäksi perheen kakkosautot vaimon käytössä:
Nissan Sunny 1.6 stw -91  -ex
Nissan Sunny 1.4 hb -91  -ex
Audi a6 avant 2.5 tdi -00   -ex
Toyota Corolla 1.4 -06 tällä hetkellä käytössä vaimokullalla

Toivotaan että auto pysyy yhtä hyvänä mikä siitä tähän asti on vaikutelma. Olishan se tietenki kiva jos saman vehkeen turbolla olis ottanu. Ja automaattilootassaki olis ollu hyviä puolia.Menin pöljä uskomaan höpöjuttuja ettei automaatilla ja turbolla olevaa kannata hankkia. Volvon mukavuus pääsis täysillä esille edellämainituilla lisillä, mutta ehkä seuraava auto...

Perheelläni oli joskus kultaisella kahdeksankymmentäluvulla 244 ja siskolla 242. Isäni vaihtoi sitten uuteen 740GLE:n joka tuntui olevan silloin ehkä maailman hienoin auto. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia kakkosauto, joka olisi hyvä ajaa maantieajoa, hyvä valot ja turvallinen niin Volvo tuli ajankohtaiseksi. Nyt siis S80 D3 2011 lähinnä vaimon käytössä, tosin lentokentälle ajan myös usein tuolla. Olen ollut kyllä tyytyväinen, mitä nyt tehoja voisi olla enemmän.

Faija on ajellut monilla Volvoilla, itse olen n.8 vuotiaana opetellut ajamaan nappisilmä 244:lla. Tähän mennessä on ollut 142 -73, 244 -79, v70tdi -98, s40 t5 -05, ja nyt Octavian jälkeen takaisin v70 d5 -04. Harrasteena/projektina on edelleen muutama vuosi sitten hankittu 244 -84.

Skodan jälkeen kun 70:iin istui niin tuntui samantien kuin kotiin olisi tullut, ja se vitosdiisselin murina  Eihän tämäkään uusi ole mutta laitellaan ensin pakolliset kuntoon ja sitten hiukan omien mieltymyksien suuntaan 

Eka auto kortin saatuani oli 240-83 r-sport turbo ja sen jälkeen ollu kaikkea muuta paskaa ja sit taas 20kpl erilaisia volvoja, esim useampi 240 ja 740. v70r-00,960-96 ja nyt tällä hetkellä s80 D5, s80 TDI ja räppäys pelinä 740TIC

v

Oma tarina on viimeisten 33 vuoden ajalta aika yksitoikkoinen: 5 VWtä & 1 Audi. Ei mitään turhautumista VAGeihin, mutta ei oikein löytynyt sopivaa sinänsä laajasta valikoimasta.

Tällä kertaa oli hakusessa neliveto ja mieluiten SUV-tyyppinen, hieman normaalia korkeampi korimalli. Tilaa piti olla vähintään sama, mieluummin enemmän kuin edellisessä A4 Avantissa. Bensakone oli ensisijainen, mutta ei välttämätön.

Kävin läpi Audi Q5n, BMW X3n, MB GLKn sekä jo aiemmin VW Tiguanin. Q5 oli liian kallis (myös vähän käytettynä), X3 ei miellyttänyt ajokäytökseltään (varmaan pääosassa run flat -renkaat) ja GLK osoittautui yllättävän ahtaaksi. XC60 oli eräänlainen musta hevonen, jossa vakuutti sekä auto että markkinointi. Vähiten ei vaikuttanut hyvä kokonaishyvitys Audista ja roima alennus Volvosta.

Kolmen kuukauden ja 7000:n ajokilometrin kokemuksella on sanottava, että sain rahalleni hyvän vastineen. Volvosta oli aiempaa kokemusta vain muutaman koeajon verran. Seuraavassa joitakin plussia ja miinuksia.

