Pienessä päässäni (vai oliko se päissäni) pohdiskelin tuota LH:n pirullista polttoaineenlaskentakaavaa ja sain tulokseksi seuraavaa:
IMMun lukeman (0-255) siirto linearisointi taulukkoon-> Luku laskennan perustaksi -> Tähän kymmenisen vakiota päälle, joista osa lisää ja osa vähentää tuloksesta jotakin ja skaalaa alueen = perusluku
Peruslukuun sitten päälle useita lämpötilavakioita ja kieroksista riippuva lisäys, jonka jälkeen luvusta lisätään tai vähennetään ns. pääpolttoainetaulukon korjausluku (kyllä pelkkä korjausluku), jonka jälkeen soppaan lasketaan vielä lyhyt ja pitkä lambda-sopeutus arvo = Suuttimien aukioloaika!
Suuttimien aukiololle on 65536 erilaista (16-bittinen luku) mahdollisuutta ajassa, joka syntyy 256*256 kartasta, jossa on kuitenkin vain 16*16 kiintopistettä joiden välit sitten interpoloidaan.
Kaikkein "mukavinta" (sekavinta) tuossa on se, ettei LH:ssa ole ainuttakaan absoluuttista arvoa, vaan laskenta on puhtaasti imaginääristä alkaen ainoasta absoluuttisesta arvosta, joka on IMMun AD-muuntimen tuottama lukema.
Tyhjäkäynti on sitten oma juttunsa ja elää täysin omaa elämäänsä ja sopeuttelee omat lambda-vakionsa ihan itsekseen!
Kaikki tämä peruskoodi on pystytty tekemään 14 576 tavun koodin pätkällä!
Vakiot ja taulukot mahtuvat sitten 2106 tavun alueeseen!
Loistavaa Boschin insinöörit/bittinikkarit! Lisää näitä sieniä!
Ja sitten lisää säätämistä!
