VRCF:n koirat

Mutta koska tulee sitten se että pureekin liian lujaa?

Vaikea sanoa. Toivottavasti ei koskaan.

Pahimpi ovat usein nuo pikkurakkineiden omistajat, jotka antavat niiden räkättää/murista jokaiselle ohikulkijalle, eivätkä ikinä komenna söpöjä pikku lemmikkejään. Usein ne ovatkin sitten perheen päälikköjä. Ei sitten herneitä pienempien rotujen omistajat

Tuo ohikulkijoille räyhääminen on meillä jäänyt alkutekijöihin eli lähes kaikelle haukutaan.  Muodonvuoksi kyllä komennan.

pikku räksyt yleensä vaa on semmosia et niitä ei voi komentaa joidenkin mielestä.. mikä on väärin..

Meillä haukutaan autoille jos ajaa tosta ohi tai uimareille jotka menee rantaan.. sinne rantaan se onkin pari kertaa menny haukkuun ku ihmiset on ollu uimassa.. pihasta lähteny yleensä pysyy pihassa ihan hyvin irti mutta aina välillä se lähtee tulee yleensä kyllä huudoista takas

Saan minkäkin kupin ottaa nenänedestä ja luita. ei meillä kyllä lopeteta syömistä käskystä en oo opettanu nii. se osaa vaa ihan peruskäskyt. istu, maahan, tassu, seuraa, reunaan, sivulle yms. täällä maalla aina on irti tuo koira kun lenkkeileekin..

Tuo ohikulkijoille räyhääminen on meillä jäänyt alkutekijöihin eli lähes kaikelle haukutaan.  Muodonvuoksi kyllä komennan.

Helpoin tapa on ottaa muutama makupala taskuun lenkille. Vieraan koiran lähestyessä nappula nyrkin sisään ja kuonon eteen. Kyllä unohtuu vieraat koirat lähes aina joka elukalta. Joskus sitten palkitsee ja antaa nappulan koiralle hyvin menneen ohituksen jälkeen, mutta ei aina ettei tule tavaksi .

Toinen hyvä tapa on vesipyssy. Heti jos murisee tai haukkuu niin pikku ruiskaus kuonolle niin loppuu uhittelulut vieraille. Joskus olin katselemassa oikein koirankoulutusta tuollaisessa koulussa missä noita pahempia tapauksia oli. Siellä oli käytössä isot Heinzin ketsuppipullot vettä täynnä. Koiria kävelytettiin toistensa ohi jatkuvasti ja heti jos alkoi uhittelu niin sellainen vesiryöppy kirsulle, että koko naama oli märkä. Tuo kun pari kertaa toistettiin niin johan muuttui ääni kellossa. Vaikutus oli sen verran suuri, etten olisi uskonut ellen vierestä olis katsellut.

Helpoin tapa on ottaa muutama makupala taskuun lenkille. Vieraan koiran lähestyessä nappula nyrkin sisään ja kuonon eteen. Kyllä unohtuu vieraat koirat lähes aina joka elukalta. Joskus sitten palkitsee ja antaa nappulan koiralle hyvin menneen ohituksen jälkeen, mutta ei aina ettei tule tavaksi .

Toinen hyvä tapa on vesipyssy. Heti jos murisee tai haukkuu niin pikku ruiskaus kuonolle niin loppuu uhittelulut vieraille. Joskus olin katselemassa oikein koirankoulutusta tuollaisessa koulussa missä noita pahempia tapauksia oli. Siellä oli käytössä isot Heinzin ketsuppipullot vettä täynnä. Koiria kävelytettiin toistensa ohi jatkuvasti ja heti jos alkoi uhittelu niin sellainen vesiryöppy kirsulle, että koko naama oli märkä. Tuo kun pari kertaa toistettiin niin johan muuttui ääni kellossa. Vaikutus oli sen verran suuri, etten olisi uskonut ellen vierestä olis katsellut.

Vois kokeilla kyllä tuota vesihommaa. Meidän koira ei kyllä uhittele, vaan haluaa niin innokkaasti tutustua että ei mitään rajaa, ja välillä vastaan tullut musti on tilanteesta kauhistunut... 

Suurin osa tilanteista menee kyllä kivasti kun käsken koiran viereen istumaan ja otan kunnon otteen pannasta niin rimpuilua ei pääse tapahtumaan.

Helpoin tapa on ottaa muutama makupala taskuun lenkille. Vieraan koiran lähestyessä nappula nyrkin sisään ja kuonon eteen. Kyllä unohtuu vieraat koirat lähes aina joka elukalta. Joskus sitten palkitsee ja antaa nappulan koiralle hyvin menneen ohituksen jälkeen, mutta ei aina ettei tule tavaksi .

Toinen hyvä tapa on vesipyssy. Heti jos murisee tai haukkuu niin pikku ruiskaus kuonolle niin loppuu uhittelulut vieraille. Joskus olin katselemassa oikein koirankoulutusta tuollaisessa koulussa missä noita pahempia tapauksia oli. Siellä oli käytössä isot Heinzin ketsuppipullot vettä täynnä. Koiria kävelytettiin toistensa ohi jatkuvasti ja heti jos alkoi uhittelu niin sellainen vesiryöppy kirsulle, että koko naama oli märkä. Tuo kun pari kertaa toistettiin niin johan muuttui ääni kellossa. Vaikutus oli sen verran suuri, etten olisi uskonut ellen vierestä olis katsellut.