+++

+ auto on jämäkkä ja turvallisuus suorastaan huokuu siitä
+ ajokäytös on vakaa, erityisesti maantiellä suuntavakavuus on erinomainen (myös tuulisella säällä)
+ ajovalot (varsinkin kauko-) ovat erinomaiset
+ jarrut toimivat erinomaisesti niin poljintuntuman kuin jarrutusominaisuuksien puolesta
+ matkustusmukavuus (penkit, ajoasento) on hyvä
+ tavaratilan muoto (suuri pohjapinta-ala, sopiva nostokorkeus) on toimiva
+ moottori on riittävän puhdikas ja vääntävä kaikissa ajotilanteissa
+ korin muotoilu on Volvoksi todella ei-pappamainen
+ sain hyvän kokonaisvarustelun kohtuuhintaan

- - -

- polttoaineen kulutus on dieseliksi korkea (ajotieturin näyttämä keskikulutus moottoritie-painotteisessa ajossa 7.5 l/100 km)
- sinänsä selkeiden mittareiden keskellä olevien näyttöjen (ml. ajotieturi) resoluutio on surkea
- pientavaroille on liian vähän lokeroita (myös käyttöohjekirjakansiolle ei ole omaa säilytyspaikkaa; vai onko?)
- lukituksen kauko-ohjain on heppoisen oloinen (huonompi kuin VAGien)
- ajokäytös ääritilanteissa voi joskus olla arvaamaton (ei ennakkovaroitusta sivuttaisluistosta)
- perinteinen Geartronic-automaatti vaihtaa kohtuueleettömästi, mutta arpoo joskus (varsinkin pintakaasulla) liikaa, jolloin menosta tulee hieman nykivää
- kääntösäde on Volvolle tyypillisesti turhan iso
- sisätilat eivät aivan vastaa auton ulkomittoja (ja painoa)

Varmasti on muitakin yksityiskohtia, joista voin kertoa myöehmmin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen.

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen valintaani.

Ensin oli Mitsubishi, tai on edelleen... kunhan leimaan sen keväällä niin saan auton jos Volvoa laitan.
Mitsun jälkeen oli diesel Mersu, mutta myin kun tuli sähkövikoja...


Isällä ollut 4 Volvoa (240, 245, 440, 850), niin kai se on sitte sukuvika  kerran on Volvo meidät jättänyt tielle kun 850:sta pamahti ilmastoinnin kompura. Muuten luotto Volvoihin on kova. Niin ja kyllä Volvoon olen tyytyväinen ollut, kun nuo vinkkeli-koneiset voi itse korjata (jos hajoaa...).

Oikeastaan aika sattumalta. Piti löytää edullinen, varma, takavetoinen ja tilava käyttöauto. Läheltä bongasin pari 940 farkkua ja niitä kävin katsomassa ja toinen jäi käteen. Sillä ajellessa tuli huomattua että eipä sitä oikein muuta voi enää autolta toivoa kuin vähän lisää potkua ja sitä tuli sitten hommattua tammikuussa ensimmäisen ahdetun volvon muodossa. Tuntuu pahasti siltä että ei näistä vehkeistä taida eroon enää päästä. Kaikki muut autot tuntuu melkeinpä leluilta volvoon verrattuna...

Fiat-perheeseen syntyneenä (isäukolla joku 35 käyttöhiivat menossa) sukuvika periytyi. Ensin oli 127 Fiat (josta oli landian puolella kuviakin huikkosterin toimesta) joka oli ainoa luotettva fiat, mitä olen omistanut. Sen jälkeen on ollut alfaa ja neljä muuta fiatia. Lopulta meni totaalisesti hermo, että sai kokoajan olla korjaamassa ja korjaamiseen meni tilanpuutteen ja ahtauden takia aina aikaa ihan perkeleesti ja talvisin autot oli kylmiä.

Nyt on volvo, pääasiassa Huikkosterin kanssa tehtyjen reissujen pohjalta (jotka tehtiin hänen 240:llä tai isänsä 740:llä) jäänyt mukava ja suht varma mielikuva Volvosta. Nyt kriteerinä oli takaveto (helppo huoltaa ja talvi...), farmari ja ruisku. Ihan vahingossa katsoin nettiautoa viime perjantaina ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt on pihassa 940 farkku vm. -91 B230FB -motilla. Hyvin kulkee ja hyvin lämpee.

Volvoon (V70 -03 2.5T manuaali) tuli päädyttyä niin, että harkitsin ensin ns. järkevää autoa, joka minun tapauksessa olisi ollut todennäköisesti Seat Toledo 2000-luvulta ja 1.9 TDI tekniikalla. Se olisi ollut vähän kuluttava, riittävin varustein, huhujen mukaan edullinen pitää, mutta.... niin helvetin tylsä auto  Toisaalta olisin tuollaisen ostanut varmaankin vajaa 200 tkm ajettuna ja noissa 1.9 TDI koneissa tuntuu olevan todella paljon ongelmia 200 tkm jälkeen, niin alkoi vähän mieli muuttua.

