Hieman erilaisella tekniikalla 280

Pitkän jahkaamisen tuloksena, täytynee ainakin yksi projekteista dokumentoida tännekkin...


Muutama vuosi sitten tuli hommattua käyttöautoksi suvussa ennestään 22 vuotta palvellut 240 vuosimallia -88. Autossa ei ostohetkellä ollut juuri ollenkaan moitittavaa, joten se saikin palvella yli vuoden vielä lähestulkoon museorekisteröintikelpoisena, muutoin kuin iän puolesta.



Jossain vaiheessa kuitenkin rupesi kytemään idea museoinnilta pelastamisesta, pitihän siihen turbo saada ja monta sataa hevosvoimaa tehoa. Projekti silloin alkoi kokonaisen B21ET tekniikan hankinnalla, tosin keljukoojetti korvattiin hyvinkin pian megasquirtilla, jotta kokoonpano saatiin toimimaan. Monen sadan hevosvoiman tavoite kaatui kuitenkin ahtimen valintaan, useiden eri kokoonpano kokeilujen jälkeen voidaan todeta, että jos joku saa 19-T ahtimella selvästi yli 300 hevosvoimaa irti 8- venttiilisestä vinokoneesta, niin on syytä epäillä tulosten paikkansapitävyyttä. Foorumillahan on puhuttu ulkoisella hukkaportilla tehtävästä pakopaineiden laskusta kyseisen ahtimen kanssa, systeemiä testattiin ja todettiin enemmän tai oikeastaan vähän vähemmän toimivaksi ratkaisuksi. No, ei niistä turbosysteemeistä sen enempää, mielessä kuitenkin oli jo taustalla ajatus jonkin hieman massasta poikkeavan kokoonpanon rakentamisesta.
Tähän tilaan konehuone turbotouhujen jälkeen on nyt jäänyt.



Yli vuosi sitten, hetken mielijohteesta tulevaksi moottoriksi valikoitui hieman harvinaisempi B36 moottori, sellaista ei ole lahden tällä puolella kukaan tainnut vielä asentaa 200-sarjaan, korjatkaa toki, jos olen väärässä. Hetken mielijohde oli oikeastaan niin nopea, että samalla hetkellä kun kyseisen moottorin näin myynnissä, niin pitihän se käydä pikimmiten hakemassa talteen kaiken varalta Porin suunnalta. Onhan näitä rakennettu Roverin koneilla useampiakin, mutta kokeilaan saadaanko sama onnistumaan Volvon tekniikalla.  Teknisten tietojen valossa kyseisen moottorinhan voisi saada jopa katsastettua 200- sarjalaiseen, ja sitä tullaan ainakin yrittämään.



Nyt kun erilaisia ideoita on kypsytelty talven yli, on tarkoitus kesän aikana ruveta todenteolla rakentamaan moottoria, jospa sen saisi tänä vuonna vielä käyntikuntoon. Lähtökohtaisesti moottoria tullaan hieman piristämään alkuperäiseen nähden, vapaastihengittävänä kuitenkin näin alkuun. Tai ainahan voi tulla suunnitelmiin muutoksia.
Tähän mennessä kannet onkin ehditty jo käyttää työstettävänä ja ainakin imuventtiilit vaihtuvat aavistuksen isompiin. Pahimpana pullonkaulana moottorissa toimii oikeastaan imusarja ja nokka-akseli, joten niille tullaan tekemään myös jotain. Alunperin konetta ruokkiva kaasutin on tarkoitus korvata megasquirtilla, samaten kärjellinen sytytys on tarkoitus päivittää nykyaikaisemmaksi. Yksi havaittu ongelma on itse moottorin paino, kaikki tuntuu olevan patarautaa tai muutenvaan mahdollisimman painavaksi rakennettua. Valurautaiset pakosarjat on tarkoitus korvata kevyemmillä omatuotanto sarjoilla ainakin. Kevennyshöylä osuu varmasti projektin aikana moneen muuhunkin paikkaan, kuten vauhtipyörään, öljynsuodatinsysteemiin, vesipumppuun jne...

Varsinaista tehotavoitetta tähän projektiin ei ole, tehoa tullaan ottamaan irti vain sopivasti. Kokonaisuus on tarkoitus rakentaa ennemminkin kesäisiä kruisailuja varten, kuin radalle kilvan ajoon.  Mainittuun käyttötarkoitukseen tulikin talven aikana hommattua autoon ilmajouset, kun ei oikein alla olleen coilover setin mukavuus miellyttänyt. Paksummat vakaajat jätettiin kuitenkin paikoilleen, tarkoitus ei ole kuitenkaan aivan alkuperäisen kaltaista laivaa rakentaa. Alustaa on tulevaisuudessa tarkoitus päivittää ainakin uusilla iskunvaimentimilla ja muutamalla muulla palikalla, joista myöhemmin kerrotaan tarkemmin. Ulkoisesti autoa ei ole tarkoitus muokata juurikaan, eikä matkustamonkaan puolelta sen kummemmin. Tehtävät muutokset tulevat keskittymään pääasiassa alustan ja konehuoneen puolelle. Ikuisuusprojektiksi tätä ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka moottori onkin lähes vuoden maannut tallissa odottelemassa. Projektia tullaan rakentamaan vaihtelevalla aikataululla riippuen opiskelujen ja töiden aikatauluista. Autoa tullaan myös monilta osin projektin aikana ainakin käyttämään itse suunniteltujen osien testipenkkinä.
Tästä lähdettään jatkamaan:

