VRCF:n koirat

Huvittuneena olen seurannut kun uroskoirallani on erilainen syömisasento kuin vanhemmalla nartulla ja edellisillä.
Kaikki muut ovat syöneet luut, rustot ja lihapötköt ym. makuulta pitäen ruokaansa etutassujen välissä, tämä uros noukkii aina seisaaltaan syötävänsä maasta ja puraisun jälkeen loput putoaa takaisin maahan, muiden tyylillä ruoka pysyy puhtaanpana eikä leviä ympäriinsä.
Se mikä kuitenkin on kaikkein parasta, on se, että voin ottaa yllä mainitut ruuat niiden suusta ilman mitään pelkoa sormien lyhentymisestä, eivät edes murahtele tai nosta huuliaan. En ole mitenkään niitä siihen opettanut, saati että olisin mikään esimerkillinen laumanjohtaja tai kouluttaja.   
 

Se mikä kuitenkin on kaikkein parasta, on se, että voin ottaa yllä mainitut ruuat niiden suusta ilman mitään pelkoa sormien lyhentymisestä, eivät edes murahtele tai nosta huuliaan. En ole mitenkään niitä siihen opettanut, saati että olisin mikään esimerkillinen laumanjohtaja tai kouluttaja.

Oon opettanu silleen, että välillä otin koiraa mahan alta ja vedin sievästi sen pois kupilta tai vedin kuppia sen verran, että se oli "mulla" ja koira joutui siirtymään jatkaakseen syömistä. Ikinä en kuitenkaan varasta ruokaa nenän alta, koska se on kerran koiralle annettu. Lelut ja muut opetettu antamaan sitte ihan vaihtokaupalla, eikä mitään ongelmaa lapsellakaan viedä esim. palloa suusta. Se on tosi ärsyttävää, kun koira vaan murinan ja pomottamisen takia jää vahtimaan kuppiaan ja murisee leluille. Toiset tekee siitä vielä leikin, että yrittää muka mennä kupille ja lässyttää vieressä. Sitten nauretaan, kun "meidän pikku tessu" kaikki hampaat esillä ja kieli ulkona murisee 

Joo, toi on helvetin äryttävää. Itsekin joutunut todistamaan kuinka pieni koira yrittää näyttää niin pelottavalta kuin vain osaa puolustaessaan sitä yhtä ja ainoaa omaisuuttaan, eli ruokaa/leluaan ärisemällä, hampailla yms kaikin keinoin monta kertaa varoittamalla et tänne EI kannata nyt tulla härkkimään, keski-ikäinen mamma menee silti hanska edellä samalla lässyttäen kuinka ihanan söpö pikku turre on ikenet rullalla ja niskakarvat pystyssä, ja sitten jeesustellaan ja taivastellaan kun se mamman pikku mussukka puri, eihän meidän koira nyt koskaan ennenkään tolleen...

Tuota koirilta "varastamista" en minäkään ymmärrä. Itse siis muutamia kertoja kokeillut ottaa ruuan pois ja heti antanut takaisin. Koirat antavat myös toisillensa ruokarauhan.
Molemmat sakuni ovat kotikoirina vaikka ovatkin käyttöpuolelta, vähän arkoja. Voi kun niillä olisi edesmenneen "Suomen paimenkoirani"     itsevarmuus ja rohkeus.

Sakemanni neitimme "Manta". Vai pitäisikö sanoa, että vanhapiika. Täyttää kohta 8v.

Metästyskoirien koulutuksen osana olen pitäny sitä että verinen luu pitää saada pois koiralta ilman murinoita tai hampaiden näyttelyitä. Siinä vuoden kieppeillä tulee yleensä tilanne jossa pientä murahtelua voi esiintyä, mutta tiukkaa hiljaa komento, ja sen jälkeen luun palautus, ei kuritusta. Toistetaan päivän-parin päästä, kunnes inahdustakaan ei tule. Tämä siksi, että valitettavasti on koiria, joiden isännätkään ei tahdo tohtia mennä esim. hirven kaadolle. Monikin koira on tuossa tilanteessa niin äkänen, että sivullisella ei ole kaadolle asiaa, mutta isännän sinne pitää voida mennä ilman puremisen pelkoa.

