Tämään meinasi olla kiven alla kylmäkäynnistys, vaikka olin eilen fuskannutkin 15L verran (sen verran sopi tankkiin), koska tiesin, että yöstä tulee kylmä.
Ja tulikin. Mökin seinän mittari väitti 24,4C (anturi liian lähellä seinää ja 100mm eristeet). Sääaseman ulkoanturi väittää, että -34,5C vuorokauden alimmaksi lämpötilaksi ja sen anturi on tarkoituksellisesti grillikatoksen pylväässä 2m korkeudella, siten ettei anturi "näe" taivasta yläpuolellaan. Yö oli tähtikirkas ja tyyni. Auton yläpuolella tyhjää taivasta, joten se jäähtyi varmasti niin kylmäksi kuin voi.
Klo 13 aikoihin, kun ryhdyin starttailemaan pakkanen alkoi lauhtumaan roimaa kyytiä sieltä -24C pinnoista, kun aavistuksen omainen tuulahdus alkoi tuntumaan.
Konepelti ylös ja kaikki nesteet tarkistaen (akun jännitettä en mitannut laiskuuttani). Öljyt olivat suhteellisen siirappiset, eikä ylävesiletkun notkeuskaan tuntunut, vaan sitä kuvitteli puristelevansa ahtoputkea!
Infrapuna mittarilla moottoria mitaten eri paikoista. Lukemat huilelivat akun -24C lukemista moottorin -34 - -32C välillä. Kannen ja imusarjan ollessa kylmin paikka. Välillä tarkastaen, että mittari mittaa oikein ja käsi pois hanskasta ja käden lämpötilaan verraten. Käsi jäähtyi tasaisesti sieltä +32C lämpötilasta sinne +30C asti. Eli mittaus lienen luotettava.
No, sitten toimeen, eli starttaukseen.
Pyöritti ja hörähti hitusen. Jatkeltiin uusia lyhyehköjä startteja parit ja kone hörähteli tasaisesti.
Tätä sitten jatkeltiin kotvanen. Huvittavinta on se, että kolmas starttauksen lopetus pyöräytti konetta nurinpäin kun startti lopetti pyörittämisensä. Tätä on sattunut muutaman kerran aikaisemminkin kun joutuu starttailemaan enemmän.
Kahden ja puolen minuutin starttausten jälkeen ensimmäinen varsinainen käynnistyminen hörähtelyn lisäksi.
No, lopulta kone kävi pitkällisten starttaus-yritysten jälkeen. Käynnistämiseen meni kaikkiaan 5 minuuttia.
Kaasuun ei koskettu, vaan homma jätettiin kokonaan LH:n huoleksi.
Kun kone oli omillaan käynyt sen 20 sek. nostin kierroksia sinne 2200rpm lukemiin ja pidin kierroksia siellä sen 20 sekuntia. Tyhjäkäynnille tippuminen tapahtui normaalisti.
Jätin kontin sitten käymään omillaan ja kaikki sähkö pimeänä (valot, lämppärin puhallin yms.), jotta kaikki laturin työntämä ylimääräinen sähkö menee takaisin akulle.
Nimittäin tuollaista starttausmaratoonia ei laiskalla akulla tehdäkkään!
Viinamäen miehellä on akun syytä olla priima kunnossa.
Polttelin rauhassa tupakin ja menimpä autoon ja ajelin edestakaisin mökkitien (n. 400m kokonaismatka).
Menin sitten vaihtelemaan kevyempia vaatteita Volvoilua varten. En nyt sentään T-paitasilleni, mutta kevyempiin kuteisiin kyllä, koska Merikontissa tulee toppavaatteissa pirskatin kuuma.
Joimpa kupillisen kahviakin ja kiireettömästi muutoikin toimin. Aikaa toimiin meni varmaan sellaiset 15 minuuttia. Kun pääsin kabiiniin, niin lambda-valohan se siellä iloisesti loisti. Pikatarkistus siitä, ettei lämppärin mittari ole yhtään koholla. Ei ollut, vaan oli vasta klo 10:30 kohdilla.
Pelti auki ja konetta tarkastamaan. Kaikki hyvin ja termarikotelo vielä suhteellisen kylmä, flexin lämpöanturi on siinä, kun en ole sitä ehtinyt (viitsinyt) LH:n anturin rinnalle laittamaan.
Vikakoodeja lukien. Eka kierros 2-3-1 ja 2-3-2, uudella kierroksella tuli vielä 1-1-3 kaveriksi.
Kunniakierros vikakoodeissa ja koodit nollaten, koneen käydessä kokoajan.
Siitä sitten ajamaan ja vikakoodit pysyivät poissa. Vikakoodit tulivat siitä, että tankkasin 15L bensaa ja kylmäkäyntirikastukset ovat n. 90% luokissa. Konetta ei sammutettu missään vaiheessa tankkauksen ja mökkipihan välissä, vaan vinokone käydä rupsutteli sellaiset pari tuntia viinalla ja sai viimeisen vartin aikana 15L bensiiniä.
Eli seuraavaksi flexin säätämistä käynnistysrikastusta lisäten ja kylmäkäyntirikastusta vähentäen.
Toki osasyynsä on tietysti sillä, että Flexin lämpöanturi on termostaattikopassa, joka lämpenee näissä keleissä liian hitaasti, jotta flexin kylmärikastus loppuisi. Jos homman haluaa toimivan paremmin kylmässä, niin paras paikka on LH:n lämpötila-anturin rinnalla. Koska koneen lämpötila nousi huimaa vauhtia, sillä vajaan minuutin käynnin jälkeen moottori oli enää venakopan kannesta -15C lämpötilassa ja turbon pakopesä +170C mutta termarikoppa oli edelleen -26C.
Ihan puhtaalla RE85:lla olisi voinut päästä samaan, jos rikastukset olisivat täysin nappi-arvoissa.
Ylipäätään starttaus oli tuolla viina-blandiksella liki täydellinen toisinto tilanteelle kuin bensalla -39C lämpötilassa. Tosin tuolloin en mitannut moottorin lämpötilaa, joten se on saattanut olla alle -40C tuolloin.
Jotenkin bensalastulla ääripakkasissa starttaus on huonompi kuin orkkislastulla, mutta sekin saattaa olla puhdas muistikuvatus ja oletus.
Viinalla lutraaminen jatkukoot!
