Voe, sehän karjuu jo kivasti 
Joo, alkaa jo melkein kuulostaa siltä miltä se ehkä näyttää.
Upea peli 
Kiitos
Pienen pojan haave siis toteutui, kun tuli mahdollisuus päästä ajamaan oikeaan kilpailuun ”B-ryhmän rallihirmulla” vaikkei ole 1980-lukua elänyt kuin muutaman kuukauden. Ajettiin siis 00-autona Joutsassa. Aamulla käytiin kiertämässä reitti läpi muitten nuotittajien seassa sitä samalla harjoitellen. Katsastus sujui hyvin ja lähtöä odotellessa oli aikaa syödä eväitä. Corolla, Carina vai mikä se oli vuoksi yleisöä ei paikalla ollut ja muutenkin oli hiljaista kaikkien pysytellessä omilla varikkopaikoillaan. Hyvä niin, mutta toisaalta autojen katselu ja juttelu ihmisten kanssa on ollut yksi olennainen osa harrastamista. Ehkä se siitä taas helpottuu.
Ykköspätkä aloitettiin rauhallisesti uuteen moottoriin ja pitoon tutustuen. Tulipa tehtyä muutama täysjarrutus suorallakin, ihan vain pitoa testatakseen, koska olimme ensimmäinen auto piikkirenkailla reitillä ja ensimetrit piikeillä tänä talvena tuli ajettua tallista trailerille edellisenä iltana. Kartturin sykemittari oli silti noussut lukemiin, joita yleensä on vain kuljettajalla! Kakkoselle lähdettiin ajamaan vähän kovempaa ja kun tiekin oli tutumpaa, hauskaa oli. Jäädytetyllä jokkis- ja sprint-radalla sai piirtää ihan omat viivat takana tulleiden hämmästeltäviksi.
Huoltotauon jälkeen ajettiin 1 ja 2 pätkät uudestaan. Kolmosesta ei erityistä mainittavaa jäänyt mieleen. Nyt mentiin vähän kovempaa, mutta ihmettelin, että näinkö äkkiä tehoon tottuu? Nelosta ei sen sijaan päästy maaliin asti, puolivälin korkea hyppy koitui kohtaloksi… Sen jälkeen seuraavassa jarrutuksessa tuntui jotenkin oudolta, ensimmäisenä tuli mieleen menikö meiltä rengas? Auto kampesi reilusti vasemmalle ja oli pakko ajaa seuraavan sulkusiiman ali pois tieltä. Kartturin takapyörä oli taittunut alle? Vetonivel oli todennäköisesti hypyssä katkennut, koska muuta osumaa ei tullut. Siitä pari sataa metriä oli sitten pyöränlaakeri alkanut purkautumaan, mutta onneksi jarrulevy piti pyörän sen verran paikoillaan, ettei se kokonaan päässyt karkuun. Muutama kilometri jäi ajamatta kilpailusta. Hauskaa oli ja mukava päivä kaikin puolin muuten. On se vaan kiva päästä välillä vähän ajelemaan.
Jälkikäteen tutkiessa kävi ilmi, että hukkaportin ohjausletkut oli palaneet poikki, joten oltiin ajettu ns. peruspaineilla ilmeisesti molemmat toisen kierroksen pätkät. Satakunta hevosta oli siis ollut laitumella ja ihmetys tehoon tottumisesta ei ollut mielikuvitusta. Osia etsiessä tajusin myös, että mullahan on vaparin vetoakselit tässä. Ratkaisua nivelen kestoon ne ei välttämättä tuo, mutta tuossa näkyi ruosteraita, eli oli jo vanha murtuman alku. Kaverilta onneksi jo löytyi Turbon akselit ja kun saan ne paikalleen pääsee autokin takaisin talliin. Nyt se odottaa vielä kärryn päällä ilman yhtä pyörää... Pitäisköhän ne ottaa jatkossa matkaan mukaan varalle, jos näitä rupeaa menemään? Vararenkaatkin ois aika kiva, ei ole kuin nuo neljä alle sopivaa tällä hetkellä. Virgot ei mokomat mahdu pyörimään, kun ne ottaa jarrusatuloihin kiinni, eikä viitsisi vaihdella edestakaisin.
Loppuun isän kuvaama pätkä sekä incar kakkospätkältä olkaa hyvät:
https://youtu.be/f0qXjrBO5v0 Kiitokset järjestäjille kisasta ja yhteistyökumppaneille tuesta.
Niin ja täytyy vielä mainita, että ihan erilainen fiilis tulee maisemanvaihtopoljinta painaessa tuolla lumisten puitten välissä kuin isolla tiellä.
