Eilen tuli taas nähtyä pikku näytös elukoiden maailmasta. Huskynroikale oli bongannut pihassa mellastavan oravan, ja niitä vihaavana se oli tietysti syöksynyt perään.
Satuin menemään pihalle ja ihmettelin takapihan älämölöä... orava oli katajassa ja koira riehui siinä juurella. Kataja on vähän sillai että sieltä ei pääse pakoon kun vieressä ei ole puita tai muuta korkeaa.
Ensin meinasin että haempa koiran pois että kurre pääsee pälkähästä, mutta sitten tajusin että toi on tod näk se sama joka rapistelee talon välikatossa ja ties mitä tuhoja se on sinne jo tehnyt. Ainakin räystäslautoja se on nakerrellut.
Eli antaapa olla, ja katotaan miten tämä päättyy.
Noin 5min jälkeen oravalta pettää pelihermo ja vetäisee semmoisen giant leapin kohti lähintä puuta, liian pitkä matka kun ei siitä ohuesta katajasta saa kunnon ponnistusta.
Koira huomaa et nyt se orava lentää, säntää perään ja ovatkin aikalailla samaanaikaan kohdassa johon orava laskeutuu. Melkoinen säpinä käy, mutta orava pääsee kuin pääseekin pälkähästä ja ehtii puuhun.
Sanoisin että sillä oli onni matkassa kun toi koirulainen on aikalailla erehtymätön noiden pikkueläinten saalistamissa, tässä tais maassa ollut risukko pelastaa eikä koira osunut.
Toisaalta olin tyytyväinen että kurre selvisi, toisaalta taas harmitti kun kohta se on taas rapistelemassa. Tuli taas nähtyä että näennäisestä rauhallisuudesta huolimatta tuo koira on melkoinen salama kun joku pitää saada kiinni. Tilanne maassa oli oikeastaan jo ohi kun tajusin hetken jolloin orava loikkaa, seuraavaksi se olikin jo menossa isoa kuusta ylöspäin ja lujaa. Tässä välissä oli loikannut, juossut muutaman metrin ja koirakin syöksynyt sinne + jotain mutkiakin siinä oli kun orava tod näk ollut koiran alla. Aikaa tohon ei mennyt montaa sekuntia.