Meidän koirien kanssa tuo makupalajuttu on hieman haasteellinen kun joutuu menemään itse kyykkyyn. Voishan tuota palkitsemista vielä kokeilla vaikkakin pojilla rupee olemaan ikää jo reilu 5 vuotta. Kai ne silti vielä jotain oppii.

Tätä meidänkin toiseen koiraan on kokeiltu mutta sitä olisi pitänyt jatkaa pidempään. Vaikutus oli kyllä melkoinen. 

Vois kokeilla kyllä tuota vesihommaa. Meidän koira ei kyllä uhittele, vaan haluaa niin innokkaasti tutustua että ei mitään rajaa, ja välillä vastaan tullut musti on tilanteesta kauhistunut... 

Meillä on vähän samaa vikaa tuon innokkuuden suhteen. Ei hauku tai murise, mutta vetää "kaverin" luokse täysillä ja useimmiten karvat komeasti pystyssä. Koita siinä selittää, ettei tämä oo vihanen, ku sakemanneista muutenki tykätään niin kovin tuolla lenkkipoluilla...  Patukka suussa menee ohitukset "nätisti", mutta sillon nakkelee niskojaan ja saattaa murahdella jos vastaantulija esittää pienenkään "uhkaavan" eleen. Puruote on niin oikeaoppinen ja tiukka, että kyllä näkee suojeluperimän.

Koira.zip 

Jostain syystä ottanut aamuisin tavaksi survoutua tuonne kun syön aamupalaa.

(Kuva poistettu lainauksesta.)

Koira.zip 

Jostain syystä ottanut aamuisin tavaksi survoutua tuonne kun syön aamupalaa.

Oletko cmahd. komentanut joskus tai astunut koiran päälle/potkaissut vahigossa.  Koira hakee paikan josta sitä ei voida yllättää. Meillä menee sakemannin 40 x 60 cm tilaan maate joskus iltaisin tai kun jää yksi kotiin.  Tuntee olonsa turvalliseksi.

On sillä joskus jääny joku tassu, häntä tms. mun tietokonetuolin jalan väliin kun ei ihan aina muista kattoa makaako se siellä välissä kun lähtee liikkeelle siitä, pirulainen kun pystyy liikkumaan asunnossa halutessaan päästämättä pihaustakaan... Sillä nyt kyl olis yks sen punkistakin tossa vajaan metrin päässä mut jostain syystä haluaa olla aamulla tuolla ja illalla siinä punkassaan jos ei makaa mun jalkojen päällä...

On sillä joskus jääny joku tassu, häntä tms. mun tietokonetuolin jalan väliin kun ei ihan aina muista kattoa makaako se siellä välissä kun lähtee liikkeelle siitä, pirulainen kun pystyy liikkumaan asunnossa halutessaan päästämättä pihaustakaan... Sillä nyt kyl olis yks sen punkistakin tossa vajaan metrin päässä mut jostain syystä haluaa olla aamulla tuolla ja illalla siinä punkassaan jos ei makaa mun jalkojen päällä...

Hanki tommonen bernhardilainen, tuo ei edes viitsi herätä vaikka avais oven vahingossa suoraan naamaan 
Eikä taatusti tule äänettömästi taakse...

Hanki tommonen bernhardilainen, tuo ei edes viitsi herätä vaikka avais oven vahingossa suoraan naamaan 
Eikä taatusti tule äänettömästi taakse...

Tai sitten tälläinen pikkuinen pöhköpuudeli (englannin mastiffi).

http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=54588&c=5
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=32721

Voi mennää se tietokonetuoli rikki tai ovi, kun tuollaiseen törmää.
Ja tuskin edes raottaa niitä roikkuluomia edes hitusenkaan moisesta...   

jo on piskillä kokoa 

jo on piskillä kokoa 

Meillä oli tuollainen aikaisemmin. Tosin kääpiökokoinen, eli just nartun painoinen uros (70kg).   
Valitettavasti sille tuli tunnit täyteen tuossa muutama vuosi sitten. 

Helpoin tapa on ottaa muutama makupala taskuun lenkille. Vieraan koiran lähestyessä nappula nyrkin sisään ja kuonon eteen. Kyllä unohtuu vieraat koirat lähes aina joka elukalta. Joskus sitten palkitsee ja antaa nappulan koiralle hyvin menneen ohituksen jälkeen, mutta ei aina ettei tule tavaksi .

Toinen hyvä tapa on vesipyssy. Heti jos murisee tai haukkuu niin pikku ruiskaus kuonolle niin loppuu uhittelulut vieraille. Joskus olin katselemassa oikein koirankoulutusta tuollaisessa koulussa missä noita pahempia tapauksia oli. Siellä oli käytössä isot Heinzin ketsuppipullot vettä täynnä. Koiria kävelytettiin toistensa ohi jatkuvasti ja heti jos alkoi uhittelu niin sellainen vesiryöppy kirsulle, että koko naama oli märkä. Tuo kun pari kertaa toistettiin niin johan muuttui ääni kellossa. Vaikutus oli sen verran suuri, etten olisi uskonut ellen vierestä olis katsellut.

Kumpikaan tempuista ei tepsi meidän pösilöön.
Muuten tuo lappalainen tottelee kuin unelma mutta jos tulee vieraita kotiin tai senhetkiseen kyläpaikkaan tuo flippaa aivan totaalisesti. "Varokaa iloista koiraa."
Lenkillä jos tulee vastaan joku mielenkiintoinen niin me juostaan ohi