"Pikku reikiä" korjatessa huomaa, että täähän on muualtakin aika valmis ja homma leviää käsiin. Aina voi hommata uuden luukun, jota kunnostaa kun aikaa on ja kokemus karttuu. Kaikista ei kannata yrittää tehdä uutta ja virheetöntä. Ajonautinto korvaa pikku vajavaisuudet korjausprosessien oikeaoppisen tekemisen suhteen.
Auton laittoa voi tehdä monella tavalla. Mulla periaate on ollut että tehdään suurin piirtein yhtä laatua tarpeen mukaan. Itseä hieman särähti wheeler dealerissä, kun kaverit hehkutti että ferrariin kelpaa vain paras korjaus ja ylimaalaus tehdään vimpan päälle kalliilla. Kirsikaksi kakun päälle eteen keulaan alosaan käikäle, joka kiskaistaan kilikolilla. Minusta vähän sama kuin tosi tyylikäs misukka saa päähänsä hankkia tatskan, johon väännetään motoksi herätyksen saaneena yksilöllisesti Carpe diem. Mennään sitten hieman syrjäisempään studioon ja vedetään tissien väliin teksi. Tekijällä ei ole ihan homma hallussa ja lopputuloksena kirjoitetaan Karpe Dien. Fontti näyttäisi parin ekan kirjaimen kohdalla olevan Arial 10, sitten muutama seuraava Times new roman 12 ja loput Helveticaa. Kruunaa taatusti kokonaisuuden ja saattaa katse viipyä puskureiden välissä hieman pidempään kun laki ja hyvät tavat sallii. Sinänsä Wheeler dealers on erittäin hyvä ohjelma ja ei muuten moitittavaa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos tehdään chattiauton laatua, niin sitten mennään johdonmukaisesti. Jos tehdään itselle, niin sitten tehdään oman maun mukaan oletetun käyttöiän mukaan. Tietty voihan se olla että jonkun mielestä kuttaperkakeulapellin maalaaminen kilikolilla on laadukkainta työtä mitä mieleen tulee.
Jospa sitten jatkaisi omasta hankkeesta. Keulasta lampun pohjien kiinnitysmuttereista 5 oli katkennut/katkaistu. Mun taidoilla en saanut pätkiä irti vaikka miten yritin pariin kantaan hitsata mutterit. Poraaminen taas ei kuulu karskin äijän avuihin, vinoon menivät, joten sitten mentiin rälläkkä käteen vaihtoehtoon. Vasta sitten kun olin hitsannut uudet kiinni, mieleen tietty tuli että missähän itsellä päässä viiraa kun pakko oli laittaa alkuperäisen kokoiset, pienimmät mahdolliset UNC pultit, jotka mikroskoopin avulla saa hitsattu paikoilleen. Jos ja kun lampun kuuppia joskus joutuu irroittamaan, niin taatusti eivät ehjänä aukea. Näillä mennään kun enää ei viitsi aloittaa hommaa alusta.
Takaikkunan irroitus tuli tehtyä enemmän perinteiseen tyyliin. Ei kuitenkaan potkaisemalla sisään kun silloin olisi pitänyt kerätä lasinsirut. Vetäisin askarteluveitsellä tiivisteestä sisähuulloksen pois. Kun ei ole yleisesti ottaen vahvaa uskoa vanhan ja käytetyn kumin ehkäisykykyyn, niin mentiin suoraviivaisesti. Tosin toisenlaista kumia pois ottaessa en ihan askarteluveitsellä leikkelisi, vaan ihan vaan perinteisesti pois paikalta käytön jälkeen ottaisin. Silloin kun yleensä ei ole enää kiire. Ikkuna irtosi noin 30 sekunnin askartelun jälkeen. Ei paha. Kun ikkunan sai pois paikoiltaan, niin löytyi takatiivisteen vuotokohta sekä pari muuta, jotka pian olisivat vuotaneet. Löytyi myös kohta, joka oli jo puhki ja näköjään vuoti paksiin huolella.
