Katsotko maailmaa Volvo-lasien läpi?

Ohuilla volvo-laseilla joo. Sanotaan, että tiedän melko pitkällä kokemuksella pääosin 7/9 sarjasta huikean määrän hyviä ominaisuuksia, joita ei vaan muista lähellekään saman hintaluokan rotiskoista tahdo löytää yhdestä autosta. Kylkiäisenä sitten saa sisustaosien volvo-muovin, joka räjähtää sirpaleiksi jo vihaisella mulkaisulla, ja muutamia typeriä rakenteita mitä joutuu jo 25v nurkilla korjaamaan enempi ajetuista  . Olen osittain näitä pahamaineisia takavetofanaatikkojakin, koska joku mk1 etuveto nyt ei varauksin parempaa passiivista turvallisuutta lukuunottamati vakuuta millään osa-alueella, kakkoskorinen v70 on jo hyvä auto taas ja kolmoskorinen lähestulkoon erinomainen. Jos normi käyttöautonäkökulmasta vertaa vaikka mainittuja mk2/3 v70 kilpailijoihin samassa hintaluokassa, joutuu ottamaan todella rähjäsiä yksilöitä tai todella paljon vanhempia ja pääosin kaikin ominaisuuksin huonompia autoja. Kohtuuasiallisia mk3 v70 saa johonkin 6-7k käteishintaan, semmosella rahalla jos lähtee väyrystä tai vitosbemaria ostamaan niin lykkyä tykö  .

Elän Volvo-maailmassa.

Ehkä vähän. Olen ajatellut asian näin, että ajan Volvolla niin kauan kun rahkeet riittää. Tai kunnes löytyy joku mieluisampi, johon on varaa. Vaikkapa Toyotassa voisi olla enemmän järkeä, mutta ei vielä ole tullut ajettua kyseiseltäkään merkiltä mitään mallia, joka miellyttäisi ajoltaan tai ergonomialtaan. Mutta ylläpitokulut ja luotettavuus on mallillaan, ainakin vanhemmissa. Toki useampiakin japseja olen omistanut, tälläkin hetkellä kakkosautona. Autossa tulee vuodessa kuitenkin istuttua sen verran, että siitä voi jo vähän maksaakin ekstraa. Vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että ihan liikaa...

Kuinka monella muuten on ”sukurasitetta” eli Volvoja ollut suvussa vauvasta vaariin? Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin niin itsellä sitä ei ole lainkaan. Olen siis tehnyt valintani täysin objektiivisesti ja paineitta ja aikuisena miehenä Tuo hymiö kuvastanee aikuisen miehen perusilmettä

Eipä ole ollut sukurasitetta Volvoista.

Nyttemmin Volvoja on kyllä ollut suvussa muutamilla järkimiehillä, mutta ei muilla. 

Isällä on ollut pääsääntöisesti volvoja, on ollut toyota, bmw, volkkareita jne. mutta Volvoon ne on lopulta aina päätyneet.
Sisaruksilla on volvot alla.

Isällä on joskus ollu kaksi Volvoa, mutta ei hän mikään fanaatikko ole. Näistä jälkimmäinen oli perheemme käyttis, kun olin pieni. Isoveljellä oli myös pari Volvoa ennen mua. Varmasti kummastakin tullut vaikutteita.

Omalla kohdalla on tosiaan lasit ollut aika tiukasti päässä, mutta bemarimaailmaan sotkeuduttuani vaihtelu tuntui ihan piristävältä. Nyt on ainakin yksi syy enemmän pitää ne Volvo-lasit päässä 

Pitää tunnustaa myös bemarimaailmaan sotkeutuminen. On tullut tutkittua että onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja kyllä käyttis on nyt saksalainen

En sen kummemmin, muuta kuin että hankala kuvitella oman persiin alle muuta merkkiä.

Kuinka monella muuten on ”sukurasitetta” eli Volvoja ollut suvussa vauvasta vaariin? Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin niin itsellä sitä ei ole lainkaan. Olen siis tehnyt valintani täysin objektiivisesti ja paineitta ja aikuisena miehenä Tuo hymiö kuvastanee aikuisen miehen perusilmettä

Mulla on sukurasitetta. Faijalla, sedällä ja vaarilla on ollut kaikilla useampia Volvoja, toki elossa olevilla ei enää kummallakaan eli ei sen kummempaa merkkiuskollisuutta. Systeri haaveilee edelleen C70:stä kunhan muksut kasvaisi isommiksi 

Isäukolla oli vuorotellen Volvoja ja Saabbeja, kun vartuin tarpeeksi ja ostin isältä ensimmäisen Volvoni kun hän oli vaihtamassa pienempiin autoihin. Nyt on viides Volvo peräkkäin menossa ja Volvolasit on silmillä.

