VRCF:n koirat

Ei nyt hypetetä liikaa, mutta näillä näkymin haen perjantaina Vantaalta koiranpennun, kyseessä on luovutusikäinen suomenlapinkoira/karjalankarhukoira - mix ja uros, musta. Kuvia ei ole tähän hätään, paitsi todella huonoja kuvia jotka kasvattava on ottanut perunalla (kännykällä), en laita tänne kun ei tee oikeutta...

Tarkoitus kouluttaa siitä "seurakoira" itselle.

Täytyy tarkemmin päivitellä perjantaina, jos/kun koira on hankittu.

Kasvattajan mukaan tulisi toimeen luonteeltaan meidän ensimmäisen mustin kanssa (novascotiannoutaja Milo), mutta kyllähän he tottuisi, jos toinen on pnnusta asti toisen seurassa.

Itsellä kokemusta vaan tuosta lapinkoirasta, kun kaverin sellaista olen hoitanut (11-v. vanha herra).

Äkkiseltään tuntus, että saattas tuo sun tuleva seropi olla jopa hirvieläimistä kiinnostunu.
Toinen ku on perusluonteeltaan pysäyttävä koira, ja toinen jalostettu paimenkoiraksi.
Siis jos sitten osoittautuu vähääkään riistaveriseksi.

Meillä ollut suomenlapinkoira otti lyhyitä hirvihaukkuja vielä reilu vuoden iässä, sitten tuli paimennusvietti voimakkaammaksi.
Koillismaalle ajellessa tuntu että tulee ikkunan / koirakaltereiden läpi ku poron näki, polte oli valtava, eikä mitenkään porojen paimennukseen sitä koulittu...

Äkkiseltään tuntus, että saattas tuo sun tuleva seropi olla jopa hirvieläimistä kiinnostunu.
Toinen ku on perusluonteeltaan pysäyttävä koira, ja toinen jalostettu paimenkoiraksi.
Siis jos sitten osoittautuu vähääkään riistaveriseksi.

Meillä ollut suomenlapinkoira otti lyhyitä hirvihaukkuja vielä reilu vuoden iässä, sitten tuli paimennusvietti voimakkaammaksi.
Koillismaalle ajellessa tuntu että tulee ikkunan / koirakaltereiden läpi ku poron näki, polte oli valtava, eikä mitenkään porojen paimennukseen sitä koulittu...

Joo, samaahan tässä itsekin miettinyt että kuinka kovat paimennus/metsästys -vietit sillä tulee olemaan...

En kuitenkaan ole silläviisiin kauhuissani, koska jokaisesta koirasta saa kouluttamalla hallittavan. Tosiaan, niin kuin kirjoitin jo aiemmin niin on jo reilun vuoden ajalta kokemusta kaverin suomenlapinkoirasta, ja kyllä silläkin on havaittavissa selkeitä viettejä suurempien eläinten läheisyydessä, vaikkei poroja täällä Etelä-Suomessa paremmin olekkaan.

Uskon kuitenkin, että intensiivisellä ja määrätietoisella koulutuksella siitä seropista saa ihan kelpo mustin. 
Kasvattajakin vakuutteli, että on luonteeltaan ystävällinen ja suhteellisen helppo kouluttaa tämä kyseinen sekoitus.

Lauantaina meille tuli anopilta 5-vuotias hovawart narttu. Oikein mukava, ja tottelevainenkin, mutta luonnettakin löytyy, täytyy pysyä ainakin näin alkuun tiukkana.
Sellainen ongelma on että koira tietää että sänkyyn ja sohvalle on kiellettyä mennä mutta kun ei olla kotona niin sohva on ihan koirankarvoissa, sama juttu sängyn kanssa nyt kun oli tänään jäänyt makkarin ovi auki. Milläs tälläsen sais koulittua pois.

omassa taloudessa on 7vuotias spanieli (mikä lie lyhyt jalkanen) ja kääpiövillakoira.. kummatkin emännän kylkiäisiä..
noh itseltä löytyy 8v ikäinen laporatorion noutaja. asustelee vanhempieni luona niin saa olla rauhassa.. tälläkin oli kaveri 15v saman merkkinen ja mallinen, keväällä joutu montun kaivamaan kun halvaantu yön aikana 

Joo, samaahan tässä itsekin miettinyt että kuinka kovat paimennus/metsästys -vietit sillä tulee olemaan...

