Itse ajelin vuodesta 2004 alkaen pelkästään Hondilla. Tuli ihan civicit, accordit ja preludet kokeiltua vuosimallien -86-94 väliltä.
Lapsia kun syntyi -08 ja -10, ja oli siinä välissä yksi 5.0l jenkkiki, koska ne ovat pienestä pitäen ollut lähellä sydäntä. Toisen lapsen synnyttyä piti hommata velalla autokaupasta turvallisempi ja nykypäiväsempi farmari
Hyviä Hondia ei löytynyt, niin menin sitten ostamaan -99 farkku primeran väkevällä 1.6i koneella
Primera oli täys virhe ja sen maksettuani päätin kokeilla vielä kerran Hondaa, mutta se jäi sitten viimeiseksi kun tilaa ei ollut ja peltityöt alkoivat v*tuttamaan, (jota hondissa paljon, muuten hyviä autoja).
Sedälläni oli ollut jo pitkään -87 740 jota salaa välillä ihailin ja kauhistelin, mutta tiesin jo hondilla ajellessani, että volvot ovat kestäviä ja turvallisia autoja.
Kysyin isältäni kun olin viimeístä Hondaa myymässä/vaihtamassa, että nyt olen avoin uusille merkeille, et mikä olisi hyvä auto? Isäni oli vannoutunut Toyota ihminen niin sanoi silti, että osta Volvo, ne on turvallisia ja luotettavia pelejä.
Otin neuvosta vaarin ja Honda vaihtui ensimmäiseen Volvooni joka lukee allekirjoituksessani ensimmäisenä, eli 855 10v voimanpesällä ja automaatilla
Ihastuin autoon niin paljon, että vajaan vuoden jälkeen ostin sitten S80 T6.. ja sen jälkeenkin on ollut muutama volvo ja olen tyytyväinen merkkiin.
Volvo ihmisenä olen tartunnanut sukulaisiakin Volvoihin, nykyään volvo löytyy: Isältä, äidiltä, siskolta, sedältäni (edelleen), emännän veljeltä ja yhdeltä kaveriltani
Että sellasta, siksi Volvo..