Seurantaan menee. kannatan vaparia tai remmillä.

Tästä tulee erittäin hyvä. Etitään sulle toinen  switcher sen tallissa  olevan kaveriks. Eli tuplaurpolle  ääni

Remmi päälle ja pakokaasujarrut sarjojen päihin

Remmi päälle ja pakokaasujarrut sarjojen päihin

Ja kilpiin...?

Märissä päiväunissa monesti joo. 
Erittäin mielenkiintonen projekti, täytyypä pistää seurantaan. 
Itsekin kyttäilin tuommosta konetta, mut sen verran harvinainen tuntu olevan että kallistuin tonne britti-v8:n puolelle.

Kai tämä tulee tomaattilaatikolla?

Todella hieno suunnitelma! Tästä tulee varmasti hyvä
Äkkisältään moottori ei näytä menevän massan puolesta läpi ihan suoraan.
240-sarjan painavin sallittu moottori 218,4kg.
wikipedian mukaan B36 painaa 235kg.
Mites tämä ratkaistaan?

Nyt on nättiä!

Tuo moottorin massahan tuottaakin tässä eniten päänvaivaa. Viimeksi leimalla käydessä katsurin kanssa jutellessa jäi mielikuva, että akselimassojen pysyminen sallituissa rajoissa on se ratkaisevin asia, joten jonkinlaista toivoa on.
Käytännössähän tuo ylipaino saadaan pudotettua, mutta sen todistaminen leimalla  voi tässä olla se vaikeampi asia
Tuossa oli yksi TH loota sovitettavanakin jo, mutta ainakin ensimmäiseen versioon tulee manuaaliloota sen keveyden takia.

Remmi päälle ja pakokaasujarrut sarjojen päihin

Yksi passeli pakokaasujarru on jo ennestään hyllyssä, toinenkin vastaava ostetaan, jos sattuu vastaan tulemaan.
Pettymyksenä piti kuitenkin heti purkaessa todeta, että alakerta- lähinnä kampiakseli ei ole aivan yhtä isolla varmuuskertoimella suunniteltu kuin vinokoneissa, joka hieman rajoittaa märkien päiväunien unenlaatua.

Tuo moottorin massahan tuottaakin tässä eniten päänvaivaa. Viimeksi leimalla käydessä katsurin kanssa jutellessa jäi mielikuva, että akselimassojen pysyminen sallituissa rajoissa on se ratkaisevin asia, joten jonkinlaista toivoa on.
Käytännössähän tuo ylipaino saadaan pudotettua, mutta sen todistaminen leimalla  voi tässä olla se vaikeampi asia

Löytyyhän akselimassoille arvoja kun hakee, mutta jos se ei kelpaa niin lähtötilanteen saa käyttämällä vaikka vastaavan vakion punnituksessa konttorilla.

no nyt on komeeta.  eikös tää ole hämeenlinnan suunnalta?

Hämeenlinnastahan tämä on juu, silloin tällöin Turunkin suunnalla nähtävissä.
Hieman on tullut puuhasteltua moottorin kanssa, viikon aikana öljynsuodatintyyppi vaihtui nykyautoissa enemmän käytössä olevan malliseksi.
Nyt ainakin saa ilman kummempaa etsimistä sopivia suodattimia helposti ja tulihan systeemistä hieman kompaktimpikin kun tuli jyrsittyä materiaalia aika paljon pois, että sai suodattimen sopimaan fiksusti.

Kannet on tuli myös vietyä hiekkapuhallukseen, seuraavana ostoslistalla onkin uudet venttiilit, venttiilinjouset ja jousilautaset.
Venttiilivarren halkaisijahan tässä oli alunperin 11/32 tuumaa, mutta se muuttuu nyt 8mm kokoiseksi, jotta voidaan käyttää tikkukoneiden venttiileitä. Varren ohenemisen lisäksi imuventtiileiksi tulee isommat 42mm kokoiset, jos sattuisi virtauskin paranemaan hieman 
Sopivat ohjurit venttiileille onkin jo hommattu, sellaiset löytyi tuskallisen hakemisen jälkeen hieman isommasta Deutzin moottorista.
Onkos porukalla kokemuksia sähköisistä vesipumpuista? Ainakin Davis Craigin pumput vaikuttaisivat olevan päteviä, ja sellainen tai jokin muu vastaava olisi tarkoitus hommata vakiopumpun tilalle.

