Näissä paukku- ynnä muissa meluasioissa on kyllä valtavat erot koirien välillä. Edesmennyt Elmeri oli totaalinen viilipytty melusaasteen suhteen, raketitkin käytiin katsomassa se mukana. Ei toki menty mihinkään joukkioon tai ihan iholle.
Nuoremmista toinen on aikustuttuaan aika neutraali kunhan ei mennä "pelipaikoille", sisällä on ihan relana ja ulkona kulkee hötkyilemättä vaikka vähän rätiseekin. Toinen on sitten varsin varauksellinen, on rauhassa mutta näytti koisailevan tuolla ikkunattomassa kuraeteisessä pahimman paukkeen ajan.
Naapurin sussari taas on ihan villinä rakettien ja paukkujen perään. Oltiin tuossa pellonreunassa laittamassa muutama kymppi taivaalle niin koira juoksi jokaisen raketin perään pellolle... ei toki vaakaan ammuttu mutta raketti kun lähti niin koira ampas ohjuksena pellolle. Yks pirun raksu pamahti "silmille" mutta ei ollut koira siitä moksiskaan, lisää vaan hinkus. Tuli raksu siis mun silmille, räjähti heti kun lanka sytty. Koira oli siinä muutaman metrin päässä ja jos olis arastellut niin jo olis luullut riittävän. Ihme kyllä tosta ei tullut mitään roiskeita, pamahti vaan niin että tuli lusikallinen lahkeeseen...
Toi naapurin koira on kyllä onnellisen koiran perikuva. Saa mennä ja mellastaa maaseudun rauhassa hevosien kanssa ja kotiolot ei paljoa paremmaksi voisi mennä. Kulkee isännän matkassa melkein joka paikkaan. Iloinen ja superkiltti iso sussari. Eikä naapurit valita vaikka vähän tontilla käväisee...
