740 GL -85 Kartanon Mansikka

Tänään pyörähti tähän mittariin 317 000 km.


Juhannusaaton ajeluilla kävin ottamassa muutaman fiilistely kuvan.

Yksi hyvä puoli kesälomassa on se, että voi auringonnousun aikaan kello kolmelta aamulla mennä ottamaan maisemakuvia auton kanssa radio/tv- maston luona.

Tänään kun avasin Facebookin ja aloin selaamaan etusivua alaspäin, silmieni eteen ilmestyi tutun näköinen kuva punaisesta autosta. Pieni hetki siinä meni kun yhdistelin postauksen tietoja päässäni ja tajusin, että VRCF:n Facebookin "viikon autoksi" oli valikoitunut meikäläisen Mansikka.

Ote FB:n postauksesta:

Viikon auto edustaa harrastamista omassa sarjassaan. Ei tehokasta turbokonetta pellin alla eikä suuria erikoisuuksia ulkokuoressa, siis lähes massaan hukkuva yksilö. Mutta vain lähes, sillä yksityiskohdat tekevät auton. Tämä vuoden 1985 Volvo 740 GL on saanut osakseen hyvää huolenpitoa ja kunnostus on viimeistelty pienimmätkin yksityiskohdat huomioiden. Lopputuloksena auto näyttää lähes tuotantolinjalta rullanneelta!

Täällä foorumin puolella on jo ruvennut tottumaan jatkuviin kehuihin, mutta foorumin viikon autoksi valitseminen on itselle suuri kunnia, KIITOS siitä.

Myöhäisillan kuvasaalis.













Yön hämärtämä ohjaamo.

Kuukausi sitten, 23.06. tuli kuusi vuotta täyteen yhteistä taivalta tämän auton kanssa, joten päätin juhlistaa sitä hankkimalla tyning osia, muistuttamaan noista ajoista ammattikoulussa.


Noppien väri ainakin mätsää auton väriin Katsotaan nyt kauanko noita kehtaa pitää.

Jo pidemmän aikaa häirinnyt vasemman puoleisen ajovalonlasin kiveniskemät, joten päätin koettaa lasin lakkaamista.

Vasen valo ennen.


Lasin pinta on kuin hiekkapuhallettu.


Reseptinä oli lasin pesu, hionta 320 vesihiontapaperilla vaaka suuntaisin vedoin, putsaus ja kaksi kerrosta kirkas lakkaa, joista ensimmäinen kerros vain kevyt huntu maalia ja toinen paksumpi, kunnolla peittävä kerros.

Valoa vasten, kuten kuvassa, on nähtävissä maalin alta kiveniskemät, mutta pinta on kuitenkin tasainen appelsiinia lukuun ottamatta. Ajattelinkin vielä myöhemmin kevyesti hioa ja kiillottaa lakka pinnan tasaiseksi, lontooksi termi taitaa olla buff out.




Kun vasen valo oli paikoillaan, alkoi oikea puoli nyt näyttämään aikansa eläneeltä, joten eikun sekin pöydälle.


Oikea valo ennen




Oikea valo maalattuna.




Kummatin valot valmiina, kummasti ilme kirkastui
Aiemmin kun vasen lasi oli ollut kiveniskemien sumentama, oli sillä oma osuutensa valokuvion "hajoamiseen". Nyt näytti sitä, että kummankin valon valokuviot olisivat samanlaiset.


Kun aikansa räplää tuota kameraa, niin rupeaa uusia ominaisuuksia löytymään


Vaihdoin bensapumpun tiivisteet uusiin itse leikattuihin tiivisteisiin. Käteviä nuo nahkatuurnat reikien tekoon.


Renkaankiillotusaine testin päivitys; 51 päivää ensimmäisestä aineen levittämisestä, rengas on vielä mustahko mutta kiiltoa ei ole näkynyt pitkään aikaan. Pesujen välissä rengas on lähes yhtä likainen kuin ilman ainetta, mutta pinta kyllä hylkii hyvin vettä. Tasaisin väliajoin levitettynä aine on ihan hintansa väärti


Edellispäivänä uudelleen kiilotettu rengas.

Valojen lakkauksen appelsiinipinnan tasoittamista ja kiillottamista varten hankin tämmöistä hiomatahnaa.
Tarjolla on monenlaisia tahnoja, mutta meikäläiselle tämä kyllä riittää tähän hätään.


Vasen valo ennen hiontaa.


Vasen valo kevyesti hiottuna, hiomapaperin karkeus 2000.


Vasemman valon (en tiedä pitäisikö nyt sanoa vasen vai oikea puoli) hiottuna ja kiillotettuna.


Nyt kun kerran on hiomatahnaa, ajattelin korjata vasemman etulokarin kehnosti viimeistellyt paikkamaalaukset.
Viime syksynä parantelin hieman vanhoja korjauksia, mutta nyt tehty viimeistely jäi tuolloin tekemättä.


Taivoitteena oli saada häivytettyä paikkamaaluksen maali muuhun maaliin ja hioa pois kaikki ylimääräinen, kuten lokarin yläreunassa oleva pohjamaalista tullut "sumu" auton maalin pinnalla.


Aloitin hionnan 1500 karkeusisella paperilla ja viimeistelin 2000 paperilla.
Kun hionta alkoi lähestyä paikkamaalausta, rupesi harmaa pohjamaali näkymään auton maalin ja paikkamaalauksen punaisen värin välissä.
Näihin paikkoihin vetäsin yhden kerroksen lisää maalia, jotta maalaukset saa hyvin häivytettyä toisiinsa.


Lokari maalattuna ja hiottuna 2000 paperilla.


Lokarin vasen puoli kiillotettu käsin tahnalla.


Koko lokari kiillotettu.


Tietyssä valossa/alhaalta katsoessa maalissa näkyy vielä hiomapaperista jääneitä "naarmuja", mutta kaiken kaikkiaan lähtökohtaan nähden huomattava parannus.


Kun lokarin maaluksesta jäi vielä maalia jäljelle, ajattelin viimeinkin hoidella konepellin etureunan.
Vähän haikein mielin aloin hiomaan ja maalaamaan tätä, kun kyseinen "kauneus luomi" on kuitenkin ollut autossa niin kauan kuin se minulla on ollut.


Ensin hioin ruosteet pois.


Sitten kittaus, hionta ja suojapaperia konepeltiin.


Maalia neljä ohuen ohutta kerrosta.


Hioin appelsiinipinnan pois, sekä häivytin reunoja hiomapaperilla pois.


Tämä kuva kertoo vähemmän kuin tuhat sanaa, tietyssä valossa ja kulmassa paikkamaalaus ja kittauksen pieni epätasaisuus on nähtäsissä, mutta taitaa tuo kelvata
Olisi tietysti tehnyt mieli maalata koko konepellin etureuna, mutta onneksi sain pidettyä itseni aisoissa.


Päivän työurakan lopputuolksesta muutama kuva.