Tämä yksilö on b200e koneella ja m47 jatkona. Takaloosterissa GL = gromi listat/ garva lakki, mitä näitä nyt on.
Ostin kyseisen auton heinäkuussa 2013 perikunnalta pois, ei sitä ostettukkaan kuin vuoden alusta saakka.
Volvo oli seissyt 2½ vuotta käyttämättä kerrostalon parkkiruudussa, leima oli vanhentunut 2 vuotta sitten. Kiinnostuin autosta lähinnä sen kilometrien vähyyden ja historian takia (133tkm ja 2-omistajaa). Onhan se ihan fiksussa kunnossa muutenkin, pohja suojattu joskus. Vanha patteri oli kaput joten sznajderia tilalle ja volvo käymään. Leimaa varten autolla pöllytettiin kylällä pari päivää, jarrutkin löytyivät ilman hypistelyjä. Pohja näytti hyvältä ja on hyvä, ei muutakun kun leimalle. No eipä sieltä leimaa tullut, päästöt olivat rikkaan puoleiset, ei muuta kun tien toiselle puolelle rukaamaan laihemmalle ja vartin päästä konttorille hymyissä suin päästölappu kädessä
. Ei siis kehujen kera leimattu. Syyskuun lopussa saa mennä jo uudestaan..
Leiman jälkeen aloin kitkeä vikoja ja ylimääräisiä ominaisuuksia. Puhallin oli palanut, pyöri vain kolmosella. Mätänetistä puhaltimen moottori ja repimään vanha irti. Kun olin saanut kopan auki, näin vanhassa moottorin kyljessä tarran, jossa oli sama motonet koodi
. Joskus siis jo vaihdettu, ei ilmeisesti paras mahdollinen, kestäisi edes talven yli.
Päivä vierähtikin siinä mukavasti, noin 6h työtä takana, olisi voinut palaneet lamputkin vaihtaa säätöpaneeleista samalla jos olisi taas muistanut. Puhaltimen nopeus ykkös asennossa tuntuu melko tyhmältä, kakkoselle mentäessä kierrosluku kasvaa juuri sen verran että korva erottaa, ykkönen on siis NOPEA. No väliäpä tuolla. Seuraavaksi vaihdoin mm. maskin ja joitain listoja parempi kuntoisiin. Kaikkea pientä tuli näperrettyä. Niitä kuvia!
Konehuone oli lähinnä pölyn peitossa, ei mikään öljyn ja hiekan peittämä mutiainen. Liuottimet päälle ja kärcheriä perään. Tommonen siitä tuli. Tuo ruskea mönjä vasemmalla lienee massauksessa tullutta p*skaa. Ei lähtenyt painepesurilla vekeen joten saa olla siinä aina toistaiseksi.
Seuraava isompi projekti olikin sitten auton alustan saaminen lähemmäs maapalloa. Vähän lueskeltua alusta osiota visio oli seuraava: dieselin etujouset, taakse farkun vahvistetut. Iskarit piti saada lyhyemmät joten: etu audi 80 vm.78, taakse astra g trw:t. Jousia pätkimään sopivaan mittaan ja etutolppiin yläpäähän holkit jotta pysyy iskarit paikassaan. Nyt en muista sanoa paljonko kierroksia hävisi kummastakin päästä, pitänee varmistaa romulaatikosta kierteiden määrä. Mutta tehtiin siten että etujouset ovat pännissä jotta saadaan alusta otteeseen. Koneen suojamuovista maahan jäi 9,5cm, olis saanut olla se 8cm, mutta en jaksanut enää ottaa tolppia irti toistamiseen. Etupää on ihan mukavan tuntuinen, takapää hirveä, johtunee jousien esijännityksestä, astrat olivat sen verran lyhyet. Eli pomppii ihan sikana, iskarien teho riittämätön. Tietysti vaikuttaa sekin että astra jonkin verran kevyempi kiesi. Ulosjousto huomattavasti pienempi takana, vaikkei sitä iskareilla pitäisikään rajoittaa. Kuvia muutoksista
Kuvassa muutos on aika pieni mutta luonossa kaikki näyttää paremmalta, kuvaus alusta ei ollut myöskään aivan balanssissa.
ENNEN
JÄLKEEN
Nettivaraosaa selatessa löytyi läheltä kotia lisää varusteita kiesiin! Puluntikkaat tuovat minusta autoon liikaa mustaa väriä. No eipä niihin tullut kiinnikkeitäkään mukaan, ehkä joskus tulevaisuudessa täytyy kokeilla uudestaan, ja sopiihan nuo kuvassa vilahtavaan 164:seen.
Minulle tuntematon sedanin kumikaukaulo tuli tarpeeseen, verhoilu on niin puhdas ettei raaski kuljettaa mitään aarteita muuten.
