Metästyskoirien koulutuksen osana olen pitäny sitä että verinen luu pitää saada pois koiralta ilman murinoita tai hampaiden näyttelyitä. Siinä vuoden kieppeillä tulee yleensä tilanne jossa pientä murahtelua voi esiintyä, mutta tiukkaa hiljaa komento, ja sen jälkeen luun palautus, ei kuritusta. Toistetaan päivän-parin päästä, kunnes inahdustakaan ei tule. Tämä siksi, että valitettavasti on koiria, joiden isännätkään ei tahdo tohtia mennä esim. hirven kaadolle. Monikin koira on tuossa tilanteessa niin äkänen, että sivullisella ei ole kaadolle asiaa, mutta isännän sinne pitää voida mennä ilman puremisen pelkoa.
Toisekseen normi papukipon yleensä saakin edestä pois, tai koiran pois ruualta, mutta aikalailla koira ku koira veren haistaessaan on paljo luonteikkaampi. Sen vuoksi kaupan lihatiskiltä lähtee mukaan noita verisiä luita koiraa varten. Luu pois, hetki silittelyä niin että luu on siinä aivan lähellä, ja sen jälkee luu takasi koiralle. Enkä käytä mitää vaihtoesineitä siinä. Metässä päivän haukun jälkee "kierroksilla" käyvä koira ei ole kiinnostunu niistä kotona hyvin himottavista namupaloista ku se riistan ja veren haju on paikalla läsnä.
Mutta korostan, että tämä ei ole jatkuvaa toimintaa, vaan syyspuoleen ennen mehtuukauden alkua palautellaan mieliin, että kuka sen himoitun palan voi tarpeentullen pois ottaa. Ja näitä henkilöitä ei ole kuin yksi, tai korkeintaan kaksi. Kaikki kylänmiehet siellä ruokakipolla ei ole härkkimässä. Olipa se koira kuinka hellyttävä kotihauva tahansa, taustalla jyllää vahvasti alkukantanen saalistusvietti. Ja kaikessa toiminnassa pitää olla täysin varma tekemisistään, koira kun sen epävarmuuden vaistoaa, ja käyttää häikäilemättä hyväkseen. Tuon huomaa erityisesti metästyksen parissa, joissa tutut hajut yms. muuttaa sen kotikoiran luonnetta aikalailla.
Anteeksi jos kuulosti jonku korvii hurjalta/julmalta. Kolmas mehtuu koira koulutuksessa/talossa vuosien varrella, ja yksi paimensukuinen. Kyllä tuossakin (varsinkin tuossa) suuria eroja on nimenomaan siinä, kuinka riistaverinen, tai omistajaa miellyttämään pyrkivä koiruus on...