Volvo 145 '72 Ehostussavotta

Kauhia on urakka, huh huh. Itse korjaan ja maalaan parasta aikaa 144S -67 Volvoa.
Auto on ollut minulla 40-vuotta, ja samoja kohtia olen joutunut 40-vuoden aikana hitsaamaan.
Autoni oli vielä kolaroitu kun ostin sen vuonna 1978. Vasen etunurkka osunut ojan penkkaan, ja nurkka vääntynyt ylös. Katossakin on vasaran jälkiä.
Aina on helpompi korjata kun ei ole kolaroitu, lähtökohta on edes suora.

Pitäähän sitä tekemistä olla, ettei käy aika pitkäksi. Vähä kerrassan ku tekee, niin ehkä se ajastaan valmistuu.

Tässä taas tämän päivän saavutuksia. Taitaa tämä remontti vähän karata käsistä, kun melkein jokainen pelti mihin on tähän mennessä puututtu on tarvinu irrottaa, tai on tarkoitus irroittaa . No... pitäs kaiketi tulla hyvä.
 

Omaa viimekesäistä osittain maansisältä kaivettua 144:sta mietin että pitääkö ne ruosteiset yksilöt aina kaivaa esiin. Näitä kuvia katsellessa se taitaakin  olla loisto yksilö vielä.
Tuossa olis hyvä olla ne kaksi muutakin osan luovuttajana. Omaan projektiin hyödynnän neljän volvon osat mistä ehyimmät löytyy.
Olikos tämä yksilö ihan 100kmh lätkällä oleva farmari?

eikö tuo ole ihan normifarkku eli ei mitään lätkiä?

Tämä se vasta peli... Vielä kun oppii sitä käyttämään

Kannattaa vahvistella tuota runkoa selkäpuolelta. Itselläni on samanlainen, ensitöikseni hitsastin selkäpuolelle paksuhkot kulmaraudat. Ilman vahvistusta tuo runko tykkää vähän vääntyillä ja sitten on rullatkin vinksinvonksin ja pelti jää jumiin. Lisäksi tein apuakselin, sai kahvan (räikän) vähän lähemmäs että saa pidettyä katseen tarkemmin rullissa 



Nyt on hommattuna 0,75kW sähkömoottori, puuttuu vaan taajuusmuunnin ja jalkakytkin. Saa vapautettua toisenkin käden pitelemään peltiä.