Muutama vuosi sitten kävin koeajamassa -02 2.4T V70:iä manuaalilaatikolla ja ajokokemus jäi niin pysyvästi takaraivoon, että mietin vaan että joskus voisi tuollaisen hankkia. Nyt kun sain edellisen auton (Passat 1.8T) myytyä, niin piti palata asiaan. Kävin kokeilemassa 2.4T mallia automaattina, mutta se oli totaalinen pettymys manuaaliin verrattuna. Automaatti vaan häivyttää tuon turbokoneen mahtavan väännön ihan täysin. Kävin myös 2.4 vaparia ajamassa manuaalina, mutta se tuntui hurjan vaisulta turboon verrattuna. Aloin sitten etsimään vain ja ainoastaan manuaalivaihteista turbokonetta.

Katselin sitten noita järkiautoja ja turbo Volvoja ja kuinkas ollakaan tämä nykyinen yksilö sattui nettiautossa olemaan sopivaan hintaan myynnissä. Oli vielä uudemmalla 2.5T tekniikalla samassa hintaluokassa kuin 2.4T mallit, niin eikun soittoa myyjälle, hintaa tinkimään ja kaupoille. Jälkikäteen on osoittautunut, että autossa on yllättävän paljon uudistuksia 2.4T malleihin verrattuna. Toistaiseksi olen ollut oikein tyytyväinen. Kuluvaa osaa pitää toki vaihtaa, mutta niinhän kaikkiin autoihin. Kulutuskin on pysynyt minun ajossa keskimäärin siellä 8,6 litran tuntumassa, joka on yli 200 heppaiselle isolle farmarille ja minun entisiin autoihin verrattuna todella asiallinen kulutus. En ole vielä pienempikorisilla ykspistekutosillakaan päässyt koskaan alle 7 litran keskikulutukseen, niin kyllä tuosta mielellään maksaa sen pikkulisän minkä siitä ajonautintona ja turvallisuutena saa takaisin.

itellä ei oo ollu volvoa mutta ne on saanu mut niin vakuutettua. mulla oli mitsubishi galant ja siinä sai vähä väliä olla herättelemässä henkiin alapallon potkijaa, kampikammion kattovalot sai uusia joka päivä, (  ) jne. samoihin aikoihin isoveli osti 960 automaattilootalla ja pääsin kokeileen. nahkapenkit mua vähä karsastutti ku perse liuku aina johonki suuntaan ja automaatilla vähemmän ajaneena olihan se outoa pitää vasenta jalkaa vaikka ratin päällä. no siinä ajellessa kokoajan tuli varmempi olo että täähän on ihan loistava, turvallinen, äkänenki vieläpä ja jotenki niin yksinkertaisen helppo. automaattihan siinä vaikutti paljonkin. opeteltii sillä takapotkuluisteluaki ja olihan se vaikean olosta aluksi ku piti ennakoida niin älyttömästi. onnistu se lopulta ihan hyvin. vähä sen jälkeen pääsin sitte turbodiesel 940 rattiin ja ajaminen oli aivan yhtä mahtava kokemus ku automaatillakin. musta tuntu etten halua lähtiä pois sen ratista. varsinkaa sen jälkee ku piti alkaa poikastaan ja kokeilla taitoluistelua silläkin. ah kuin helppoa ja vaivatonta  sillon päätin et jos mä volvon hommaan nii manuaalivaihteilla tietenki. joku ihmeen maaginen tunnelma se tulee aina ku pääsee volvolla ajeleen, sitä ei kertakaikkiaan osaa tarkalleen kuvailla.

käväsin eilen illalla ajelulla audi tt30 kyydissä. tuntu ettei hiekkatielle uskalla mennä ku tulee kivet pohjan läpi ja putoo kyydistä. hieno se on ulkokuoreltaan voi herranjestas sentää, mutta ku sisälle pääsee sinne kyytiin nii tunnelma lässähtää ihan kokonaan, ei siellä oo mitään erikoista siksi volovo.