Akku peräkonttiin ja vauhtipyörästä siivu pois 

Hieno rojekti. Itekki metästin tuota samaa moottoria, ei vain löytynyt sopivaa komboa ittelle niin päädyin roveriin. Tätä täytyy seurata. :hello:

Pääsääntösesti vakio vesipumppu riittää kyllä hoitaan jäähdytyksen kunhan muuten järjestelmä on kunnossa. Jos nakkaa sähkösen vekottimen niin se vie taas virtaa ja laturi joutuu kovemmalle kuormalle. Kaikissa asioissa on plussat ja miinukset.

Jotain uutta sentään taas vireillä ku joka pojan b230ft ja m90

samaa rataa vaan 

Sähköinen vesipumppu oli lähinnä siksi mielessä, että saa kokoonpanosta hieman painoa pois ja mukavamman sijoittelun kaikelle. Eikä tarvitse vakiopumppua korjata ja jäähdytystehokin parannee varmasti, vaikka se vakio varmasti olisikin riittävä. Voihan sillä voittaa vaikka useammankin hepan tehossa, ainakin myyntimiesten testeissä.
Päivitystä tuli taas tehtyä pari viikkoa putkeen, tällä kertaa kuitenkin alustaan. Kerrankin tuli panostettua uusiin työvälineisiinkin. Ropaaminen tuntui lähes luksukselta, kun sai tunkilla kerralla kunnolla auton pää kerrallaan ilmaan ja alle heittämällä 600mm pukit. huomattavasti helpompi oli ainakin tehdä, kun mahtuikin jopa kääntymään auton alla 

 Autoracingilta tuli postin sähläyksestä huolimatta uretaanipuslat perille viimeviikolla ja yllättävän pienen tappelun jälkeen ne on saatu nyt paikoilleenkin. Varauksetta voi suositella ainakin asentamisen kannalta, käsivoimin sai työntämällä puslat paikalleen, kun taas motonetin laatupuslia on joutunut prässillä asentamaan.

Säästösyistä tuli tilattua nyt alkuun vaan eteen molemmat ja taakse taka-akseliin menevät isoimmat, jotka edelliset olivat vuoden käytön jälkeen jo aivan finaalissa 
Ajettavuus motonetin swedish professional parts laatuosiin verrattuna parani huomattavasti, ainakin etupää tuntui mutkiin ajaessa täysin erilaiselta. Kaikki pieni hakeminen ja löysyys katosi kerrasta.
Eteen myös tuli jarrupaloiksi yellow stuffit ja lyhyen koeajon aikana pystyi jo toteamaan jarrut huomattavasti paremmiksi kuin ennen olivat jollakin halpispaloilla. Jarrunesteeksi myös vaihtui raaempaa ajoa ajatellen motulin racing nesteet.

Koeajon alussa vielä oli ihan lupaava olo, lauantaina olisi voinut kokeilla radalla ajamista muutenkin kuin possujunassa. No eipä väkisin. En tiedä onko kellekkään koskaan aiemmin käynyt vastaavaa, mutta turbo päätti hukata sisäisen hukkaportin läpän putken kautta tienpientareelle ja ainakin sen verran virtaa 19T hukkaportin kolokin, että ahtopaineesta on enää turha unelmoida Kilometrejä ahtimelle ei ole kertynyt edes kymppitonnia ja jossain vaiheessa tapahtumaketjua pakosiipeenkin saatiin pienet jäljet, lähes voittajafiilis kun radalle menosta ei tarvitse unelmoidakkaan tänä kesänä.  Eipä ollut onneksi vielä kasikone kiinni, sitä harmittaisi vielä enemmän korjata. Ensivuonna sitten ratapäivillä päästään jo ehkä muutenkin kokeilemaan kuin possujunassa ajoa - toivottavasti.

Kaikesta kiireestä huolimatta kasikonettakin on hieman edistetty. Uudet isommat 42mm kokoiset imuventtiilit tuli hommattua, kannet hiekkapuhallettua huolella ja viety ammattilaiselle työnalle. Imusarjaa tuli mittailtua ahkerasti ja pienen laskeskelun jälkeen toistaiseksi lähdetään kokeilemaan vakiosarjalla, kevennettynä mallina kuitenkin. Vesivaippa sarjan ympäriltä sai kyytä, eihän sellaista ruiskun kanssa tarvitse imuilmaa lämmittämään. Kansia viedessä pajalta löytyis hyllystä myös taas yksi edullinen ja sopiva ahdistin, sellaisen jos toisen saisi hommattua kesän aikana, niin tästähän voisi tehdä vaikka tuplaturbon , olisi ainakin katsurille lisää ihmeteltävää