Aikoinaan kun olin pikkupoika ja lastentarhassa, muistan jo silloin tarkkaileeni autoja sillä silmällä, että mikä miellyttää ja mikä ei. Kovasti jo silloin olin innostunut Volvoista ja muistan kuinka kovasti olin ylpeä isän Volvosta. Kerran oli tilanne, että minun piti jättää tarhapäivä kesken ja isä tuli hakemaan, niin muistan ihan oikeasti ajatelleeni kun isä tuli, että näkee tätikin kunnon auton, tarhan täti oli kanssani pihalla isää odottamassa. Kyllä se Volvoista innostuminen ja kiinnostuminen on kohdallani ollut lapsesta alkaen, merkkini olen aina tietänyt ja tiedän yhä.

Jatkokysymys kun tuli niin lisään vielä...

Isoveli osti 145 farkun... ja se keskikonsoli. Se oli jotain niin voimakasta verrattuna aikaisemmin näkemiini muilta merkeiltä. Siitä se oikeasti sitten lähti.

Tietenkin myös jotkin valitettavat kolaritilanteet ja niistä läheisten selviäminen aikoinaan vaikutti omiin valintoihin.

--

Minun ensimmäinen auto on Volvo 242, joka siis löytyy tallista harrasteautona nykyään. Ostin tuon aikoinaan ~8kk ennen kuin sain ajokortin (B-kortti 12/2001). Armeijan jälkeen Volvo jäi harrastekäyttöön ja tilalle tuli Toyota Carina. Aikani sillä ajettua kaveri puhui lähistöllä myynnissä olevasta 4x4 Opel Calibrasta. Se tarttui mukaan ja on ajettavuudeltaan paras auto jolla olen ajanut. Seuraavaksi käyttöautoksi piti saada Volvo 940. Ysi palveli käyttöautona kahdeksan vuotta, asuntovaunuakin sillä vedettiin kohtuullisen paljon. Uudempi käyttöauto, V70 MK2 2.5T AWD, tuli sopivasti vastaan. Tämän jälkeen ei ole ollut käyttöauton kohdalla paluuta takavetoisiin (eikä vajaavetoisiin).

Mutta asiaan... Sikäli katselen maailmaa Volvo-lasien läpi, että muut merkit ei tunnu vaihtoehdolta. Jotenkin Volvo on tuttu ja turvallinen. Sukurasitteena Volvo ei ole ollut. Perheessä minä olen ollut ensimmäinen, jolla on ollut Volvo. Muut on seurannut kiltisti perässä. Seuraavaksi käyttöautoksi haaveilen V70 MK3.

Carina on muuten ainoa minun nimissä ollut auto, joka on myyty eteenpäin... Vaimolla on ollut kaksi autoa, joista viimeisin myytiin seitenkymppisen tieltä pois.

Ei ole rasitteena merkkiuskollisuutta. Nyt kaksi VAG konsernin autoa pihassa.
Entisessä Volvossa alkoi kilometrejä olemaan sen verran paljon aika ajoin mielessä oli mikä seuraavaksi hajoaa. Tämä hajoaminen toteutuikin Ranskan reissulla kun läppämoottori mekanismi petti ja auto hyytyi moottoritielle.
Totuus on kun kilometrejä paljon takana ei tiedä mikä kohta hajoaa ja tämän tiedostaminen on myös rasite.

Monien vastauksissa tuodaan esille että Volvo on turvallinen auto. Millä mittarilla? kun puhutaan vanhemmista autoista niin ne ei läpäisisi nykyistä Euro NCAP testiä. Kolari turvallisuus on asia mitä ei koskaan halua joutua kokemaan enkä oikeastaan ole joutunut (lukuun ottamatta paria pienempää kolaria).

Itse pidän uusista autoista, nykytekniikan tuomista mielenkiintoisia asioista ja myös turvallisuutta, vanhat autot ei tämän vuoksi juurikaan sytytä. mm. BMW:n ulkonäkö on mikä miellyttää.
Myöskään vanhojen autojen ajo-ominaisuudet ei ole nyky autojen tasolla. Itse pidän kun ajonvakautus on tosi aggressiivinen tämä antaa turvallisuuden tunteen.
Rahaahan näihin menee oli sitten uusi, vanha tai leasing. Seuraava auto Hybridi tai täyssähkö mene ja tiedä. <- en ekologisuuden takia vaan tuohon suuntaan näyttää tekniikka menevän.

Vw Audi Seat Skoda konsernin  vakionopeussäätimen(erillinenviiksi) sijoitteluun + vit..maiseen käyttöön, Volvossa ratissa tarpeelliset kytkimet ja sillä siisti. 

Meidän VW: vakionopeudensäädin on ratissa samoin ajotietokoneen hallinta ja puhelimeen vastaaminen. Seatissa on viiksessä. Eiköhän nuo ole varustetaso kohtaisia asioita miten ne on sijoitettu eri merkeissä.