En kuitenkaan ole silläviisiin kauhuissani, koska jokaisesta koirasta saa kouluttamalla hallittavan. Tosiaan, niin kuin kirjoitin jo aiemmin niin on jo reilun vuoden ajalta kokemusta kaverin suomenlapinkoirasta, ja kyllä silläkin on havaittavissa selkeitä viettejä suurempien eläinten läheisyydessä, vaikkei poroja täällä Etelä-Suomessa paremmin olekkaan.

Uskon kuitenkin, että intensiivisellä ja määrätietoisella koulutuksella siitä seropista saa ihan kelpo mustin. 
Kasvattajakin vakuutteli, että on luonteeltaan ystävällinen ja suhteellisen helppo kouluttaa tämä kyseinen sekoitus.

Joo haen tuon seropin huomen illalla, tulee Volvo-koira hänestä. Täytyy tuo opettaa matkustamaan kontissa, kun tuo 7-v. noutaja oppi isän 850:ssä sedanissa matkustamaan penkillä (luonnollisesti... ). Konttiin sijoittamisella matkustamisessa on syynsä: ei tule rapaa plyyshiin, ja koira ei ala "elvistelemään", jos pääsee samaan tilaan isännän kanssa.

Tarkoitus remuta koiran kanssa mahd. paljon pusikossa, koska se on kuitenkin molemmille roduille luonteista (suomenlapinkoira ja karjalankarhukoira), ja ottaa myös tuo novascotiannoutaja Milo mukaan, kun häntäkin v*tuttaa kävellä pyörätiellä, kun metässä on 10 kertaa kivempaa. 

Lauantaina meille tuli anopilta 5-vuotias hovawart narttu. Oikein mukava, ja tottelevainenkin, mutta luonnettakin löytyy, täytyy pysyä ainakin näin alkuun tiukkana.
Sellainen ongelma on että koira tietää että sänkyyn ja sohvalle on kiellettyä mennä mutta kun ei olla kotona niin sohva on ihan koirankarvoissa, sama juttu sängyn kanssa nyt kun oli tänään jäänyt makkarin ovi auki. Milläs tälläsen sais koulittua pois.

Yks kaveri levitti foliota sohvalle. Monet koirat "pelkää" sitä metallista rapinaa tai tuntuuko se vaan vittumaiselta tassuissa ja mahan alla.. Toimi kuitenki Serkku taas viritteli makkaran päähän narulla kattilankansia, kun koiralla oli tapana varastella pöydästä, eli joku kilinäkolina viritys vois olla toinen.

Tuo makkarakikka toimi siis silleen, että sitoi makkaraan narun ja naruun sitten peräkkäin muutaman kattilankannen. Varmisti että ne pysyy kiinni ja jätti lähtiessään makkaran pöydän reunalle ja kannet keskemmälle "piiloon". Kotia tullessaan huomasi koiran häpeävän kauimmassa nurkassa ja jätöksistä pystyi päättelemään sen kulkeman reitin  Loppu se varastelukin.

Joo haen tuon seropin huomen illalla, tulee Volvo-koira hänestä. Täytyy tuo opettaa matkustamaan kontissa, kun tuo 7-v. noutaja oppi isän 850:ssä sedanissa matkustamaan penkillä (luonnollisesti... ). Konttiin sijoittamisella matkustamisessa on syynsä: ei tule rapaa plyyshiin, ja koira ei ala "elvistelemään", jos pääsee samaan tilaan isännän kanssa.

Tarkoitus remuta koiran kanssa mahd. paljon pusikossa, koska se on kuitenkin molemmille roduille luonteista (suomenlapinkoira ja karjalankarhukoira), ja ottaa myös tuo novascotiannoutaja Milo mukaan, kun häntäkin v*tuttaa kävellä pyörätiellä, kun metässä on 10 kertaa kivempaa. 

