Mitä näitä juttuja lukee niin slerba tykkää vanhasta tekniikasta.
Nojoo, tavallaan.
Mäntämoottori(t) eivät ole periaatteessa juuri muuttuneet useisiin vuosikymmeniin. Moottorinohjaus on kehittynyt, mutta on kuluttajan näkökulmasta otettu takapakkia kaikennäköisen uuden merkeissä.
Uusissa moottoreissa/tekniikassa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta sitten kun moottorista kuristetaan päästöjen toivossa kaikki luonne ja materiaalikustannusten toivossa heikennetään tekniikkapalettia fyysisesti, niin siitä minä en tykkään.
Lamborghineista.
Aika harvoin sellaisella ajavat tarvitsevat sitä +300hp lisää ä, jotta kerkeää maitokauppaan. Yleensä saattavat jostain kiihdyttää hiukkasen, että kone parkaisee. Sitten jatketaan hymyissä suin. Sama kyllä taitaa päteä kaikkiin superautoilla ajaviin, mitä suomessa nähnyt.
Joskus pikkupoikana kävin isän ja äitin kanssa syömässä Jyväskylän Shell Veturilla. Kun siihen parkkipaikalle ajettiin, oli siellä parkissa todella leveä ja matala punainen auto, jonka takavalot olivat mustan ritilän takana, Testarossa. Muistaakseni oli Juha Kankkusen Ferrari.
Jäin itsepintaisesti parkkipaikalle seistä tapittamaan pieneen tihkusateeseen, koska en ikinä ollut moista nähnyt kuin kuvissa ja halusin kuulla moottorin käyntiäänen.
Startin ääni ja Boxer-12 pörähdys murisevalle tyhjäkäynnille jäi mieleen. Kuski vielä parkkipaikalta pois lähtiessään kerran polkaisi moottoriin kierroksia, vaikka ajoi todella rauhallisesti sitten pois.
Siinä oli sitä jotain, fiilistä. 600hp turbomoottori ei kuulosta miltään, vaikka onkin kaikilla mittareilla parempi. Käyttöautona tommonen Testarossa on varmaan yksi huonoimpia valintoja, niinkuin mikä hyvänsä urheiluauto (pl. 911 Porsche).