Toisekseen normi papukipon yleensä saakin edestä pois, tai koiran pois ruualta, mutta aikalailla koira ku koira veren haistaessaan on paljo luonteikkaampi. Sen vuoksi kaupan lihatiskiltä lähtee mukaan noita verisiä luita koiraa varten. Luu pois, hetki silittelyä niin että luu on siinä aivan lähellä, ja sen jälkee luu takasi koiralle. Enkä käytä mitää vaihtoesineitä siinä. Metässä päivän haukun jälkee "kierroksilla" käyvä koira ei ole kiinnostunu niistä kotona hyvin himottavista namupaloista ku se riistan ja veren haju on paikalla läsnä.

Mutta korostan, että tämä ei ole jatkuvaa toimintaa, vaan syyspuoleen ennen mehtuukauden alkua palautellaan mieliin, että kuka sen himoitun palan voi tarpeentullen pois ottaa. Ja näitä henkilöitä ei ole kuin yksi, tai korkeintaan kaksi. Kaikki kylänmiehet siellä ruokakipolla ei ole härkkimässä. Olipa se koira kuinka hellyttävä kotihauva tahansa, taustalla jyllää vahvasti alkukantanen saalistusvietti. Ja kaikessa toiminnassa pitää olla täysin varma tekemisistään, koira kun sen epävarmuuden vaistoaa, ja käyttää häikäilemättä hyväkseen. Tuon huomaa erityisesti metästyksen parissa, joissa tutut hajut yms. muuttaa sen kotikoiran luonnetta aikalailla.

Anteeksi jos kuulosti jonku korvii hurjalta/julmalta. Kolmas mehtuu koira koulutuksessa/talossa vuosien varrella, ja yksi paimensukuinen. Kyllä tuossakin (varsinkin tuossa) suuria eroja on nimenomaan siinä, kuinka riistaverinen, tai omistajaa miellyttämään pyrkivä koiruus on...

Meidänkin hirviporukassa on yksi koira joka ei päästä ketään muuta kuin isäntänsä kaadolle.

Aikoinaan kun skidi oli just oppinut kävelemään ja meni silloisen sakemannin ruokakipolle ja piski murahti. Otin niskaperse otteella rakin ja vein kylppäriin pariksi tunniksi. Sieltä kun koira pääsi, meni ensimmäiseksi skidin luo ja nuolas naamaa. Sen jälkeen jos skidi meni ruokakipolle koira poistui paikalta, oppi paikkansa kerralla laumassa.

Metästyskoirien koulutuksen osana olen pitäny sitä että verinen luu pitää saada pois koiralta ilman murinoita tai hampaiden näyttelyitä. Siinä vuoden kieppeillä tulee yleensä tilanne jossa pientä murahtelua voi esiintyä, mutta tiukkaa hiljaa komento, ja sen jälkeen luun palautus, ei kuritusta. Toistetaan päivän-parin päästä, kunnes inahdustakaan ei tule. Tämä siksi, että valitettavasti on koiria, joiden isännätkään ei tahdo tohtia mennä esim. hirven kaadolle. Monikin koira on tuossa tilanteessa niin äkänen, että sivullisella ei ole kaadolle asiaa, mutta isännän sinne pitää voida mennä ilman puremisen pelkoa.

Toisekseen normi papukipon yleensä saakin edestä pois, tai koiran pois ruualta, mutta aikalailla koira ku koira veren haistaessaan on paljo luonteikkaampi. Sen vuoksi kaupan lihatiskiltä lähtee mukaan noita verisiä luita koiraa varten. Luu pois, hetki silittelyä niin että luu on siinä aivan lähellä, ja sen jälkee luu takasi koiralle. Enkä käytä mitää vaihtoesineitä siinä. Metässä päivän haukun jälkee "kierroksilla" käyvä koira ei ole kiinnostunu niistä kotona hyvin himottavista namupaloista ku se riistan ja veren haju on paikalla läsnä.

Mutta korostan, että tämä ei ole jatkuvaa toimintaa, vaan syyspuoleen ennen mehtuukauden alkua palautellaan mieliin, että kuka sen himoitun palan voi tarpeentullen pois ottaa. Ja näitä henkilöitä ei ole kuin yksi, tai korkeintaan kaksi. Kaikki kylänmiehet siellä ruokakipolla ei ole härkkimässä. Olipa se koira kuinka hellyttävä kotihauva tahansa, taustalla jyllää vahvasti alkukantanen saalistusvietti. Ja kaikessa toiminnassa pitää olla täysin varma tekemisistään, koira kun sen epävarmuuden vaistoaa, ja käyttää häikäilemättä hyväkseen. Tuon huomaa erityisesti metästyksen parissa, joissa tutut hajut yms. muuttaa sen kotikoiran luonnetta aikalailla.