Siinä pähkiessä mitä tehdä reiälle pyysin kaverilta konsultointia miten tuollainen käyrä paikka hitsataan. Katsoi paikkaa hetken ja sanoi että käy hakemassa kaupasta putua. No toinen kaveri läksi ja ei ehtinyt edes takaisin kun reikä oli ummessa. Itse jos olisin vääntänyt niin ainakin päivän olisi saanut kulumaan. Ei nämä useaan suuntaan kaarevuutta olevat paikat ole mun juttu. Näköjään kun osaava kaveri tekee, niin homma on hetkessä valmis. Että kiitokset Herra Huulle.
Takasivuikkunoita myös revin irti. Näissä B-tolpan kiinnitykset on taas autotehtaan innovaatio. Laitetaan lyhyet ruuvit koloon vinottain, taatusti hienoa aukaista. Sain toiselta puolelta 2 ja toiselta 3 vain vähän hajonneena irti. Sen jälkeen aloitettiin liuotushoito, joka päivä kokeillen josko lähtisi ja nestettä lisäillen. Neljäntenä päivänä alkoi tuntumaan siltä että eiköhän tämä ole tässä ja isompaa lekaa iskumeisseliin. Viimeisen kannasta tuli niin pyöreä ettei edes iskumeisseli purrut. Poratessa terä tietty katkesi sisään ja sinne jämähti kuin Siltsun ahteriin joten eipä saanut kierteitä tehtyä. Eiköhän tuo ikkuna kestä kolmellakin ruuvilla, jos ei saa terän pätkää pois. Tietty tässä kohdassa voisi kysyä yleisöltä että miten olette saaneet tuollaisesta kolosta katkenneen poran terän pois. Ei tartte nousta seisomaan koska mun visailussa sana on vapaa ja voin luvata että kaikkia kuuntelen. Ja saatan jopa tehdä niin kuin viisaammat eli tämän palstan lukijat sanovat.
Kun tiivisteet oli repinyt irti, niin autosta löytyi taas uusia elämyksiä. Oikealla puolella Volvon tehtaan hihnamies oli ilmeisesti ollut suomalainen, kun oli alanurkkiin laittanut jotain valkoista tahnaa. Oli saanut aikaan jotain sinivalkoista ja toimivaa, koska ei ollut mätää. Vasemmalla taas kaveri ei näköjään ollut ihan yhtä vankka suomalaisvärien kannattaja ja jättänyt alanurkan valkeat kitit pois. Liekkö ollut sitten tällä vasemmiston edustajalla ollut muut asiat mielessä kun mitään valkoisten kamaa sieltä ei löytynyt. Molemmat nurkat ruosteessa, mutta onneksi ei ollut mennyt läpi. Oli viimeisiä hetkiä aukaista, kohta olisi tullut vedet sisään.
Ikkunoita irroittaessa tuli mieleen, että lähes kaikki aman purkajat ottavat lasit talteen. Jos vaikka joskus tarvitsisi. No minä en ainakaan ole tarvinnut enkä tiedä ketään jolle olisi kelvannut. Sen sijaan kohdat, mihin ne ikkunan saranat tulee, on taas niitä joiden kanssa saa askarrella jos irroittaminen ei mene ihan putkeen. Mutta niiden repiminen palkista vaatii työtä. Sitä paitsi ikkuna on niin harvinainen ja vaikeasti saatava osa, että niitä kannattaa kerätä talliin naarmuuntumaan ja tilaa viemään. Ne kiinnikkeet, eihän niitä kukaan tartte. Tai ikkunan kehyksiä ja niistä paikkapaloja.
Jonkinlainen välietappi on nyt saavutettu – Joonas on teknisesti lähtövalmiina tervaamoon (Eli tarkoittaa sitä että enää helvetillinen siivoaminen, putsaaminen, irtokaman poistaminen, trailerille pakkaaminen, peittäminen lausutaan monen päivän duuni jäljellä). Ensi tiistaina kuitenkin lähdetään Mikkeliin maalaamoon, josta budget sport sitten joskus tulee ulos uudessa pintavärissä. Toivottavasti ei kuitenkaan liian kiiltävänä, ettei huolella tärvelty kokonaisuus mene täysin piloille.
