Kerrataanpa vielä:
Lauhdutin on lämmönsiirrin, jossa virtaava höyry tai kaasu lauhdutetaan nesteeksi siirtämällä lämpöenergiaa fluidista toiseen virtaavaan aineeseen tai ympäristöön. Tavallisimpia käyttökohteita ovat voimalaitokset ja kompressorikylmäkoneet.
Lauhduttimen tehtävä voimalaitosprosessissa on turbiinista tulevan matalapaineisen höyryn lauhduttaminen vedeksi, jotta sitä voidaan pumpata kiertoprosessissa takaisin höyrystimeen. Höyryn tiivistyessä lauhduttimeen muodostuva alipaine lisää turbiinin hyötysuhdetta.
Lauhdutinta käytetään sekä lauhdevoimalaitoksissa että ydinvoimalaitoksissa. Näissä voimalaitoksissa tuotetaan vain sähköä, joten sen tuotannon hyötysuhde pyritään saamaan mahdollisimman suureksi, tavallisesti lauhdevoimalaitoksissa päästään noin 44 %:iin ja ydinvoimalaitoksissa noin 33 %:iin. Turbiiniin menevästä tuorehöyrystä saadaan eniten energiaa siirrettyä turbiinin pyörittämiseen ja siten sähkön tuotantoon generaattorissa, kun höyry paisuu mahdollisimman pieneen paineeseen. Tyypillisesti turbiinista tulevan höyryn paine on selvästi alle ilmanpaineen, joten lauhduttimessa pitää olla käytännössä tyhjiö höyryn virtaamisen aikaansaamiseksi. Tämä tuotetaan nk. ejektoreilla. Matalassa paineessa höyry tiivistyy vasta noin 20 °C:n lämpötilassa, joten lauhtumisessa vapautuva lämpö tulee johtaa vesistöön erityisellä lämmönvaihtimella eli lauhduttimella. Mikäli riittävän viileää vettä ei ole tarjolla, joudutaan käyttämään jäähdytystorneja, joissa lämpö siirretään ilmaan höyrystettävään veteen. Suomen oloissa jäähdytystorneja ei tavallisesti tarvita, sillä viileää vettä on tavallisesti riittävästi tarjolla. Lämpimämpien alueiden suurissa voimaloissa jäähdytystornit ovat tavallisia.
Vs:
Jäähdytin on lämmönsiirrin, jossa virtaava fluidi luovuttaa lämpöenergiaansa toiselle, joko vastavirtaan tai jäähdyttimen läpi ristiin, kulkevalle fluidille eli jäähdytysaineelle, jolloin virtaavan fluidin lämpötila laskee. Yleisimmin virtaavana fluidina on neste (vesi, tisle, glykoli jne) ja jäähdyttävänä fluidina joko kylmä vesi tai kaasu (ilma). Jäähdytyksessä siirtyvän lämpöenergian määrä riippuu mm. ainepintojen välisestä pinta-alasta, fluidien ominaislämpökapasiteetista, jäähdytinmateriaalin lämmönsiirtokertoimesta sekä lämmönsiirtyvyydestä virtaavien aineiden ja lämmönsiirtopinnan välillä. Lämmönsiirtoa kuvataan tavallisesti ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöillä.
Nestejäähdytteisissä polttomoottoreissa jäähdyttimenä eli kansanomaisesti syylarina toimii yleensä metalliputkikehikko, johon on kiinnitetty tiheä ohuiden metalliripojen muodostama kennosto, jonka läpi puhalletaan ilmaa. Jäähdytysnesteen (yleensä vesi-glykoliseosta) lämpöenergia siirtyy virtaavaan ilmaan. Ilmajäähdytteisissä polttomoottoreissa lämpö johdetaan suoraan sylinterin ulkopinnalla oleviin, pinta-alaltaan suuriin, jäähdytysripoihin, joiden läpi ilma virtaa.
Kemian laboratorioissa yleisimmin käytetty jäähdytin on Liebig-jäähdytin, jossa kaksi sisäkkäistä putkea muodostaa annuluksen. Kuuma fluidi virtaa sisemmän putken läpi, ja luovuttaa entalpiansa putkien välisessä annuluksessa vastavirtaan kulkevalle kylmälle fluidille.