Anteeksi jos kuulosti jonku korvii hurjalta/julmalta. Kolmas mehtuu koira koulutuksessa/talossa vuosien varrella, ja yksi paimensukuinen. Kyllä tuossakin (varsinkin tuossa) suuria eroja on nimenomaan siinä, kuinka riistaverinen, tai omistajaa miellyttämään pyrkivä koiruus on...

Se millä metsästyskoira saadaan hyvä luontoseksi on kova kuri pennusta pitäen. Omalle koiralle on annettu kova kuri ja kyllä se on oppinu olemaan siivosti. Ei koske ruoka kuppiin ilman lupaa, luun voi ottaa pois ihan pelkäämättä murinoita ja irvistelyä.

Se millä metsästyskoira saadaan hyvä luontoseksi on kova kuri pennusta pitäen. Omalle koiralle on annettu kova kuri ja kyllä se on oppinu olemaan siivosti. Ei koske ruoka kuppiin ilman lupaa, luun voi ottaa pois ihan pelkäämättä murinoita ja irvistelyä.

Eiköhän tuon kurin, tai sanotaanko selvät rajat, voi esittää ihan yleisesti toimivana Tieten jos on "pääpipi", niin sitte ei tuollakaan pitkälle pötki. Edellisen kanssa ei jonku sortin pelkoagressiivisuuden takia onnistunu millään, vaikka oli pennusta asti selvät rajat ja pidettiin kuria, eikä johtajuusongelmiakaan tuntunu olevan.

Eiköhän tuon kurin, tai sanotaanko selvät rajat, voi esittää ihan yleisesti toimivana Tieten jos on "pääpipi", niin sitte ei tuollakaan pitkälle pötki. Edellisen kanssa ei jonku sortin pelkoagressiivisuuden takia onnistunu millään, vaikka oli pennusta asti selvät rajat ja pidettiin kuria, eikä johtajuusongelmiakaan tuntunu olevan.

Joo totta kai, mut mulla ei ole ollu ku metsästyskoiria. Ja niiden kans pitää olla kova kuri juurikin sen takia että pääsee riistalle kuka tahansa että ei ala äriseen. Totta että kaikki koirat on erinlaisia. Aivan kuten ihmiset

eipä oo ennen näin paljon ottanut päähän kun koiria olen omistanut.. tuo nuorempi shiba uros(15vk) oppinut nyt nostamaan konttia ja merkkaamaan. no just olin pessyt kaikki mahdolliset lakanat, peitot yms, pedannut sängyn ja lähden kaupassa käymään niin eikös se perkele käyny kusella sängyn päällä. noo nyt naurattaa jo ja pestäänpäs uudestaan vaa kiltisti

Onneksi meillä pojat merkkailee vain pöydän jalkoja, sänky saa olla rauhassa. Melkonen homma niitä on kyllä pois pestä. 

Onneksi meillä pojat merkkailee vain pöydän jalkoja, sänky saa olla rauhassa. Melkonen homma niitä on kyllä pois pestä. 

Noo toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Ainakin tuntuu, että olis oppinut ettei sisälle merkkailla mitään. Pari vahinko lammikkoa on tuon jälkeen tullut lattialle kun en ole heti huomannut, että pentu pyytää ulos. Katsotaan sitten uudemman kerran kun tuo "murrosikä" tulee, että koittaa merkkailla tai muuten hyppiä silmille. Ovat aika kovaluontoisia kavereita vaikkei heti uskoisi 

aika jääräpää on Chihukin vaikka pieni onkin 
Mutta ei todellakaan tyhmä ...

Onneksi meillä pojat merkkailee vain pöydän jalkoja, sänky saa olla rauhassa. Melkonen homma niitä on kyllä pois pestä. 

mulla sillon rotikka nuorena antoi mulle synttäri lahjan.
korjasin ruohonleikkuria kyyskyssä ja koira tuli näyttää mitä se oli oppinut mun synttäri päivänä 
nosti koipea mun selkään 
sama koira yritti muutaman naisenkin koiville merkata  varmaan se aika kuukaudesta 

Kauniimman puoliskon porukoilla on 6v seropi uros. Tuotiin 10viikkoinen pentu näytille, niin vanhus oli heti merkkaamassa joulukuusta olohuoneen nurkalla. Murkkuikäisenä tuo meidän edellinen kokelas merkkasi eläinlääkärin toimenpidehuoneen itselleen, oli kuulemma nätti juoksuinen pimatsu just käynyt