Osta tuommonen ja opeta siinä kulkemaan autossa. Itellä ainaki toimii koiran kans. Koira laittaa nukkumaan/makaamaan ja rauhottuu siinä automatkoilla.

(Kuva poistettu lainauksesta.)

Osta tuommonen ja opeta siinä kulkemaan autossa. Itellä ainaki toimii koiran kans. Koira laittaa nukkumaan/makaamaan ja rauhottuu siinä automatkoilla.

Ja mittaile ennen ostoa... Nuo on käteviä, kun saa helposti vaikka reissuun mukaan tai halutessaan käyttää myös kotona. Meillä on tuommonen (ei tällä hetkellä kyllä käytössä) ja tuo sakemanni ihan mielikseen asustelee siellä. Nukkuu mieluiten häkissä ja esim. mökillä jos oli takakontti auki, niin hyppäsi sinne häkkiin. Viime reissulla tein toki komean kopin mökille, jos oppis siellä olemaan (parempi oppia ku tuli niin kallis).

Tuossa hän nyt on, annoin nimeksi Piki  . Toinen koira on vaan niin innoissaan pennusta, eikä tajua että ei voi noin pienen kanssa leikkiä, vaan nyt on lieassa (vanhempi koira)...  täytyy viikonloppuna totuttaa vanhempi koira pentuun. 



Yllättävän rauhallinen poika on, kotitunut jo, ja nukkuu tuossa meikäläisen jaloissa.

ihq

ihq

Joo on se lutunen... 

Tuossa hän nyt on, annoin nimeksi Piki  . Toinen koira on vaan niin innoissaan pennusta, eikä tajua että ei voi noin pienen kanssa leikkiä, vaan nyt on lieassa (vanhempi koira)...  täytyy viikonloppuna totuttaa vanhempi koira pentuun. 

(Kuva poistettu lainauksesta.)

Yllättävän rauhallinen poika on, kotitunut jo, ja nukkuu tuossa meikäläisen jaloissa.

Välttämättä ole viel kotiutunu, hakee vaan turvaa sun jaloista koska siellä on vieras koira

Parin viikon päästä voi alkaa sanomaan onko kotiutunu. Sitten ku itku loppuu öisin.

Välttämättä ole viel kotiutunu, hakee vaan turvaa sun jaloista koska siellä on vieras koira

Parin viikon päästä voi alkaa sanomaan onko kotiutunu. Sitten ku itku loppuu öisin.

Eikö se isännän kainalossa ruukaa nukkua ekat yöt? Oma hurtta on ihan piha koira nykysellään, mutta pari-kolme ekaa yötä nukuin lattialla koiruus kainalossa. Oppii kerrasta kuka on isäntä, ja kehen voi luottaa. Sitte muutama päivä samassa huoneessa ite sängyssä koiruus lähellä pikku häkissä.

Tuon nykysen koiran pahin oli toinen päivä, ku ei ollu riittävästi vierotettu emästä, ja kunnon näläkä iski. Ei ensimmäinen tarjottu pentumuona kelvannu, kaupasta toista sorttia ja alko maistuun -> huuto loppu.

Keväällä ku kelit meni pysyvästi plussalle, joskus ~4kk iässä pihalle koira yöksi. Sen jälkee on häkissä viihtyny. Toki pääsee käymää sisällä eteisessä lyhyitä aikoja, mutta kuitenki...

No tämäkin vain yksi tarina, yksilöitähän nämäkin on...

Meitin vili oli 8kk kun tuli meille ja kotiutui käytännössä välittömästi. Ihmeteltiin itsekin, oli melkeen kun kotiisa ois tullu, katteli hetken kaikki huoneet läpi ja totes et joo, tää on mun. Ei minkäänlaista vieroksumista, nurkassa kyyhöttämistä, ei edes sanottavasti ikävöinyt vanhaa jämpti-kaveriaan mikä sillä oli kuukauden sijaisperheessä. Nythän tuo on jo koko paikan pomo (aina kunnes välillä täytyy palauttaa maanpinnalle  )

Niin ja ketkä ei tiedä niin kyseessä siis kokkeri